Haaviston työpaikkakiusaamisesta moitteet – Vihreiden kasetti hajosi täysin

Ministeri Haaviston pyrki siirtämään alaisensa perusteetta toisiin tehtäviin al-Hol-asioiden jo siirryttyä toiselle henkilölle. Tämä on esimiehen syrjintää työpaikalla alaistaan kohtaan ansaiten huomiota ja rangaistuksen.

 

Tiukassa paikassa ihmisen arvot punnitaan. Haavisto väitti vuosi sitten oikeuskanslerin velvoittaneen al-Hol-toimiin. Oikeuskansleri kiisti. Haavisto väitti, ettei painostanut alaistaan Pasi Tuomista. Hän kiisti. Haavisto väitti kertoneensa Sauli Niinistölle. Presidentti kiisti. Haavisto ja Ohisalo kiistivät al-Hol-suunnitelmat. Sellaiset kuitenkin oli – ja toteutettiin.

Entäs nyt? Muistetaan, että PeV:in pitää pyrkiä tiukasti puolueettomuuteen.

Kymmenen kansanedustajaa teki vuosi sitten valituksen (muistutuksen) Haavistosta. Kaksi heistä oli perustuslakivaliokunnassa myöhemmin käsittelemässä valitusta. Se on laillista, mutta joidenkin ohjeiden vastaista ja joidenkin mukaista. Kun asiasta nousi myrsky, hallitus otti tämän yhdeksi keinoksi puolustautua. Valituksen tehneitä pidetään jääveinä. Se on mielenkiintoista, koska yksikään ei kertonut ongelmaksi, että valiokunnassa oli vihreitä jäseniä puimassa oman ministerinsä kohtaloa. Tuliko siitä jääviyttä?

Vihreiden perustuslakivaliokunnan jäsen, Outi Alanko-Kahiluoto esittää valiokunnan hallituspuolueiden jäsenille, että lausunto Haavistosta laimennetaan mitättömäksi, koska oli oikein saada lapset leiriltä (vaikka asiaa jo hoiti aivan eri henkilö). Jääviys realisoitui puolueelliseksi vaikuttamisvirheeksi ja valehteluksi mutta edes hallitus ei tunnusta sitä. Alanko-Kahiluoto lähti sairauslomalle ja syytti muita valiokunnan uskottavuuden heikentämisestä. Palataan siihen myöhempänä.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja halusi puida muiden puolueiden kanssa perustuslakivaliokunnan tilannetta. Pyrkimys oli ilmeisesti vaikuttaa ulkopuolelta valiokunnan päätökseen. Puheet menivät ristiin, ryhmyri väittää kyse olleen vuodoista, mutta viestin saaneilta tulee tietoa, ettei niin ollut. Taas siis vale.

Demari, PeV:in puheenjohtaja, Johanna Ojala-Niemelä valvoo toimessaan, etteivät hallituksen lait riko perustuslakia. Tärkeää hänen asemassaan on siis puolustaa kansalaisten oikeuksia lainsäätäjiä vastaan, kuten toimittajien sananvapautta. Hän vaatii toimittajien kurinpalautusta, koska kertoivat vuodetuista ongelmista. Aivan käsittämätön lausunto tuossa asemassa ja vapaassa länsimaassa. Hän ei ymmärrä asemaansa saati kansalaisten oikeuksia riittävästi.

Kun Haavistolle tulee moitteet lain rikkomisesta ja siis työpaikkakiusaamisesta, hän ei pyydä anteeksi, eikä eroa vaan saakin pääministeriä myöten hallituspuolueiden johtajilta luottamuksen jatkaa. Haavisto jatkaa Vihreiden taustatuella tarinan vääristämistä pitämällä al-Hol-lapset edelleen mukana perusteluissaan. Lapsista tehtiin siis suojakilpi omien tekojen peittelyyn. Vihreät jopa kehtaavat valehdella, ettei mitään lainvastaista tapahtunut, vaikka juuri PeV, ylin asiasta päättävä oli toisin todennut. Puolue ei siis tunnusta perustuslakivaliokunnan päätöstä ja siten rikosta.

Vihreät käyttävät oljenkortenaan valionkunnan kuulemia demla-juristeja, joiden mielestä mitään ei ollut tapahtunut. Muut oikeusoppineet olivat päinvastaista mieltä ja virkarikosasioissa asiantuntevin heistä olisi halunnut Haaviston rikoksen ja siten syyllisyyden tutkittavaksi ammattilaisten käsiin valtakunnanoikeuteen. On olennaista käsittää yleistettävä seikka valiokuntatyöstä: se, joka päättää asiantuntijoista, päättää tiedoista ja mielipiteistä, joita valiokunta saa. Ei siis yllätä, että vasemmistoenemmistöinen valiokunta valitsee vasemmistoenemmistöisen asiantuntijakaartin. Järjestelmä oli korruptoitunut jo tässä vaiheessa poliittisesti.

Huomion arvoista kuitenkin on, ettei valiokunta yhtynyt demla-juristien näkemykseen. Kuitenkin, jos heitä ei olisi kuultu, olisiko päätös ollut jyrkempi. Luultavasti. Taustavaikuttaminen siis tuotti tulosta.

Kun PeV:n puheenjohtajaa täytyi vaihtaa, Sanna Marin päätti jyrätä paikalle Antti Rinteen, joka vuosi sitten joutui lähtemään valehtelun takia.

Kaiken uskomattoman päälle oikeusministeri ja useat hallituspuolueiden edustajat valittavat, että PeV:in uskottavuus kärsii, kun sen ongelmista puhutaan kansan kuullen. Eli heidän työnantajiensa ei kuuluisi tietää ongelmista. Sitäkö on avoimuus ja tietoon perustuva kansanvalta? Tämä piirre on joidenkin ihmisten tapa myös eduskunnan ulkopuolella. Totuus piiloon isänniltä. Tärkeintä on julkikuva. Se ei kuulu vapaaseen kansanvaltaan, mutta joukossamme on toisenlaisia ihmisiä.

Olen seurannut 30-vuotta politiikkaa. Tällaista en ole nähnyt. Tällaista valehtelun ja härskiä oman edun ajamista kaikkein väärimmässä paikassa en ole nähnyt. Vihreät tuhosivat pahasti niin maineensa kuin perustuslakivaliokunnan uskottavuuden. Nyt puhutaan siitä, mitä täytyy muuttaa, ettei sama toistu. Tasavallan presidentti ehdotti, että voitaisiin pyytää lausunto korkeimmasta oikeudesta. Kuulostaa hyvältä. Syytä olisi myös potkaista näissä tapauksissa valiokunnan lausunnon lopullisesta valmistelusta ja päättämisestä pois se puolue, jota asia koskee.

Pidän selvänä, ettei Haavistolla ole luottamusta ainakaan julkisen yleisön edessä. Ottaen huomioon, että Haavisto on valehdellut kansalle prosessin edessä systemaattisesti minimissäänkin puolenkymmentä kertaa ja toistaa niitä edelleen, ei hän perustuslain edessä ole enää lain vaatimusten mukainen:

”Ministerien on oltava rehellisiksi ja taitaviksi tunnettuja Suomen kansalaisia.”

Hyvällä tahdollakaan Haavistoa ei voi enää pitää rehelliseksi tunnettuna, mutta eihän perustuslailla ole mitään väliä, joten Haavisto jatkaa, kun kerran haluaa. Se oli prosessin tavoitekin hallituksen näkökulmasta. Moitteiden kanssa voi elää.

Vihreät eivät osoita katumusta. Moitteet eivät näytä saaneen kunnioitusta. Onko mietitty, mitä tehdä, jos valiokunnan päätös kiistetään, kuten nyt kävi? Taustalla se yksi syrjitty valkoinen mies ei saa vihreiltä myötätuntoa. Puolueen kasetti hajosi täysin. Pokka ei pitänyt. Prosessiin osallistui lukuisia vihreitä (ainakin 7), joiden härskiys osoittaa häikäilemätöntä asennetta oikeastaan kaikkia ja kaikkea kohtaan. Kriisissä todelliset karvat paljastuvat. Pinnallinen ymmärrys oikeasta ja väärästä tuhosi vihreiden maineen. Uskomatonta nähdä tätä Suomen politiikassa. On toistuvasti ollut vaikea uskoa, sanoiko ja tekikö joku ihan oikeasti milloin mitäkin. Vielä yksi asia: Haaviston lisäksi kaikki mokanneet ovat olleet vihreitä tai muuten vasemmiston naisia. Onko heillä yleisesti heikko kyky erottaa oikea väärästä, kun ovat tai ryhmä on uhattuna? Veivätkö tunteet vallan ja arviointikyky romahti?

 

PS. Onko Haavisto kiusannut muullakin tavoin ministerinä?

mikkokangasoja

44-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Valtuutettu. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin sihteeri. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :) Muiden viisauksia: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna. --- "Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming. --- "Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu