Mitä tehdä Ukrainan sodan kanssa?

Saksa on uhka Euroopalle. Heikko lenkki. Ranska on hyvänä kakkosena. Aseapu on heikosti hoidettu. Itä-Euroopan tulisi ottaa homma haltuun. Heitä se kiinnostaa.

Näin Saksan armeijassa:

German soldiers tried to hide the lack of arms by replacing heavy machine guns with broomsticks during a NATO exercise last year. After painting the wooden sticks black, the German soldiers swiftly attached them to the top of armored vehicles.

Saksa ei ole heikko vain armeijansa takia vaan johtajiensa takia. Lännessä julistettiin sodan alettua, kuinka yhtenäinen länsi on. Ikävä kyllä se on aina hetkellistä. Kriisin yllättäessä kaikki kerääntyvät samalle lipulle. Ajan kuluessa ne, joille Ukrainan alueluovutukset ovat pieni yksittäinen tappio oman maan taloudellisten tappioiden rinnalla, alkavat erkaantua. Ensimmäisenä lähtevät isot maat ison taloutensa houkuttelemana. Saksa ja Ranska.

Macron yrittänee edelleen myydä Venäjälle Ukrainan maita vastineeksi rauhasta. Merkityksetöntä on, onko rauha pysyvä. Ainoastaan näkyvä lähitulevaisuus on Macronille olennaista. Ukrainan sota on inhottava haitta unelmien tiellä. Rauha poistaisi ne.

Saksa puolestaan on harannut vastaan monissa käänteissä. Tuoreeltaan uutisoitiin Scholzin estäneen Espanjaa toimittamasta saksalaisia Leopard-tankkeja Ukrainaan. Länsi (NATO, Saksan ja Ranskan johdolla?) kuulemma on päättänyt näin. Väärä päätös. Lahja ja hyvä etu Venäjälle.

Ukrainan alueluovutukset olisivat merkki kaikille ”rajamaille”, että heidänkin maansa voivat olla rauhanteossa kaupan. Ainakin, jos myyntitykkinä häärää Macron – tai Scholz. Historia toistaisi itseään. Tuleeko Macronista aikamme Neville Chamberlain?

Todellinen vastuu rauhanteosta ja kätilöinnistä tulisi olla niillä mailla, jotka rauhan seuraukset kantavat raskaimmin – ja ymmärtävät, mitä ovat tekemässä ja kenen kanssa.

Koska Saksa ja Ranska ovat heikkoja, NATO ja EU ovat heikkoja. Voimme luottaa lähinnä britteihin ja jenkkeihin.

Rajaliitto. Idän rajamaiden tulisi perustaa liitto Venäjän uhkaa vastaan. Niillä on motiivi ja maat ovat jo NATO:ssa valtaosin. Liitto suunnittelisi yhteistä puolustusta ja NATO:a monipuolisempia toimia. NATO suunnittelee – arvatakseni – puolustusta itään päin mutta vain jäsentensä toimin. Osallisia saattavat olla myös maat, jotka eivät välttämättä lähdekään kriisin tullen mukaan. Toisaalta NATO:lla näkyy olevan huomattavan korkea kynnys tarttua toimeen kolmannen maailmansodan pelossa. Venäjä saattaa käyttää NATO:n artikloja hyväkseen operaatioilla, jotka eivät täytä artiklojen kuvauksia tai ovat tulkinnallisia.

Rajamaiden, Suomesta Puolaan ja Romaniaan, tulisi ottaa johto ja aloite käsiinsä. Hoitakoon homman ne, joita se eniten koskettaa.

Strategista aseapua. Ukrainan aseavun heikkous näyttää olevan suunnitelmallisuuden puute, ad hoc. Kussakin hädässä huudetaan siihen sopivaa asetta. Niinpä sodankäynnin aloite pysyy Venäjällä. On selvää, että Ukraina tarvitsee kaikenlaista aseistusta. Alas ajettu asetuotanto tarvitsisi tiedon, paljonko valmistaa, joten etukäteinen suunnitelma sen kertoisi. Sekin nopeuttaisi aseiden saantia keskipitkällä aikajänteellä.

Ukrainan taloudelle täytyy nopeasti luoda väyliä länteen, jotta kauppa saadaan mukautumaan uusiin oloihin ja kansakunnalle tuloja. Väylät olisi rakennettava kiinalaisella nopeudella.

Saksa ja Ranska ovat uhka lännen itäisille rajamaille. Heikkous on uhka. Idän on otettava aloite ja johto – tai sitten uhrattava isompiensa edun takia oma etu. Ainakin minulle valinta noiden välillä on helppo.