Onnistuuko hallitus työllistämisessä?

Taas on uusi hallitus ja uudet kujeet, nyt 25 muutosta. Tuleeko tämän hallituksen työllisyystoimista mitään? Arvioin ennalta vähän.

Koska tyypillisesti asiantuntijat ja poliitikot puhuvat mahdollisimman kauniista luvuista, esitetään välillä jotain rumempaa. Alla on kaaviossa työttömien määrä vuosina 1987-2017. Kauden lopussa oli toimettomia työttömiä (sin. väri) hiukan pyöristellen kolminkertaisesti kuin sen alussa. Nyt 2019 syyskuussa kaikkia työttömiä oli noin 17 % vähemmän. Tämän tarinan kerronnan taustalle sopisi melankolinen musiikki.

Kun ns. ysärilama iski, eräs sanoi, ettei Suomi koskaan selviä tästä lamasta. Tuhahdin epäuskoisesti, mörköjen maalailua. Neljännesvuosisata myöhemmin täytyy todeta, ettei Suomi ole kyennyt purkamaan 90-luvun alussa syntynyttä suurtyöttömyyttä. Parhaimmillaan suhdannehuipulla 2007 maassa oli toimettomia työttömiä kaksinkertaisesti 80-luvun lopun suhdannehuippuun nähden ja alle puolet pahimmasta ajasta.

Työtä vailla olevien määrä vuoteen 2017 saakka

(Työttömyyden tilastoinnista: virallisesti ilmeisesti oletetaan, että palveluissa tai koulutuksessa oleva työtön ei lähde tai pysty töihin, joten hän ei ole työtä vailla, vaikka työtä virallisesti hakeekin. Tämä on byrokraattista yksinkertaistamista. Jos ihminen on työttömyyden takia vaikkapa parin vuoden jatkokoulutuksessa ja saa entiseen tai uuteen ammattiinsa työtarjouksen, kyllä valtaosa siihen tarttuu ja jatkaa opiskeluja sivutoimisesti. Niin tekevät päätoimiset opiskelijatkin.)

Nyt on siis kai kahdeksas ministeriporukka ratkaisemassa suurtyöttömyyttä, jota kukaan ei aiemmin ole ratkaissut. Sallittaneen siis sivusta seuraajan epäily. En kuitenkaan ennalta tuomitse.

Syytän poliitikoita ja työmarkkinajärjestöjen johtajia. Olette epäonnistuneet. Ette ole yrittäneet tarpeeksi. Olette varmasti tehneet mielestänne paljon, mutta tulosten perusteella: vääriä asioita. Pehmeä toimistotuoli ja lämmin toimisto, iso palkka: kuinka kaukana tai lähellä loppujen lopuksi olette niistä ihmisistä, joiden ongelmia ratkotte? Jos ratkot työttömyyttä, oletko koskaan ollut pitkään työtön?

Uudet metkut

Tutkijaryhmä on pistetty selvittämään, miten työllisiä saadaan lisää. Samoin työmarkkinajärjestöt. Jälkimmäiseltä on turha odottaa mitään. Jos sieltä nyt löytyy jokin toimiva keino, minä kysyn, miksi vasta nyt? Se on oikeutettu kysymys, koska neljännesvuosisata on sukupolvi ja työttömyyden ongelmat eivät ole niin vaikeita. Amerikkalaiset lensivät kuuhun mutta Suomi ei saa ihmisille töitä.

Jos mainitut tutkijat ovat oikeiden asioiden asiantuntijoita, jotain voidaan oppia mutta mukaan mietintään tulisi saada niin työvoimaviranomaisia kuin työttömiä. Heillä on se ”taistelukosketus” ja tuntuma ”taistelukenttään”. Suomessa on nähty paljon suurten viisaiden työryhmiä, mutta vähän tekoja ja vielä vähemmän onnistumisia.

Veronkevennys pienituloisille taitaa olla likimain lumehoitoa, mutta samapa tuo.

Työkkäreiden siirtäminen kunnille voi auttaa korjaamaan valtion (motivaatio?)ongelma työttömien työllistämiseksi. Minusta kyllä näyttää, että huonon tai puuttuvan johtamisen ongelma ratkaistaan siirtämällä homma muille. Samapa tuo sinänsä, kunhan joku hoitaisi ja viitsisi.

Kannattaa seurata miten se toimii eri kokoisissa kunnissa. Kysehän on lopulta rahasta. Kataisen hallitus älyvapaasti vähensi työvoimavirkailijoiden määrää suurtyöttömyyden maassa, eikä virkailijoita koskaan ole ollut tarpeeksi. En tiedä paljonko niitä lisää nyt saadaan, mutta luultavasti murto-osa tarpeesta, sillä niin se aina Suomessa menee. Kun kyse ei ole mistään arpajaisista, panoksen määrä kertoo saavutettavan hyödyn määrän.

Palkkatuki saa tukea. Tähän panostetaan rahaa vajaat puolet lisää entiseen. Tukeen liittyy nyt kaksi kritisoitavaa seikkaa. Ensinnäkin mittakaava tuntuu pieneltä, 77 miljoonaa on vähän, kun Ruotsissa ja Tanskassa tuki on moninkertainen. Toinen ongelma on tuen heikko teho. Julkiselle sektorille sitä ei tulisi myöntää lainkaan, koska virasto on virastolle susi ja tuet syödään mitään tilalle saamatta. Yrityksiin näyttää työllistyvän 10-20 % palkkatuetuista, mikä tarkoittaa, että 8-16 miljoonaa tukieuroa tuottaa aikanaan täysin palkattua työtä. Tuo 77 miljoonaa palautuisi 2-5 vuodessa talouteen noiden 10-20 %:n palkkojen kautta. Erikoista on, että on helpompi päästä yliopistoon kuin palkkatuen jälkeen palkkatyöhön.

Palkkatuen järjestämisen viilaaminen on varmasti hyödyksi, mikä tarkoittaa määrärahojen loppuvan kesken ensi syksynä, kuten yleensä. Jos palkkatuen määrärahoja lisätään 40 %, palkkatuettujen määrä lisääntyy 40 %. 77 miljoonaa tarkoittaa vain muutamia tuhansia täystyöllisiä pienipalkkaisia.

Työttömien palveluita parannetaan, mikä on ennakolta ajatellen hyödyllisin uudistus, mutta tulos on panoksen määrän mukainen. Palveluita ei voi olla ilman palvelijoita ja heitä ei ole ilman rahaa.

Yksi hyvän kuuloinen uudistus on sanahirviö: osatyökyvyttömyyseläkkeen lineaarinen malli. Siinä osittain työkyvyttömät voivat tehdä töitä ilman, että siitä maan tavan mukaisesti raskaasti rangaistaan. Tämäkin lienee vaikutuksiltaan pieni, mutta mahdollisesti typerää järjestelmäämme järkeistävä.

 

Sitten hallitus aikoo ”selvittää mahdollisuudet” ja ”asettaa työryhmiä”, kuten kaikki muutkin hallitukset. Tietenkin kannattaa selvittää epäselviä asioita, mutta miksi 5000 palkoilla istuvat virkamiehet eivät tiedä mistään vaan aina pitää selvittää, mitä virkamiehet tekevät ja mitä se vaikuttaa? Kysyn vaan. Ajetaanko 55 miljardin euron rahtilaivaa ilman riittäviä mittareita? (No ajaahan se. Ei se edes seuraa ja varmista, miten homma sujuu asiakkaiden kannalta, toimiiko palvelupolku, onko sitä?)

Joka tapauksessa Suomi, työryhmien luvattu maa, odottaa neljä vuotta tuloksia huomatakseen, etteivät työryhmät kysyneet oikeilta ihmisiltä ja tarpeeksi monilta. Norsunluutornin seinät eivät ahdistaneet.

 

Lopulta se tulee: strategia. Mielenterveysstrategia. Se on varmasti tärkeä asia mutta: ”…samalla uudistetaan mielenterveys- ja päihdelainsäädäntö”. Hienoa, että ajatellaan kokonaisuutta mutta riittääkö aika noin laajan tuntuisen kokonaisuuden remonttiin?

On toinenkin iso mutta. Toistan itseäni, mutta silti: Suomessa on paljon strategioita mutta vähän tekoja. Strategia ei ole ilman tekoja mitään. Tahroja paperilla. Jalkautus on 80 % strategian vaatimasta työstä.

 

Kansainvälisen rekrytoinnin ohjelma. Arvelen, että tarkoitus on saada Suomeen lisää koodareita ja tutkijoita. Mainostamalla tekijöitä varmasti saadaan ja parhaat Suomen rekrymarkkinat ovat tältä osin historiaan peilaten Venäjällä, Intiassa ja Kiinassa. Isot rajoitteet muiden värväämiselle ovat valtaosalle maailmaa vieraassa kylmässä ilmastossa, vieraassa ja vaikeassa kielessä, verraten matalassa palkkatasossa ja korkeissa kustannuksissa sekä eteläisen Suomen pitkässä, synkässä ja märässä talvessa. Maailmassa silti ihmisiä riittää, joten se vähäkin meille on tarpeeksi. Toimiva ja turvallinen maa on heikosti raflaava vetotekijä, mutta voi joillekuille riittää.

 

Työperäisen maahanmuuton kokonaisuudistus käynnistetään. Aika näyttää mitä se tuottaa, mutta tuon yhden näkökulman esiin, mikä ei usein tule – esimerkkinä tuore EVA:n keskustelu. Näkökulma on ilmiselvä: Suomessa on suurtyöttömyys ja paljon ulkomaista työvoimaa. 72000 hoitajaa tekee muuta kuin hoitotyötä ja usein jopa eri alalla. Tilalle kaavaillaan ulkomaisia tekijöitä. Telakkamiehiä on tuhat työttömänä ja telakalla on tuhansia tekijöitä ulkomailta.

Miksi näin on? Jos hoitajat ovat muilla aloilla töissä, kyse ei ole työn vieroksunnasta vaan siitä, että saadaan vakituinen sopimus ja kohtuullinen työkuorma. Kun näin ei hoitoalalla ole, ovat poliitikot ja alan johtajat karkottaneet tekijät. Hölmölässä ensin koulutetaan kalliisti työhön, sitten ajetaan muihin hommiin ja haetaan ulkomailta korvaava tekijä. Olen kuullut jutun maton jatkamisesta.

Entäs telakat? Ainakin rakennusalalla on tarkastuksissa löytynyt rikkomuksia ulkomaisten työntekijöiden kohtelussa, eikä aika näytä korjaavan ongelmaa, kun kymmenessä vuodessa mitään ei näytä tapahtuneen. Lakien ja työehtosopimusten rikkominen on niin laajaa, että se näyttää selittävän mikä on ulkomaisten urakoitsijoiden kilpailuetu ja keino saada urakat ohi suomalaisilta kilpailijoiltaan. Tämä antaa hyvän syyn epäillä, että telakoilla on sama ongelma.

Markkinat työmaillamme on vallattu lakeja ja työehtosopimuksia rikkovalla alipalkkauksella. Samaan aikaan ay-pomot, poliitikot ja koko eliitin kuoro huutavat lisää ulkomaista työvoimaa. Meillä on ollut tieto ongelman laajuudesta ja aikaa korjata se, muttei tuloksia. Valvonta ei selvästikään näytä toimivan. Kun näissä oloissa halutaan lisää duunareita ulkomailta, annetaan laittomuuden vallata työmaat  ja korkean työttömyyden jatkua. Voittajia tulevat olemaan ne, jotka osaavat kaksi seikkaa: 1) kehtaaminen ja 2) kyky rajoittaa laittomuudet optimaaliselle tasolle, jolloin havaittavuus on vähäistä mutta tuotot riittävät.

En väittele siitä, tarvitaanko Suomessa myös ulkomaista työvoimaa mutta jo nyt on tilanne kääntynyt vakavaksi. Toisaalla hoitajien työolot on säästämällä kurjistettu niin, että hoitajat pakenevat muualle. Toisaalla laittomuus on muuttunut laiksi ja meillä ei näytä olevan keinoja ongelman korjaamiseen.

Tilastofakta: Kun työvoimapulasta paljon puhutaan, silloin lamaa päin luisutaan.

 

Vinkki pohdittavaksi Suomelle: Saksassa jäsenyys kauppakamareissa on yrityksille pakollista ja ulkomaankauppakamarit ovat viennin vetureita (jopa Saksan viennin salaiseksi aseeksi luonnehdittu). Mikä mielenkiintoista, kauppakamarit ovat merkittävä järjestäjä työhön johtavassa koulutuksessa yhdessä yritysten kanssa. Toisin sanoen ne ovat ikivanhojen kiltojen mestari-kisälliperinteiden jatkumoa. Koulutus on tällöin varmasti laadultaan ja määrältään hyvin yritysten tarpeita vastaavaa, kohtaantokin taitaa olla erinomainen, kun saman organisaation sateenvarjon alla ovat yritykset ja opiskelijat. Pakollisen jäsenyyden kautta kamarit vetänevät ja opettavat yrityksiä vientikaupan pariin.

 

Huomiotta hallituksen ohjelmassa jäi työttömien syrjintä työnhaussa. Ylipäätään työttömyyskeskustelua vaikuttaa häiritsevän näköharha, että työnhaku on lähinnä työttömien markkina. Ei se ole. Työttömät ovat työnhaun sivujuonne. 3/4 työnhakijoista on jo töissä. Työllisten osuus on suuri, koska heitä on niin paljon ylipäätään.

 

Lopuksi todettakoon, että hallituksen toimissa on yksittäisiä hyviä juonteita mutta suurin osa on vaikutuksiltaan luultavasti pieniä. Osa siksi, ettei asia vaikuta paljoa ja osa siksi, ettei siihen haluta tai uskalleta panostaa. Lopuista keinoista ei pysty vielä sanomaan mihin ne johtavat. Ne täytyy arvioida, kun ne voi. Osa hankkeista saattaa lisätä suomalaisten työttömyyttä. Tärkeimmäksi hankkeeksi näillä tiedoilla nostaisin työkkäreiden palveluiden lisäämisen. Kuntouttaminen on toinen tärkeä kokonaisuus. Kouluarvosanaa en voi vielä antaa, kun osa harjoitustöistä on vielä palauttamatta.

mikkokangasoja

42-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :) Muiden viisauksia: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna. "Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming. "Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu