Perussuomalaisen auto rikottu – vaalisabotaasi kukkii

Ette ole tainneet koskaan edes lukea SDP:n puolueohjelmaa. Alla siitä sosialisointia koskeva osa. Olkaa hyvät.
Lukekaa varsinkin viimeistä edelline kappale ja kertokaa sitten mihin SDP pyrkii.

”4. Sosialismi ja sosiaaliset uudistukset

Käsitellessään sitä, miten puolueen asenne sosialismiin olisi periaateohjelmassa ilmaistava, komitea on todennut, ettei sosialismi enää ole nykyhetken sosialidemokraateille vain teoreettinen oppi tai sana, joka kuvasi tietynlaista talousjärjestelmää. Sosialismi on muuttunut kiinteästä talous- ja yhteiskuntajärjestelmästä määrätietoisesti talouselämään vaikuttavaksi toiminnaksi, jossa sovelletaan käytäntöön sosialistisia periaatteita. Vaikka sosialististen periaatteiden yksityiskohtaisia sovellutuksia ei ohjelmassa voida ryhtyä esittelemään, on kuitenkin tärkeätä, että Sosialidemokraattisen Puolueen periaateohjelmassa lausutaan julki ne sosiaaliset ja muut tavoitteet, joihin talousjärjestelmän muuttamisella pyritään, sekä määritellään ne yleiset perusteet, joiden nojalla talousjärjestelmän muutokseen olisi ryhdyttävä.

Tämän vuoksi komitean käsityksen mukaan ohjelmassa on lausuttava, että Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen tulee pyrkiä yhteiskunnan kaikkien jäsenten taloudelliseen ja sosiaaliseen samanarvoisuuteen. Vaikka naisen yhteiskunnallisessa asemassa on sekä muodollisesti että asiallisesti tapahtunut muutos viime vuosikymmeninä, on työväenliikkeen hengen mukaista korostaa uudessa puolueohjelmassa naisen ja miehen tasa-arvoisuutta, koska edelleen on tiettyjä ennakkoluuloja tässä suhteessa. Yhteiskunnan jäsenten samanarvoisuuden edellytyksenä on mahdollisimman laaja oikeus työn ja ammatin valintaan, minkä ohella jokaisella yhteiskunnan jäsenellä pitää olla mahdollisuus työnsaantiin. Talouselämän jatkuvan erikoistumisen vuoksi yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokaisella sen jäsenellä on tilaisuus saada kykyjään ja taipumuksiaan vastaava ammattikasvatus. Tätä ei nimenomaan ohjelmaehdotuksessa lausuta, koska kaikkia yksityiskohtia ei voi ohjelmaan sisällyttää, mutta se on koko ohjelman hengen mukaista.

Tähän liittyy elimellisesti kysymys omaa maataan viljelevän talonpojan ja pienviljelijän asemasta. Samat vapaudet ja oikeudet, jotka koskevat muuta ammatin valintaa, pitävät paikkansa myös maatalouteen nähden. Pääasiassa omalla työllään elävän maatalousväestön piirissä ei voitane ajatella syntyvän sellaisia epäkohtia, jotka pakottaisivat maatalouden sosialisoimiseen, etenkin kun Suomen maatalouden rakenne ei tarjoa siihen tarvittavia edellytyksiä.

Työhön liittyvien perusoikeuksien tarkoituksena on poistaa niitä ristiriitoja, joita pyrkii syntymään yksilöllisten toiveiden ja tarpeiden sekä yhteiskunnallisen tuotantotoiminnan vaatimusten välille. Molemmat näkökohdat on otettava huomioon päästämättä kumpaakaan ehdottoman määräävään asemaan. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokainen voi työllään hankkia itselleen ja perheelleen tyydyttävän, yhteiskunnan tuotantotasoa vastaavan toimeentulon. Tämä ei kuitenkaan riitä sosiaalisen turvallisuuden aikaansaamiseen. Siksi on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotka antavat turvan sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuudenpäivien varalta. Rikkaan ja onnellisen elämän edellytysten parantamiseen on tämän rinnalla kiinnitettävä huomiota. Sellaiset sosiaaliset uudistukset, kuten kansan terveyden edistäminen, asunto-olojen parantaminen, loma-aikojen hyödyllinen käyttäminen sekä monet ns. sosiaaliset suojelutoimenpiteet ovat kaikki tässä suhteessa erittäin tärkeitä ja niiden edistämisen on katsottava kuuluvan Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen ohjelmaan, vaikkei niitä erikseen mainita. Periaatteellisesti tärkeä seikka on kuitenkin se, että kansalaisten on itsensä opittava suhtautumaan oikein sosiaalisiin parannuksiin: heidän on käytettävä niiden avulla saatuja etuja niiden alkuperäiseen tarkoitukseen eikä pyrittävä niistä luopumalla taloudellisten tai muiden etujen saavuttamiseen.

Edellä hahmoitellut tavoitteet ovat kaikki sellaisia, jotka nykyajan yhteiskunnassa yleensä hyväksytään. Sen sijaan niiden toteuttamismahdollisuuksista ja -tavoista ollaan eri mieltä. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueenkin kannalta asiaa katseltaessa on myönnettävä, että nykyisenkin järjestelmän vallitessa näiden tavoitteiden mukaista kehitystä on selvästi havaittavissa. Mutta komitean mielestä on todettava, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa pysyväisesti vain siten, että talousjärjestelmä saadaan sellaiseksi, etteivät mitkään järjestelmästä aiheutuvat häiriöt pääse tekemään tyhjäksi saavutettuja tuloksia. Tällaiset takeet voi antaa vain sosialistiselle perustalle rakentuva yhteiskunta. Lisäksi on huomattava, että edellä mainittuihin tavoitteisiin sisältyvä suurten joukkojen elintason nousu voidaan saavuttaa vain tuotantotoimintaa kehittämällä.

Näiden muutosten toteuttamiseen tarvitaan talouselämää ohjaavaa suunnitelmallisuutta. Suunnitelmallisuus on jo sellainen vaatimus, jonka muutkin kuin sosialistit hyväksyvät. Sosialistien kannalle antaa leiman mielipide, ettei suunnitelmatalous ole mahdollinen eikä sitä voida harjoittaa, jolleivät sen edellytyksenä olevat elinkeinoelämän avainalat ole yhteiskunnan hallinnassa ja omistuksessa.

Tämä ei voi käydä yhtäkkiä, koska koko talouselämään samanaikaisesti ulottuvat omistus- ja hallintasuhteiden muutokset voivat pienentää tuotantoa toivotun lisäämisen sijasta. Kansanvaltaisessa yhteiskunnassa on myös tärkeätä, että mahdollisimman monet yhteiskunnan jäsenet saadaan vakuuttuneiksi muutosten tarpeellisuudesta. Siksi sosialisoimista on harjoitettava sitä mukaa kuin uuteen talousjärjestelmään siirtyminen aletaan käsittää historiallisesti välttämättömäksi ja taloudellisesti tarkoituksenmukaiseksi toimenpiteeksi. Sitä paitsi psyykillisten edellytysten ohella täytyy sosialisoimisella olla selvästi todettavissa olevat taloudelliset syyt, joten yrityksiä on siirrettävä yhteiskunnan omistukseen ja hallintaan sikäli kuin tämä on tarkoituksenmukaista työn ja pääoman välisen ristiriidan poistamiseksi, omistussuhteista johtuvien epäoikeudenmukaisuuksien tasoittamiseksi tai edellytysten luomiseksi sosialistiselle suunnitelmataloudelle.

Korostaessaan näitä näkökohtia on komitea tahtonut määritellä periaatteellisen pohjan sille käytännölliselle, yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle uudistukseen pyrkivälle suuntaukselle, joka on antanut leimansa viime vuosikymmeninä sosialidemokraattiselle työväenliikkeelle.”