Sanna Marin ja Suomen elvytyspakettistrategia

Suomi näyttää lähteneen häviämään neuvottelut ties kuinka monennesta rahanjakopaketista etelään. Vai kuka ymmärtää alla olevan pohjalta Suomen neuvottelustrategiaa?

 

Marin Iltalehdessä:”[Saksassa] on selvästi nyt katsottu asioita enemmän yhteisestä eurooppalaisesta näkökulmasta, ei vain Saksan. Se kertoo siitä, että elämme tällä hetkellä Euroopan kannalta kohtalon hetkiä”

Esitettäköön ensimmäisestä lainauksesta vain taustatoteamus: vastaus henkii tahtotilasta saada EU-tasolla yhteisiä ja keskitettyjä päätöksiä. Esimerkiksi velanottoa muiden maiden hyväksi ja että kun Saksa on siihen taipuvaisempi, siihen taivutaan.

 

Marin:”On ilman muuta selvää, että Suomen kaltaiselle pienelle ja vientiriippuvaiselle maalle koko Euroopan sisämarkkina on äärettömän tärkeä. Sen vuoksi on meidän etujemme mukaista, että Euroopan talous selviää kriisistä ja elpyy niin, että saamme talouskasvua aikaiseksi ja sitä kautta Suomen vientiä vauhditettua. Suomi ei kuitenkaan tällaisenaan esitystä hyväksy, vaan sitä pitää muuttaa. Paketin kokoa on pienennettävä, ja esimerkiksi lainojen ja avustusten suhdetta on korjattava”

Euroopan sisämarkkina ei ole äärettömän tärkeä, vaikka Marin niin mainostaa. Tärkeys on sen verran kuin sen osuus viennistämme on. Se ei katoa huonoissakaan oloissa. Mielenkiintoisesti Suomi on maita, joissa EU-viennin osuus on pienimpiä mm. Saksan ja Italian ohella. Huolestuttavaa pääministerin vastauksessa on se, että ilmeisesti jo lähtökohta neuvotteluihin on hyvin maltillinen ja siten häviö suomalaisille. Jos ensimmäinen vaatimuksesi on vaatimaton (pienempi paketti ja vähemmän lahjarahaa), eivät myöhemmät ole sen parempia vastapuolen tinkaamisen takia.

 

”Elpymisrahastoa kritisoiville pääministerillä on selkeä viesti. Hän kehottaa miettimään Suomelle koituvia vaihtoehtokustannuksia, jos kävisi niin, ettei Euroopan talous elpyisi vaan ajautuisimme pitkään taantumaan.”

Tässä mielenkiintoisella tavalla pääministeri tuntuu elävän kuplassa, jossa Euroopan poliitikoiden rakentama ratkaisu estää eurooppalaisen taantuman. Eli kun on keksitty edes jokin ratkaisu, siihen aletaan uskoa kuin Messiaaseen. Mistä siis tiedämme, auttaako elvytyspaketti? En puutu varsinaiseen ydinongelmaan vielä tässäkään.

 

Marin:”Jos valitsisimme sen kaltaisen tien, jossa kasvu laahaa ja elämme pitkään hitaan kasvun tai kitkuttelun ajassa, se olisi Suomen taloudelle erittäin huono vaihtoehto. Siitä seuraava vaihtoehtokustannus olisi meille huomattavasti suurempi kuin osuutemme yhteisistä toimista, joilla tuetaan kasvua ja työllisyyttä”

Suomi on valinnut hitaan kasvun tien kauan sitten mutta ei mennä siihen. Kysytään kysymys Marinilta: miten Suomea auttaa enemmän se, että se antaa rahaa muille kuin että se ottaa rahat omaan käyttöönsä? Elvytyspaketista voi olla varsin varma, että se siirtää Suomesta rahaa ja vastuita muualle. Eniten saavat todennäköisesti Etelä-Euroopan maat. Paljonko muille annettu raha tuottaa meille? Paljonko meille annettu raha?

Muistutan, että tämä kuvio on jo nähty kun pelastettiin edellisen kerran ranskalaisten ja saksalaisten pankkien omistajien sijoituksia. Kuvio menee näin: ensin kerrotaan, että nyt pelastetaan suomalaisia työpaikkoja/vientikauppoja. Kun sitten käy ilmi, ettei se ole uskottavaa ja kaikki kortit on pelattu, vedotaan vastuullisuuteen. Sitten hävitään vaalit ja maksetaan lasku.

 

Marinin lausuntojen päälle täytyy kasata ministeri Tuppuraisen toistuvat kommentit siitä, että Suomi on rakentava ja joustava. Suomi on siis – ihan oikein – rakentava, mutta: antaa periksi. Hyvä tieto toiselle neuvotteluosapuolelle.

 

Kun Suomen hallitus on jo valmiiksi antanut periksi ja antamassa takauksia ja lahjarahaa muille maille velkaa ottamalla, on varmaa, että Suomi tulee häviämään näissä neuvotteluissa paljon rahaa. Komissio on perustellut yhteistä pakettia sillä, että sen avulla rahanjako on hyödyllisempää. Se on totta kyllä, että yhteisesti koordinoituna voitaneen välttää joitain sudenkuoppia siinä, että jäsenmaat omin päin jakavat omaa rahaa. Se ei kuitenkaan lainkaan vaadi sitä, että raha mitenkään pitäisi kierrättää EU:n tai muun yhteisen kassan kautta. Eli yhdessä voidaan sopia säännöt, miten rahaa kukin jakaa ja sitten kukin jakaa. EU:n paketti luonee vastaavasti sen omia sudenkuoppia, joita jäsenmaiden rahassa ei olisi.

Jos Euroopassa pitää jakaa veronmaksajien piikkiin otettua velkaa 750 miljardia, EU:n sijaan jäsenmaat voivat tehdä sen itse. Hyvin osaavatkin, sillä EU-maat ovat maailman velkaisimpia kolkkia. Joku joutuu maksamaan korkeampaa korkoa, mutta niin kuuluukin. Korkea korko yrittää opettaa maksamaan velkansa. Ikävä fakta on, että varsinkin Italia on keskeytymättä ottanut aina, jatkuvasti ja tasaisesti lisää velkaa. Nyt se on yhteisellä kupilla käsi ojossa.

Tyypilliseen tapaan, kun uusi rahanjakokone on rakenteilla, tulee kupille rahanjakajia kertomaan, miten raha pitää jakaa. Niinpä osoitteiksi löydetään joitain ihan muita kohteita kuin alun perin ehdotettiin. Tällöin rahanjaon koko tarkoitus on jo muuttunut aivan toiseksi, kuten vaikutuskin. Piti tulla pusero mutta tulikin villasukat. Kriisi ei ole edes ohi, eikä siis tiedetä pahiten kärsimään joutuvia ja jo ollaan jyvittämässä tähän mennessä pahiten kärsineille enemmän rahaa. Kaikki ovat kärsineet, joten kaikki tarvitsevat rahaa.

Hämäräksi jääkin, mikä 750 miljardin ”BusinessFinland”-paketin etu lopulta on. Italia kuulemma saa ongelmitta lainarahaa markkinoilta. Veronmaksuhaluttomien italialaisten takia ei pidä itkeä, jos joutuvat enemmän korkoja maksamaan. Jos lainoittaja pelkää Italian jättävän maksamatta, on aivan oikein vaatia korkeampaa korkoa. Ainoat hyötyjät paketista taitavat olla 250 miljardin lahjarahan saajat sekä komissio, joka saa lisää vastuuta jakamalla rahat. Suomalaisten pitää maksaa enemmän veroja, jotta saamme maksettua Italiaan lähetettävät rahat. Vain siksi, ettei heitä kiinnosta maksaa itse. Reilua. Se tullaan perustelemaan meille kertomalla sen olevan vastuullista.

Mielestäni me voimme kantaa vastuuta italialaisten sotkuista, mutta meidän pitää saada siitä riittävä tuotto. Vaaditaan osuus italialaisten verotuloista.

Pieni laskutoimitus: Suomen suora tappio elvytyspaketista on noin 5 miljardi tällä hetkellä. Suomen vienti etelän suuriin maihin on samaa luokkaa. Jos oletetaan viennistä jäävän yrityksille voittoa 5 % ja korona tappaisi kaiken myynnin, mutta elvytyspaketti korjaisi notkahduksen täysin, menisi 16 vuotta, kunnes suomalaiset yritykset olisivat tienanneet rahat takaisin. Näinhän ei tosielämässä käy. Korona ei tapa koko vientiä vaan pienen osan ja vienti elpyisi joka tapauksessa aikanaan. Niinpä sijoituksen takaisinmaksuaika venyy ehkä sataankin vuoteen. Tämä oli vain yksi tapa lähestyä asiaan. On myös paljon ikävämpiä tapoja, kuten tapa laskea Suomen osuus Italian kaupasta jne. Selvää on, ettei Suomi tulee tienaamaan tällä ja lapsemme maksavat tämänkin velkamme. Suomen strategia on suostua siihen, koska olisi ikävää vaikuttaa ikävältä rahaa vaativien edessä.

 

PS. Väkisinkin herää kysymys, vaihdattiko Keskusta Kulmunin koulutuskohun avulla. Valtiovarainministeri rikkoi perustuslakia myöntämällä jo rahaa Eurooppaan vastoin perustuslakivaliokunnan sanaa. Nyt oli jättimäinen 750 miljardin paketti neuvoteltavana ja kolmekymppinen kokematon tyttö kokeneiden etelän neuvottelijoiden vietävänä. Tilalle tuli kokenut mies.

mikkokangasoja

43-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Valtuutettu. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin sihteeri. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :) Muiden viisauksia: "Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna. "Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming. "Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu