Venäjän umpikuja – löytyykö minkäänlaista sopua?

Miljoona tai pari ukrainalaista on pakkosiirretty Venäjälle, joista muutama satatuhatta lapsia. Määritelmällisesti kansantuhoa siis. Rintaman takaisten kaupunkien pommitukset eivät ole auttaneet sotaa, mutta pommittajat lienevät kuvitelleen sillä murrettavan puolustajan taistelutahtoa. Historiasta tiedetään, että pahanteko lisää halua vastustaa pahantekijää. Itse rintamakaupunkien tuhoamiset eivät jätä mitään jäljelle rauniokasojen lisäksi. Sotarikokset Buchassa ja lukuisissa muissa paikoissa täydentävät kuvaa venäläisten toiminnasta.

Rauhan tullessa on valtavia kysymyksiä ratkottavana: rangaistaanko Venäjää rikoksistaan? Jos ei rangaista, se on valtava kolaus oikeuden toteutumisesta maailmassa ja rohkaisisi muita samaan. On siis väistämätöntä, että länsi ja luultavasti YK:kin vaativat rikolliset tuomiolle. Siihen tyytyminen taas on nyky-Venäjän tuntien suunnaton nöyryytys maalle. Kynnys suostua rangaistuksiin on korkea, jos sota on menestyksellinen – eli Venäjä saisi alueita Ukrainasta Donbasin ja Krimin lisäksi. Tämä taas on vaikea sulattaa lännessä, koska liian moni haluaa rikolliset tuomiolle. Tällöin jäisivät tiukat talouspakotteet, kunnes Venäjä alistuu.

Venäjä tuskin alistuu, koska diktaattori, kuka onkin, voi palatsissaan hyvin kansan kärsimyksestä huolimatta. Kansa taas kärsii, jos käsketään kärsiä. Pietarin ja Moskovan keskiluokka tyytyy shoppailemaan, kunhan diktaattori pitää heidän taloudellisessa tyytyväisyydessä.

Ukrainan tappio siten jättäisi rautaesiripun määräämättömäksi ajaksi.

Ukrainan voitto johtaisi Venäjän nöyryytykseen, mikä tuskin johtaisi rauhaan, koska Putin (mikäli vielä vallassa) ei haluaisi myöntää tappiota. Jäisi tuttu jäätynyt konflikti Ukrainan virallisille rajoille ja tiukat pakotteet.

On povattu, ettei Putin välttämättä noin vain menetä valtaa, vaikka huonosti menee. Väkivaltakoneisto turvaa. Jos valta pian vaihtuisikin, jatkaja voi olla samanlainen ja silloinkaan mikään ei yllä mainituista vaihtoehdoista muutu. Liekö edes mitenkään todennäköistä, että jatkaja olisi toisenlainen?

Miten tilanne voisi laueta? Jos Venäjän armeijan voima tuhotaan niin pahoin, ettei se kykene puolustamaan edes omaa aluettaan, se voi alistua rauhaan, sotakorvauksiin ja rikollisten toimittamiseen oikeuden eteen.

Mitä siitä sitten voi seurata? Vaarana on, että maa aloittaa uuden varustautumisen ja ehkäpä suuntaa katseensa Kazakstaniin. Tuntuuko se todennäköiseltä? Ei? Tuntuiko Ukrainaan hyökkäys todennäköiseltä vuosi tai pari sitten? Ainoa turva itse Venäjässä olisi maan muuttuminen rauhanomaiseksi, mutta varastamisen ja pieksämisen varaan kautta historian rakennettu valtakunta ei hevillä muutu. Maan tulisi romahtaa ja kokea vallankumous, jossa sattuisivat pääsemään voitolle demokraattiset tahot ja alkaisi hidas eheytyminen – joka ei saa keskeytyä. Siihen ei länsi voine paljoa vaikuttaa etukäteen. Paitsi auttamalla Ukrainaa.

Toinen maksimaalinen turva tulevaa varustautumista vastaan on luoda Venäjän rajamaista ”puolustusmuuri”, joka voimallaan pitää maan nöyränä. Nato-maina ne käyttävät jo vaaditut 2 % taloudestaan sotavoimiinsa. Pitäisi olla enemmän – moninaisen harjoittelu-, hankinta- ja kehittämisyhteistyön kera.

Lisää aiheesta:

Venäjän propaganda onnistui tässä

Kenen syy on Ukrainan sota?

+2
mikkokangasoja
Perussuomalaiset Raisio
Ehdolla eduskuntavaaleissa

45-vuotias tuotantotalouden diplomi-insinööri. Kaupunginvaltuutettu. Kaupunginhallituksen jäsen. Raision Perussuomalaisten puheenjohtaja. Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja. Pyrkimyksenä on olla kaukaa viisas. :)
Muiden viisauksia:
"Poikaseni, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan", Axel Oxenstierna. ---

"Muuttuminen ei ole välttämätöntä, sillä selviytyminen ei ole pakollista", William Edwards Deming. ---

"Vox populi, vox Dei.", -tuntematon-

"A nation of sheep will beget a government of wolves", Edward R. Murrow.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu