Minä olin suvaitsematon

Käydessäni ala-astetta 80-luvulla homo oli yleinen haukkumanimi, emmekä puhuneet mustista, vaan neekereistä. Molempiin sanoihin liittyi vahva negatiivinen arvolataus ja käytin niitä päivittäisessä puhekielessäni.

Kotoani sain hyvän, mutta varsin uskonnollisen kasvatuksen. Ehkä juuri sen takia minusta tuli agnostikko. En varsinaisesti usko mihinkään korkeampaan voimaan, mutta kuulun kirkkoon muodon vuoksi. Ongelmallinen suhteeni uskontoon kulminoitui yhdeksänteen luokkaan, jolloin jouduin lopulta tenttimään uskonnon ajauduttuani peruuttamattomiin ristiriitoihin opettajani kanssa.

Lähtiessäni 15-vuotiaana pois kotoa lukioon Ouluun, olin oppimaan innostunut, maailmaan avoimesti suhtautuva ja urheilullinen nuori. Tämän lisäksi olin myös ainakin kolmea asiaa: homofoobikko, rasisti ja uskontokammoinen. Ennakkoluuloni eivät kuitenkaan olleet sisäsyntyisiä, vaan opittuja.

Ihmisen silmät avautuvat erilaisille asioille hitaasti ja kerran opitut asenteet muuttuvat vielä hitaammin. Sormen heristeleminen, "soosoon" hokeminen tai mikään moraalisäteily ei auta. Tarvitaan omakohtaisia kokemuksia. Itselleni ennakkoluulojen sulattamiseen tarvittiin ainoastaan aikaa sekä uskallusta kohdata sellaisia ihmisiä, jotka olivat minulle aiemmin vieraita. Onnekseni näitä kohtaamisia riitti heti lukioajasta lähtien.

Eräs keskustelu yli 10 vuoden takaa on myös jäänyt mieleeni. Sanoin silloin ystävälleni, että olisin pettynyt, mikäli oma lapseni osoittautuisi homoksi. Hän antoi minun tuolloin kuulla kunniani ja jakoi kokemuksensa asiasta lähipiiristään. Omien lasten syntymän jälkeen olen myös todella sisäistänyt, että lapset ovat lahja, jotka opettavat sinua enemmän kuin sinä heitä ja seksuaalinen identiteetti on viimeinen asia, johon vanhempi voisi jotenkin ilmaista tyytymättömyyttään. Se on juuri sellainen millaiseksi luonto sen tarkoitti.   

Erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin olen myös oppinut suhtautumaan kokemusteni kautta kunnioittavasti. Maalliset ja taivaalliset asiat on pidettävä erillään toisistaan, mutta ihmisten stereotypisointi heidän uskontonsa perusteella on vastenmielistä. Islamisaatiosta varoittavia ja muslimivihaa huokuvia kirjoituksia lukiessani muistelen aina erästä tuttua muslimitutkijaa, jota avustin tekstinkäännöksissä olutpalkalla. Hän uskoi vahvasti sekulaariin valtioon, vaikka oli kellontarkka omien rukoustensa kanssa. Jos on olemassa tapakristittyjä, niin toden totta on olemassa myös maallistuneita tapamuslimeita.

Suvaitsemattomuus on selkeä termi, mutta sen vastakohta ei mielestäni ole suvaitseminen. Se kuulostaa aivan kuin hyväksyisimme jotain pakolla. Puhuisin mieluummin ymmärtämisestä. Aivan kaikkea ei tarvitse ymmärtää, vaan esimerkiksi rasismille ja poliittiselle väkivallalla on voitava sanoa suoraan ei. Tämän keskellä on kuitenkin muistettava, että ihminen ei muutu rasistiksi, vaikka hän kannattaisi tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, eikä islamofobiksi, vaikka hän ajaisi huntukieltoa julkisiin tiloihin. Mikäli ymmärtämistä ei ole molempiin suuntiin, ei ole olemassa myöskään dialogia eikä kehitystä. Nykyään aivan liian moni elää omassa kuplassaan kannustaen vain samanmielisiä, vaikka juuri erilaiset mielipiteet ja erilaiset ihmiset ovat se rikkaus, joka tekee elämästä elämisen arvoisen.

Suvaitsemattomuudesta ei parannuta, vaan siitä sivistytään pois. Olen kiitollinen, että oma elämäni on antanut minulle mahdollisuuden tähän. Samaan aikaan olen kuitenkin huolissani, sillä kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta. Kun sivistyminen voi alkaa ainoastaan omakohtaisten kokemusten kautta, olisi meidän nyt yhdessä pohdittava, miten näitä omakohtaisia kokemuksia ja kohtaamisia voidaan tarjota mahdollisimman monelle? Mahdollisuuksien lisäksi tarvitaan vain ripaus rohkeutta ja ymmärrys siitä, että jokainen ihminen tulee kohdata ihmisenä muistaen, että ihmisiksi synnytään, mutta ihmisyyden säilyttäminen sen sijaan on valinta. Siihen tarvittava sydämen sivistys taas syntyy vain elämällä.

+2
mikkokarna
Keskusta Enontekiö

Suomen pohjoisin kansanedustaja, toista kautta eduskunnassa. Olen 40-vuotias lappilaistunut kainuulainen ja osa-aikainen saaristolainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. http://www.lapinpuolustaja.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu