Avoin kirje keskustalaisille

Hyvät keskustalaiset,

Olen ollut havaitsevinani, että monella ovat alkaneet lapaset putoamaan. Tunnustan myös, että tällaisia olotiloja on ollut itselläkin viimeisen parin kuukauden aikana, eivätkä surkeat gallupit ole olleet omiaan tilannetta parantamaan. On kuitenkin niin, että lapasten pudottaminen olisi tässä tilanteessa viimeinen virhe.

Keskustan ei ole syytä hävetä tehtyjä ratkaisuja. En itse kannattanut hallitukseen lähtöä, mutta nyt kun siellä ollaan, niin siellä ollaan ja pyritään toteuttamaan kaikkien aikojen keskustalaisin hallitusohjelma. Viime kaudella saimme kritiikkiä siitä, että puolue teki liian oikeistolaista politiikkaa. Nyt kun teemme keskustalaista politiikkaa, kritisoidaan sitä liian vasemmistolaiseksi. Tosiasiassa keskusta on nyt juurillaan ja edistää sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa kapitalismin ja sosialismin välissä. Se on vapaan kansan suora tie ilman minkäänlaisia kahleita.

Opposition ryöpytys on ollut armotonta, mutta se ei perustu todellisuuteen. Erityisesti perussuomalaisilla ei ole ollut esittää mitään uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen politiikalle. Sen toiminta on perustunut vääriin lukuihin ja virheellisiin väitteisiin, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua. Kaiken syyksi on laitettu humanitäärinen maahanmuutto, vaikka tosiasiassa se on tällä hetkellä historiallisen matalalla tasolla. Puolue on myös esittänyt useita poliittisia hankkeita, jotka ovat yksinkertaisesti mahdottomia toteuttaa. Voi toki olla, että tällä menolla perussuomalaiset voittavat seuraavat eduskuntavaalit. Sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä hallitusvastuussa puolueen kannatus tulee väistämättä romahtamaan. Se ei yksinkertaisesti kykene lupauksiaan lunastamaan.

Hyvät keskustalaiset, meidän täytyy lopettaa itsesäälissä rypeminen. Samoin täytyy lopettaa ”itsekritiikin” korostaminen. Kukaan ei nimittäin ole koskaan voittanut vaaleja itseään hengiltä ruoskimalla. Puolueen sisällä on myös väitetty, että erityisesti viime hallituskaudella kriittiset äänet olisi vaiennettu. Se ei pidä paikkaansa. Tässä puolueessa on voitu aina esittää kritiikkiä. Eri asia sitten jos joku on kokenut, että häntä ei nimenomaisesti ole kuunneltu. Olen itsekin todella monta kriittistä sanaa viime kaudella ja nytkin sanonut, mutta aina ei ole mennyt tahtoni mukaan. Ja tiedättekö mitä? Voi kyynel. Näin se tahtoo elämässä ja politiikassa olla. Sitäpaitsi olisi hyvä tunnistaa, että meissä jokaisessa asuu besserwisser. Se on inhimillistä. Mutta ei pidä tuudittatua uskoon, että tuo oma besserwisser olisi tosiaankaan aina ollut oikeassa. Kuten Veikko Huovinen Havukka-ahon ajattelijassa osuvasti kirjoittaa, on jälkiviisaus viisauden helpoin laji. Menneet vaalit ja teot on analysoitava, mutta tuhkan ripotteleminen päälle ei auta. Pitää mennä eteenpäin.

Nyt kun otetaan ne lapaset takaisin sieltä lattialta niin pitäisi alkaa pohtimaan, että mikä se keskustan 2020-luvun visio oikein on ja miksi me olemme olemassa? Kirjoitin toukokuussa, että keskusta ei enää tiedä miksi se on olemassa. Olen edelleen samaa mieltä ja tämän olemassaolon oikeutuksen kirkastamisen tulee olla nyt puoluejohdon tehtävä.

Keskustassa on usein käytetty slogania ”koko maa on pidettävä asuttuna”. Siitä on päästettävä irti, sillä ei minua ainakaan kukaan ”pidä” missään asumassa, vaan asun täällä pohjoisessa omasta tahdostani. Pikemminkin pitäisi puhua koko maan voimavarojen hyödyntämisestä. Aluepolitiikka itsessään on ollut syvin liima, joka on pitänyt meitä keskustalaisia yhdessä. Mielestäni aluepolitiikka on äärimmäisen tärkeää, mutta sen sanoitus on nyt väärä. Entä jos emme puhuisi aluepolitiikasta enää sanaakaan, vaan vaikkapa alueellisen tasapainon politiikasta? Tai käyttäisimme jotain muuta termiä. Ei luotaisi kuvaa ihmisten ja työpaikkojen väkisin ”pitämisestä” jossain, vaan pikemminkin korostettaisiin luontaisen tasapainon löytymistä sen kautta, että kuitenkin takaamme peruspalvelut ja hyvän elämän edellytykset kaikille suomalaisille kohtuullisen etäisyyden päässä heistä itsestään? Vain tämä tekee työn mahdolliseksi koko Suomessa.

Maakunnista olemme puhuneet mielestäni aivan liian vähän ja pelkkää jargonia. Ne ovat kansanliikkeen ytimessä, mutta kukaan ei ole sanoittanut kansalle, mitä ne voivat merkitä. Onko tavoitteemme, että valta lopultakin desentralisoidaan ja siirretään asioita Helsingin ministeriöistä ihmisten, joita ne koskettavat, itsensä päätettäviksi? Minusta sen tulee olla. Mielestäni keskustan tulee julistautua rohkeasti kansallisen federalistiseksi puolueeksi, joka haluaa että eduskunta säätää lait, mutta lakien soveltamisvaltaa asetusten muodossa siirretään alueille ja ihmisille keskitetyistä kabineteista. Vain näin voimme varmistaa, että jokaisen alueen erityispiirteet huomioidaan päätöksenteossa aidosti.

Sitten tulee se identiteettipolitiikka, joka on meille usein vaikea laji. Haluamme aina olla vähän niin kuin ”kaikkien puolella”, vaan sepä ei perhana enää nykymaailmassa onnistukaan. Meidän on pakko ryhtyä nyt määrittelemään, millaisia elämäntapoja ja arvoja me maalla sekä kaupungeissa puolustamme. Näen, että tämä elämäntapakeskustelu erityisesti on avain pärjäämiseemme, sillä harmaalle yleispuolueelle ei vain ole tilaa. Puolustettavien elämäntapojen määrittämisen jälkeen meidän on yhdessä luotava ne politiikan sisällöt, joilla tämä saavutetaan. Ja niistä ei muuten saa antaa piiruakaan periksi. Identiteettipolitiikan ei kuitenkaan aina tarvitse olla hajottavaa, vaan sitäkin voidaan toteuttaa rakentavasti.

Ensi vuonna alamme työstää puolueemme kuntavaaliohjelmaa ja tämän työryhmän puheenjohtajana katson, että nyt ollaan tilanteessa jossa esitetyn ohjelman tulee olla todella raikas ja rohkea. Niin se myös tulee olemaan, sillä kuntavaalit 2021 ovat seuraava puolueemme koetinkivi. Keskusta ei ole häviämässä mihinkään poliittiselta kartalta, vaikka moni niin toivookin ja poliittiset vastustajamme yrittävät tätä sanomaa vahvistaa. Uusi periaateohjelmamme kestää aikaa ja kriittistäkin tarkastelua, mutta siinä olevat periaatteet on nyt sanoitettava käytännön politiikaksi. Ihmisyyspuolueessa ei myöskään saa koskaan unohtaa ihmistä. Siksi on tärkeää, että suurien yhteiskunnallisten reformien ja valtiontalouden rinnalla emme koskaan unohda niitä pieniä, ihmisen kokoisia asioita.

Keskusta nousee tästä aivan varmasti. Se vaatii kuitenkin vahvaa tahtoa ja sitä meiltä keskustalaisilta ei puutu. Nyt vain häntä pystyyn vaikka hakaneulalla ja tekemään keskustalaista politiikkaa vuonna 2020. Hyvää uutta vuotta kaikille!

Mikko Kärnä
Kansanedustaja
Keskustan kunta- ja aluetyöryhmän puheenjohtaja