EU:n ja Suomen nostettava arktinen politiikka painopisteeksi
Arktinen alue tulee väistämättä olemaan aikamme suurin geopoliittinen näyttämö, jonne kohdistuu valtavasti erilaisia intressejä. Siitä ovat kiinnostuneet kaikki supervallat eli Venäjä, Kiina sekä Yhdysvallat. Sen sijaan Euroopan Unioni ei ole vieläkään ymmärtänyt, että myös se on arktinen supervalta, koska Suomi ja Ruotsi ovat sen jäseniä. Miten Euroopan Unioni voisikaan asian ymmärtää, koska emme ole sisäistäneet arktisen alueen potentiaalia edes täällä Suomessa? Ruotsissakaan ei mene juuri sen paremmin.
Arktinen alue kiinnostaa suurvaltoja ennen kaikkea sen luonnonvarojen takia ja on Suomenkin intressi, että niitä käytetään kestävästi. Alueen merkitys logistisesti tulee myös korostumaan Luoteisväylän auetessa aikanaan ympärivuotiseksi merireitiksi. Alueen jännitteet on tähän saakka onnistuttu pitämään varsin matalina, mutta tämä ei välttämättä ole pysyvä olotila. Kiina, joka on määritellyt itsensä ”lähiarktiseksi” valtioksi, pelaa alueella pääasiassa rahalla. Se on tehnyt alueelle merkittäviä investointeja ja myös investoinnit Suomeen kiinnostavat. Arktinen alue on myös merkittävä tieteentekemisen kannalta.
Mikä on Euroopan Unionin rooli?
Euroopan komission uusi puheenjohtaja Ursula Van Der Leyen on todennut, että hänen johtamansa komissio tulee olemaan ”geopoliittinen komissio, joka on sitoutunut kestävän politiikan toteuttamiseen.” On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä lausunto lopulta johtaa ja mitä se lopulta tulee tarkoittamaan. Jos Van Der Leyen nimittäin haluaa komission olevan todella ”geopoliittinen komissio”, on sen väistämättä nostettava arktiset asiat yhdeksi sen tärkeimmistä painopisteistä.
Toistaiseksi ei näytä erityisen hyvältä. Arktinen politiikka on työnnetty EU:ssa liettualaisen merikomissaari Virginijus Sinkevičiuksen alaisuuteen. On aivan ymmärrettävää, ettei 29-vuotias liettualainen poliitikko välttämättä pidä arktisia asioita tärkeimpänä prioriteettinaan. Siksi Euroopan Unioni tarvitsisi aidosti arktisiin asioihin perehtyneen komissaarin. Esitin aiemmin, että arktiset asiat olisi tullut siirtää EU:n kumppanuuksista vastaavan komissaari Jutta Urpilaisen salkkuun. Tämä ehdotus on vieläkin toteutettavissa, mutta Suomen ja Ruotsin tulisi ajaa sitä yhdessä aktiivisesti.
Mitä aktiivinen arktinen politiikka voisi tarjota Suomelle ja Lapille?
Suomessa Lappi on tällä hetkellä yksi taloutemme vetureita. Tämä johtuu pääasiassa matkailusta sekä metsä- ja kaivosteollisuudesta. Millaisia mahdollisuuksia meille avautuisikaan, mikäli Lapin logistiikkaa ja infrastruktuuria kehitettäisiin vielä nykyistäkin toimivammaksi? Arktisella alueella työskennellään myös jo nyt kohti kestäviä energiaratkaisuja sekä kehitetään kiertotaloutta. Myös maataloutemme pyrkii kohti hiilineutraalisuutta. Itse asiassa jos asiaa tarkastellaan maakunnallisesti, on Lappi varmasti hiilipositiivinen maakunta johtuen metsistämme ja soistamme. Sekin on tulevaisuudessa varmasti yksi valtti esimerkiksi matkailun markkinoinnissa.
EU ja Suomi eivät saa jättää arktisen alueen kehittämistä lapsipuolen asemaan. Se olisi valtava strateginen virhe, joka kostautuu myöhemmin. Olen erittäin tyytyväinen, että olemme aloittaneet uuden arktisen strategian valmistelun. Tämä strategia ei kuitenkaan saa jäädä, kuten ne ovat aikaisemmin jääneet, korulauseiksi paperille ja tavoitteiden listaamiseksi ilman konkreettisia toimenpiteitä. Strategian jälkeen onkin syytä laatia toimintaohjelma, jonka toteuttamisesta hallitus aikanaan päättää. Se taas tulee vaatimaan myös euroja, sillä kehittäminen ei ole koskaan ilmaista.
Jos aiomme Suomessa hyödyntää arktisen alueemme mahdollisuudet, on sen eteen tehtävä töitä parlamentaarisessa yhteisymmärryksessä. Suurvaltojen erilaiset intressit tulevat kohdistumaan, ja kohdistuvat jo nyt, Suomeen. Meidän on pidettävä huolta, että ketään suurvaltaa ei päästetä millään tasolla huseeraamaan Suomen arktiselle alueelle ilman tiukasti rajattuja reunaehtoja ja kunnon korvausta. Oli sitten kyse matkailusta, metsäteollisuudesta, raideyhteyksistä tai kaivostoiminnasta. Kansallisomaisuus on pidettävä tiukasti kansallisissa käsissä.
Kärnällä on hieman käsitteet sekaisin.
’Arktinen alue’ -siinä muodossa kuin se suurvaltoja kiinnostaa- tarkoittaa lähinnä niitä alueita pohjoisilla merillä, jotka kuuluvat jollekin valtiolle kansainvälisen oikeuden mukaan. Nämä alueet eivät siis kuulu kiinteästi kenellekään vaan jonkun valtion mannerjalustan perusteella, kv-oikeuden mukaisesti. Niinpä niitä on suurvaltojen helpompi lähteä saalistamaan itselleen.
Suomen ’arktinen alue’ Lapissa tuskin kiinnostaa ketään, eikä Suomella ole mahdollisuuksia päästä pohjoisten merialueiden aarteisiin käsiksi. Niinpä Suomen olisi syytä vetäytyä täysin suurvaltojen kilpailusta arktisella alueella, koska Suomella ei ole siinä mitään saavutettavissa.
Sama koskee EU:ta.
Ilmoita asiaton viesti
Voin vakuuttaa, että minulla Suomen arktisen seuran hallituksen jäsenenä ja arktisen parlamentaarikkokonferenssin valtuuskunnan puheenjohtajana käsitteet täysin kunnossa. Senkin voin vakuuttaa, että suurvaltaintressejä kohdistuu myös Suomen ja Ruotsin alueelle. Arktisen politiikan typistäminen meripolitiikaksi on karkea virhe.
Ilmoita asiaton viesti
Suurvaltojen kiinnostus ja kilpajuoksu merialueiden luonnonvaroihin on kuitenkin aivan eri asia kuin intressit Suomen ja Ruotsin pohjoisiin maa-alueisiin, jotka eivät ole kilpajuoksun kohteena nyt ollenkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Suurvaltojen kiinnostus kohdistuu koko alueeseen geopoliittisesti ja kyllä, myös sisämaan luonnonvaroihin merialueiden lisäksi. Suomi on arktisen neuvoston jäsen, eikä se ole sitä syyttä. Pitkäaikaisia tavoitteitamme ovat olleet ympäristönsuojelu, meteorologiset yhteistyö, mustan hiilen ehkäisy sekä alueellisen yhteistyön vahvistaminen. Meillä on myös valtavasti kylmäosaamista, jonka vienninedistäminen on tärkeää. Samoin on tärkeää vaalia vakautta alueella. On posketon väite, ettei Suomella olisi arktisessa politiikassa mitään saavutettavaa, kun tuota saavutettavaa on valtavasti. Samoin kannattaa seurata, millaisia hankkeita Kiinalaisella pääomalla viritellään pohjoiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Arkktisen alueen yhteistyössä varmaan on tullut esiin Suomen vaatimus Petsamon palauttamiseksi? Venäjähän miehittää sitä laittomasti samoinkuin Karjalaa. Jos/kun Venäjä palauttaa ryöstämänsä alueet, silloin Suomellakin olisi osuutta arktisella alueella.
Ilmoita asiaton viesti
Niin Suomen arktisen politiikan näkemys perustuu ex pääministeri Lipposen linjaamaan ajatukseen arktisesta alueesta ja sen tarpeista.
https://yle.fi/uutiset/3-7903250
Liikenteen osuus :
Lipposen lähtökohta oli lähteä samoilla perustiedoilla ja ajatuksilla mitä Suomeen Lipposen -Ahon liikennepoliittisilla 2000 luvun liikenne infra valinta linjauksilla ovat heidän jälkeensä vallassa olleet hallitukset saaneet aikaan…
– Erityisesti tämä tuli esiin arktisen liikenteen kehittämis tarpeisiin, joita nykylogistiikan antamin mahdollisuuksin Suomi mallissa kehitettäisiin.
Niissä on esillä ainoastaan ,meri, raide ja maantieliikenteet.
Kun taas esim. Venäjä pitää esillä myös alueella olevien sisävesimahdollisuuksien hyötykäyttöjen tutkimiset, joita mm. Suomessa tehdyillä tutkimuksilla ja kehittämisinnovaatioilla edistetään….
siitä esimerkki ,alkaen Arctic Review lehden sivulta 36
http://www.sisavesi.fi/wp-content/uploads/2018/04/01-Arctic-m-3-2017-m.pdf
Ilmoita asiaton viesti
”Alueen merkitys logistisesti tulee myös korostumaan Luoteisväylän auetessa aikanaan ympärivuotiseksi merireitiksi.”
Joko olet päättänyt, milloin tämä ympärivuotinen reitti aukeaa ja mitä Suomi siitä mahtaisi hyötyä?
Ilmoita asiaton viesti