EU:n ja Suomen nostettava arktinen politiikka painopisteeksi

Arktinen alue tulee väistämättä olemaan aikamme suurin geopoliittinen näyttämö, jonne kohdistuu valtavasti erilaisia intressejä. Siitä ovat kiinnostuneet kaikki supervallat eli Venäjä, Kiina sekä Yhdysvallat. Sen sijaan Euroopan Unioni ei ole vieläkään ymmärtänyt, että myös se on arktinen supervalta, koska Suomi ja Ruotsi ovat sen jäseniä. Miten Euroopan Unioni voisikaan asian ymmärtää, koska emme ole sisäistäneet arktisen alueen potentiaalia edes täällä Suomessa? Ruotsissakaan ei mene juuri sen paremmin.

Arktinen alue kiinnostaa suurvaltoja ennen kaikkea sen luonnonvarojen takia ja on Suomenkin intressi, että niitä käytetään kestävästi. Alueen merkitys logistisesti tulee myös korostumaan Luoteisväylän auetessa aikanaan ympärivuotiseksi merireitiksi. Alueen jännitteet on tähän saakka onnistuttu pitämään varsin matalina, mutta tämä ei välttämättä ole pysyvä olotila. Kiina, joka on määritellyt itsensä ”lähiarktiseksi” valtioksi, pelaa alueella pääasiassa rahalla. Se on tehnyt alueelle merkittäviä investointeja ja myös investoinnit Suomeen kiinnostavat. Arktinen alue on myös merkittävä tieteentekemisen kannalta.

Mikä on Euroopan Unionin rooli?

Euroopan komission uusi puheenjohtaja Ursula Van Der Leyen on todennut, että hänen johtamansa komissio tulee olemaan ”geopoliittinen komissio, joka on sitoutunut kestävän politiikan toteuttamiseen.” On mielenkiintoista nähdä, mihin tämä lausunto lopulta johtaa ja mitä se lopulta tulee tarkoittamaan. Jos Van Der Leyen nimittäin haluaa komission olevan todella ”geopoliittinen komissio”, on sen väistämättä nostettava arktiset asiat yhdeksi sen tärkeimmistä painopisteistä.

Toistaiseksi ei näytä erityisen hyvältä. Arktinen politiikka on työnnetty EU:ssa liettualaisen merikomissaari Virginijus Sinkevičiuksen alaisuuteen. On aivan ymmärrettävää, ettei 29-vuotias liettualainen poliitikko välttämättä pidä arktisia asioita tärkeimpänä prioriteettinaan. Siksi Euroopan Unioni tarvitsisi aidosti arktisiin asioihin perehtyneen komissaarin. Esitin aiemmin, että arktiset asiat olisi tullut siirtää EU:n kumppanuuksista vastaavan komissaari Jutta Urpilaisen salkkuun. Tämä ehdotus on vieläkin toteutettavissa, mutta Suomen ja Ruotsin tulisi ajaa sitä yhdessä aktiivisesti.

Mitä aktiivinen arktinen politiikka voisi tarjota Suomelle ja Lapille?

Suomessa Lappi on tällä hetkellä yksi taloutemme vetureita. Tämä johtuu pääasiassa matkailusta sekä metsä- ja kaivosteollisuudesta. Millaisia mahdollisuuksia meille avautuisikaan, mikäli Lapin logistiikkaa ja infrastruktuuria kehitettäisiin vielä nykyistäkin toimivammaksi? Arktisella alueella työskennellään myös jo nyt kohti kestäviä energiaratkaisuja sekä kehitetään kiertotaloutta. Myös maataloutemme pyrkii kohti hiilineutraalisuutta. Itse asiassa jos asiaa tarkastellaan maakunnallisesti, on Lappi varmasti hiilipositiivinen maakunta johtuen metsistämme ja soistamme. Sekin on tulevaisuudessa varmasti yksi valtti esimerkiksi matkailun markkinoinnissa.

EU ja Suomi eivät saa jättää arktisen alueen kehittämistä lapsipuolen asemaan. Se olisi valtava strateginen virhe, joka kostautuu myöhemmin. Olen erittäin tyytyväinen, että olemme aloittaneet uuden arktisen strategian valmistelun. Tämä strategia ei kuitenkaan saa jäädä, kuten ne ovat aikaisemmin jääneet, korulauseiksi paperille ja tavoitteiden listaamiseksi ilman konkreettisia toimenpiteitä. Strategian jälkeen onkin syytä laatia toimintaohjelma, jonka toteuttamisesta hallitus aikanaan päättää. Se taas tulee vaatimaan myös euroja, sillä kehittäminen ei ole koskaan ilmaista.

Jos aiomme Suomessa hyödyntää arktisen alueemme mahdollisuudet, on sen eteen tehtävä töitä parlamentaarisessa yhteisymmärryksessä. Suurvaltojen erilaiset intressit tulevat kohdistumaan, ja kohdistuvat jo nyt, Suomeen. Meidän on pidettävä huolta, että ketään suurvaltaa ei päästetä millään tasolla huseeraamaan Suomen arktiselle alueelle ilman tiukasti rajattuja reunaehtoja ja kunnon korvausta. Oli sitten kyse matkailusta, metsäteollisuudesta, raideyhteyksistä tai kaivostoiminnasta. Kansallisomaisuus on pidettävä tiukasti kansallisissa käsissä.