EU:n palautettava päätösvaltaa kansallisvaltioille

Euroopan unioni on tuonut mukanaan kiistatta paljon hyviäkin asioita. Rauhaa, vakautta ja taloudellista kasvua. Unionin 2000-luvulla tapahtuneessa voimakkaassa laajenemisessa oli kuitenkin vauhtisokeus päällä. Jäseniksi hyväksyttiin tuolloin Baltian maiden lisäksi sellaisia maita kuin Puola, Unkari, Romania ja Bulgaria, jotka eivät nykyiselläänkään, saamansa merkittävän rahoituksen jälkeenkään täytä kaikkia jäsenvaltioilta edellytettäviä kriteereitä. Innokkaimmat federalistit haaveilivat tuolloin myös Turkin EU-jäsenyydestä. On todella onni, että tällaiset ajatukset saatiin torpattua.

Euroopan unionin yksi suurimpia ongelmia on sen valtava byrokratiakoneisto, joka tuottaa jäsenvaltioille direktiiviä direktiivin perään. Nämä direktiivit on sitten sopeutettava kansalliseen lainsäädäntöön. Ongelmalliseksi asian tekee unionin laajuus, sillä sama muotti ei yleensä sovi huonostikaan esimerkiksi Suomeen ja Kreikkaan. Siltikin unionin laajemmalla integraatiolla on valtavasti kannatusta ja jokainen komissio tuntuu ajavan asiaa kuin käärmettä pyssyyn.

Unionin pitäisi muuttua, mutta sen tulee muuttua eri suuntaan kuin federalistit haluavat. Kansallisvaltioiden päätösvaltaa omista asioistaan tulee lisätä ja unionin tulisi keskittyä sen perustarkoitukseen, eli rauhan, vakauden ja taloudellisen kasvun luomiseen Eurooppaan. Ei ole mitään järkeä, että unioni sääntelee jäsenvaltioidensa petopolitiikkaa tai pyrkii määräämään, voivatko metsästäjät käyttää harrastuksessaan lyijypatruunoita vai eivät. Tällainen ei luo rauhaa ja vakautta. Se luo ainoastaan syvää tyytymättömyyttä.

Suomen on uskallettava vaatia enemmän kansallista päätäntävaltaa omista asioistaan EU:ssa aivan samoin, kuin maakuntien on uskallettava vaatia Suomessa lisää päätäntävaltaa omistaan. Vallan keskittyminen ei ole koskaan hyvä asia ja Suomessa valtaa on keskitetty aivan liikaa pääkaupunkiseudulle. Sitä täytyy vetää takaisin lähemmäksi päätöksenteon kohteena olevia ihmisiä maakunnissa ja kunnissa. Samoin meidän täytyy vetää valtaa Brysselistä takaisin Suomeen. Esimerkiksi aluekehitysrahoja (koheesiorahoitus) ei ole mitään järkeä kierrättää EU:n kautta, vaan valta aluekehityksestä tulee palauttaa kansallisvaltioille. Näin maksaisimme vähemmän EU:n jäsenmaksuja mutta päättäisimme enemmän itse, millaista yhteiskuntaa haluamme Suomeen rakentaa. Myöskään EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei ole millään tavalla sopiva Suomen oloihin ja joudumme rahoittamaan sekä muiden maiden maataloutta että maksamaan kansallisia maataloustukiakin. Luopumalla yhteisestä maatalouspolitiikasta voisimme satsata enemmän omaan maatalouteemme ja tehdä sen täysin omilla ehdoillamme.