Kohti tervettä luontosuhdetta

Ilmastonmuutoskeskustelussa minua häiritsee välillä suomalaisten alemmuudentunne. Mielikuva luokan parhaasta oppilaasta pitää tässäkin asiassa paikkansa. Haluamme olla maailman paras, asetamme kunnianhimoisia tavoitteita ja tavoiteaikatauluja. Kieltämättä hallituksen asettamat tavoitteet ilmastonmuutoksen hillitsemiseenkin ovat sellaisia. Kuten pitääkin olla. Emme saavuta mitään suurta, mikäli emme sitä tavoittele.

Keinojen pitää kuitenkin olla oikeita. Keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat keskustelun ääripäissä olleet koko ilmiön kieltäminen ja vähättely, sekä toisaalta yksittäisten ihmisten syyllistäminen ja arjen hankaloittaminen kohtuuttomilla toimenpiteillä. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen pitäisi lähteä jokaisen ihmisen vapaudesta valita ja päättää. On ajateltava ensisijaisesti suomalaisten etua ja lukuisia mahdollisuuksiamme, sekä uskottava ihmisten kykyyn tehdä itsenäisesti oikeita valintoja.

Alkuviikolla hallitus piti Vuosaaressa ilmastokokouksen, jonka päätökset ovat positiivisia niin maa- ja metsätalouden, Suomen maaseudun ja ennen kaikkea maaseudun lasten sekä heidän tulevaisuutensa kannalta. Hallituksen ilmastopolitiikkaa tullaan toteuttamaan hallitusohjelman raameissa ja pääpaino on päästöjen vähentämisessä. Keskusteluun on vihdoin tullut suhteellisuutta, realismia ja kohtuullisuutta. Keskitymme olennaiseen: kaikki ilmastopäätökset tehdään alueellisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.

Hallituspuolueet ovat yhdessä tiedostaneet, että Suomi ei saavuta hiilineutraaliutta ihmisten kulutusvalintoihin puuttumalla tai vaikkapa lihansyöntiä ja yksityisautoilua rajoittamalla, vaan ennen kaikkea päästöjen vähennyksen kautta. Uusi teknologia antaa tässä meillä valtavasti mahdollisuuksia. Tämä hallitus tulee pitämään huolen maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksistä, eikä se aio kurittaa yksittäisiä kansalaisia.

Ilmastonmuutoskeskustelussa vähemmälle on jäänyt yksittäisten ihmisten mahdollisuudet ja valinnat. Suomi on useissa kansainvälisissä vertailuissa maailman mallimaa. Näin on myös ympäristöasioissa. Olemme myös yksi maailman rikkaimmista maista, kun on kyse uusiutuvista luonnonvaroista. Luonnonvarat tulevat maakunnista ja maaseuduilta, joista monet ovat jo hiilipositiivisia. Olemme edelläkävijöitä näiden rikkauksiemme hoidossa, jalostamisessa ja kestävässä käytössä. Meillä on käsissämme kaikki mahdollisuudet vähentää päästöjä, luoda uusia työpaikkoja ja nostaa Sekä bio- kuin kiertotalouskin aivan uudelle tasolle.

Teollisuuden sähköveron alentaminen on yksi esimerkki, jonka myötä pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuudet viedä maailmalle päästöjä vähentävää osaamista ja ratkaisuja paranevat. On äärimmäisen tärkeää, että voimme tarjota osaamistamme maailmalle, jotta myös isoimmat saastuttajat, kuten suurvallat ja ylikansalliset suuryritykset voivat tehostaa toimintaansa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Maamme maa- ja metsätalous ja teknologian kehitys eivät ole ongelma, vaan osa maailmanlaajuisen ongelman ratkaisua.

Keskustalaiseen ympäristöajatteluun kuuluu vahvasti, että luonto on yhtäältä hyvinvoinnin takaaja ja toisaalta turvallisuuden ja talouden mahdollistaja. Tasapaino ihmisen ja luonnon välillä on ollut ilmastonmuutoskeskusteluissa hukassa ja keskustan omassakin toiminnassa paitsiossa.

Terveeseen luontosuhteeseen kuuluu myös oman toiminnan pohtiminen ja omat valintamme. Millaisia ovat omat asenteet kulutusta ja materialistista elämäntapaa kohtaan? Kuinka päivittäisillä teoillani vaikutan ympäristöni tilaan? Luonto on se, jonka pitäisi asettaa rajat toiminnallemme. Ei valtion tai kuntien.

Tulevaisuudessa ihmisten omat kulutustottumukset tulevat toivottavasti olemaan entistäkin vahvemmin keskiössä. Maailman ihmisten elintaso nousee ja kasvun rajat tulevat vastaan. Maailman luonnonvarojen tuhlaus, ylituotanto ja jätteen määrä ovat jo nyt riistäytyneet käsistä. Siihen kehitykseen me suomalaisetkin olemme vaikuttaneet ja vaikutamme haitallisesti.

Keskivertosuomalainen käyttää vaatteisiin ja kenkiin lähes tuhat euroa vuodessa. Aiempina vuosina olemme käyttäneet jopa enemmänkin, mutta määrällisesti haalimme entistä enemmän materiaa käyttöömme. Vaateteollisuus saastuttaa yhtä paljon kuin lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä. Miksi siis keskustelemme vain lentoverosta?

Syyllistämisen ja kurittamisen sijaan voisimme pohtia, mitä voimme jokainen itse tehdä. Tarvitsemmeko uusinta puhelinta, jos entinenkin toimii vielä? Tarvitsemmeko uusia vaatteita, kun vanhatkin ovat vielä ehjiä? Voisimmeko kulutusvalinnoissamme suosia kotimaisia ja paikallisia tuotteita? Parasta lääkettä ilmastoahdistukseen kun on syödä suomalaista ruokaa ja suosia vaateostoksissa kotimaisia tuotteita.

mikkokarna

Suomen pohjoisin kansanedustaja, toista kautta eduskunnassa. Olen 39-vuotias lappilaistunut kainuulainen, jolle kaikki eräharrastukset ovat lähellä sydäntä. Ennen valintaani eduskuntaan toimin Enontekiön kunnanjohtajana ja sitä ennen Ivalon rajavartioalueen varapäällikkönä. <a href="http://www.lapinpuolustaja.fi" title="http://www.lapinpuolustaja.fi">http://www.lapinpuolustaja.fi</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu