Ovatko poliisin prioriteetit kohdallaan?

Poliisin määrärahatarve on herättänyt vilkasta poliittista keskustelua ja hyvä niin. Pidän äärettömän tärkeänä, että turvaamme hallitusohjelmassa sopimamme 7500:n kenttäpoliisin määrän ja takaamme kansalaisten turvallisuuden kaikkialla Suomessa. On kuitenkin perin hämmästyttävää, että poliisi päätti painostustoimena käynnistää YT-neuvottelut henkilöstönsä kanssa, vaikka Sipilän hallituskaudesta saakka poliisin määrärahoja on nostettu systemaattisesti .

Poliisin määrärahat olivat vuonna 2017 696,7 miljoonaa euroa. Tästä ne nousivat vuodelle 2018 738,1 miljoonaan, 2019 759,6 miljoonaan, 2020 802,4 miljoonaan ja nyt viimeisimpänä 806,1 miljoonaan euroon. Ensi vuonna poliisi tulee saamaan jälleen kerran ennätysmäärän rahaa, sen tarkka summa ei tosin ole vielä tiedossa.

Jos oikeasti eletään tiukkoja aikoja, on organisaation laitettava suu säkkiä myöten ja huolehdittava ennen kaikkea perustetehtävästään. Tämä tehtävä on poliisille yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaaminen. Tarkastelin taannoin poliisin toteuttamia ja suunnittelemia viimeaikaisia hankintoja. Hämmästykseni oli varsin suuri. Tässä poliisin mukaan äärimmäisen vaikeassa taloustilanteessa, jossa joudutaan mahdollisesti menemään irtisanomisiin, ollaan kuitenkin hankkimassa poliisin käyttöön esimerkiksi lisää vesijettejä, tiedustelurobotteja ja miljoonilla euroilla erilaista uutta kalustoa. Löytyipä sieltä kirsikkana kakun päällä vielä 130 000 eurolla uusia kahviautomaatteja.

Poliisin toteuttamat ICT-hankkeet ovat myös oma lukunsa. Niiden hintalappu pyörii kymmenissä ja taas kymmenissä miljoonissa euroissa. On pakko kysyä: ovatko nämä kaikki todella perustehtävän toteuttamisen kannalta välttämättömiä?

Eläkkeellä oleva komisario Heikki Mansikka-Aho antoi tuoreessa väitöskirjassaan kovaa kritiikkiä poliisin rahankäytölle ja piti vääränä, että säästöjä on ryhdytty hakemaan operatiivisesta toiminnasta ja kansalaisten turvallisuudesta. Mansikka-Ahon mukaan Poliisihallitus on myös kallis organisaatio, jonka toimintaa on jouduttu ylläpitämään leikkaamalla muusta toiminnasta.

Tähän kritiikkiin on ainakin allekirjoittaneen helppo yhtyä. Olen sitä mieltä, että poliisihallituksen toiminnot tulisi hajauttaa maakuntiin. Johdolle on myös asetettava jonkunlainen tulosvastuu toiminnastaan, sillä nykyisellään sellaista ei tunnu olevan. Poliittinen tahtotila resurssien priorisoinnista ohitetaan olankohautuksella silloin, kun eteen tulee jotain mielenkiintoista hankittavaa. Pidän myös poskettomana, että poliisi on käyttänyt eri vuosilta kertyneitä siirtomäärärahoja muka erilaisten kiinteiden kulujen kattamiseen toteuttaen kuitenkin samalla merkittäviä hankintoja, joiden ehdoton tarpeellisuus voidaan hyvin perustein kyseenalaistaa.

Ymmärän toki, että niillä vesijeteillä on mukavaa ajella, kuumaa kahvia pitää saada poliisilaitokselta ja varustuksenkin on oltava kunnossa, mutta en voi hyväksyä tällaisia hankintoja silloin, kun säästöjä ollaan tekemässä operatiivisen toiminnan kustannuksella. Vesijettien aiheuttamien häiriöiden torjunta kun on pientä verrattuna siihen, että Pohjois- ja Itä-Suomessa poliisia saadaan odottaa perheväkivaltatilanteessa tai muussa pahoinpitelyssä jopa tunteja. Onkin aivan välttämätöntä, että poliisin rahankäyttö syynätään nyt viimeistä senttiä myöten läpi. Kellään kun ei tunnu olevan kontrollia nykytilanteeseen ja Poliisihallitus elää kuin valtio valtiossa.