Kuntapalvelut toimimaan monituottajamallilla
Kuntavaalikamppailu käy nyt viimeisinä päivinä poikkeuksellisen kuumana. Tästä selvin esimerkki on tuore riita päähallituspuolue SDP:n ja kokoomuksen välillä. Demarit ovat syyttäneet kokoomusta ideologisesta kunnallisten palveluiden yksityistämisvimmasta. Puolue maalailee tuttuun tapaan uhkakuvia työehtoja polkevista ja huimia voittoja tekevistä riistokapitalisteista. SDP toisin sanoen otti käyttöön sille tutun, 70-luvun riistämisretoriikan ja palasi jälleen ammattiyhdistysliikkeen syliin. Änkyrävasemmistolaisuudesta tuli jälleen kuumaa kamaa.
Mistä sitten todella on kysymys? Kokoomus on jatkuvasti ajanut kuntien peruspalveluiden tuottamista kohti monituottajamallia. Tämä tarkoittaa juuri sitä, että tarvittaessa kunta voi tuotattaa peruspalveluitansa myös kolmannen sektorin toimijan tai yksityisen yrittäjän kautta. Tärkeintä ei ole enää, missä palvelu tuotetaan, vaan se, että tarjottu palvelu on aina edullisinta ja laadukkainta mahdollista. Mallilla haetaan kuntalaisten etua.
Päämääränä on siis paras mahdollinen palvelu kuntalaisille. Miksi SDP vastustaa sitten sitä, että jotkin palvelut voidaan ostaa esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitolta tai Mehiläiseltä, mikäli nämä tahot ovat parhaita jonkin palvelun järjestämisessä. Eikö juuri tämän vastustaminen ole vimmatun ideologista? SDP onkin kaikkein ideologisin itse, vaikka se syyttää kokoomusta tästä ”synnistä”. Kuvaavaa on, että Jutta Urpilainen on syyttänyt kokoomusta ”yksityistämisestä”, vaikka tosiasiassa kyse on palvelun ulkoistamisesta. Eikö valtiovarainministerimme tunne talouden peruskäsitteitä?
Omasta mielestäni viisain malli olisi tukea toimivien markkinoiden syntymistä peruspalveluiden tuottamiseen. Tämän toteutumiseksi paras järjestely on niin sanottu palvelusetelijärjestelmä. Tässä mallissa kunta antaa palvelua tarvitsevalle kuntalaiselle jonkin rahallisen arvon sisältämän palvelusetelin, jolla palvelun tarvitsija voi vapaasti valita parhaan ja mielekkäisimmän tuottajan itselleen. Näin eri tuottajat: julkinen, yksityinen, kansalaisjärjestö ja säätiö, joutuvat oikeasti tekemään työtä sen eteen että palvelut toimivat, koska kuntalaiset voivat äänestää jatkossa jaloillaan. Kaikki voittavat.
Kunnallisten palveluiden toimivuus ja sitä kautta kuntalaisten etu ei saa muodostua ideologiseksi kysymykseksi!
——————————-
Olen ehdolla kunnallisvaaleissa Espoossa numerolla 159.
http://mikkolaakso.fi
Todella hyvä monipuolinen blogi, tuo esille mahdollisuutemme tehdä oikeasti kuntalaisia auttavia päätöksiä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kannustavasta palautteesta!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus, onnea vaaleihin!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos tästä, Niilo!
Ilmoita asiaton viesti
Ulkoistamisessa on sekin hyvä puoli, että jos yksi palveluntuottaja ei saa hommaa toimimaan, voidaan miettiä muita vaihtoehtoja. Demarien (ainakin vaalien alla) lämpöisesti suosimassa julkisen tuotannon mallissa palvelua tuottaa monopoli – hyvin tai huonosti. Usein onneksi hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo on aivan totta, huono yksityinen voidaan vaihtaa toiseen tuottajaan. Pidemmällä tähtäimellä näen, että palvelusetelijärjestelmä on parempi vaihtoehto kuin ulkoistettu yksityinen monopoli. Yhden tuottajan ulkoistus nimittäin tuo usein julkisen monopolin tilalle yksityisen tahon, josta voi tulla tehoton julkisen organisaation tapaan. Monituottajamallissa ja palveluseteleiden avulla samoja ongelmia voidaa ratkaista usein eri tavoin, jolloin kuntalainen äänestää jaloillaan sen puolesta, mikä on toimivin toteutustapa palvelulle. Tarvitaan kilpailua! Saman ongelman voi ratkasta erilaisilla tavoilla, markkinat viestivät parhaiten siitä mikä on onnistunein tapa.
Ilmoita asiaton viesti