Onko Väyrysen puolue hybridivaikuttamisen keino?

Suomessa on viime aikoina pohdittu paljon yhteiskuntarauhan merkitystä, eikä täysin syyttä – näyttää siltä, että erilaiset enemmän ja vähemmän demokraattisesti toimivat uudet liikkeet kasvattavat kannatustaan.

Toimivaan demokratiaan kuuluu myös olennaisesti se, että niin kilpailijat kuin äänestäjätkin voivat arvostella ja esittää kysymyksiä. Paavo Väyrysen uusi puoluehanke herättää niitä enemmän kuin muutaman.

Ns. hybridisota sisältää olennaisena osana poliittisen elementin, johon kuuluu demokraattiseen järjestelmään vaikuttaminen muun muassa verkostojen ja yhteydenpidon avulla, maineenmustausoperaatioilla, kiristyksellä sekä painostuksella. Voisiko uusi puolue toimia tilaisuuden tullen jopa bulvaanina tällaisissa operaatioissa?

Seuraavassa muutamia huomionarvoisia tekijöitä:

1. Johan Bäckmanin hankkeelle esittämä tuki

Kohudosenttina tunnettu Bäckman on toistuvasti ilmaissut hankkeelle tukensa. Erikoista on, että ainakin yksi julkinen tuenilmaisu tapahtui Facebookissa jo 25.1. eli huomattavasti ennen kuin puoluehanke tuli julkisuuteen.

2. Ajoitus

Merkittävä osa keskustan ja perussuomalaisten kannattajista lienee kannattanut Väyrysen EU- ja eurokriittistä linjaa jo vuosikaudet. Hanke, joka voi horjuttaa pääministeripuoluetta perustuksiaan myöten, on kuitenkin perusteilla nimenomaan tässä herkässä kansainvälispoliittisessa tilanteessa.

3. Kylmän sodan ajan yhteydet ja Venäjän kertomus Euroopasta

Suomessa Neuvostoliitto tuli kylmän sodan aikana tutuksi poliittisille vaikuttajille ns. kotiryssäinstituution kautta. Tätä yhteydenpitoa ei ole koskaan kunnolla avattu, ja tiedetään ainakin osan tuolloisista vaikuttajista de facto torjuneen asian kriittisen tarkastelun. Kaikki yhteydet tuskin ovat katkenneet, ja ystävyyksiä lienee siirtynyt myös poliittisille oppipojille ja -tytöille. Puolueessa tulee todennäköisesti toimimaan useita tällaisen menneisyyden omaavia henkilöitä.

Vanhoista puolueista hankkeen erottaa selkeästi yhteneväiset tavoitteet Kremlin kanssa keskeisissä kysymyksissä: Nato- ja EU-vastaisuus. Ainakaan minkään muun merkittävän puolueen keskilinja ei ole yhtä herkullinen putinismin edistymisen kannalta.

4. Painostava luonne

Puolueen poikkeuksellinen rakenne viittaa siihen, että Väyrynen pyrkii hankkeellaan luomaan painetta muita puolueita kohtaan, joissa toimii eurokriittisiä henkilöitä. Tämä poikkeuksellinen painostusluonne näkyy siinä, että Väyrynen sallisi puolueen tukijoiden pysyä muiden puolueiden jäseniniä. Itse asiassa hän suoraan kehottaa jopa siihen.

Ensisijaisesti uhka koskee Keskustaa, mutta vähintään välillisesti myös muita puolueita. Olisi ihme, jos pääministeri Juha Sipilä ei olisi hiukan peloissaan – mahdollisista konflikteista on oman näkemyksensä kertonut mm. ex-puoluesihteeri Jarmo Korhonen (http://yle.fi/uutiset/ex-puoluesihteeri_korhonen_vayryselta_nerokas_mutta_pirullinen_veto/8651485).

5. Verkoston ulottaminen muihin poliittisiin liikkeisiin

Puolueen erikoinen rakenne mahdollistaa vaikuttamisen de facto kahdessa puolueessa ja on siten potentiaalinen vaikutuskanava moneen suuntaan. Jos puolue tai jokin sen toimija saavuttaa tärkeän aseman suuren kontaktiverkoston haltijana, voi sen vaikutusvalta kasvaa huomattavasti liikkeen kokoa suuremmaksi.
Kyseessä ei olisi tilanne vailla historiallista vertailukohtaa – taistolaisvaikuttaja Jaakko Laaksolla oli maassamme melkoisen vaikutusvaltainen asema, koska hän esitteli useat suomalaispoliitikot itäkontakteilleen aikana, jolloin ne olivat välttämättömyys urakehityksen kannalta.

6. Elitistinen rakenne

Puolueen järjestörakenteen kääntöpuolena on myös se, että päätöksentekoa eivät liiemmin rasita demokraattisen prosessit, kun jäseninä ovat vain puolueen kansanedustajat ja mepit. Yllättävät ratkaisut, asioiden valmistelu salassa ja kentän pikainen mobilisointi sujuvat helpommin tällaisessa yhdistyksessä.

7. Keskustelun keskilinjan siirtäminen

Usein kylmän sodan ajasta muistutetaan vähemmistökommunistien kannatuksen olleen suomalaisten keskuudessa pientä, mikä pitääkin paikkansa. Samalla tavoin esimerkiksi yllä mainittuun dosentti Bäckmaniin on helppo suhtautua ajatuksella, ettei herran tarinoihin kukaan usko.

Vahinko, jota tällaiset liikkeet saavat aikaiseksi, ei kuitenkaan ole näin suoraviivainen. Heidän rinnallaan maltillisemmin esiintyvät propagaattorit jäävät vähemmälle huomiolle saaden tavoitteitaan helpommin lävitse. Ääripäitä muokkaamalla voidaan vaikuttaa keskustelun keskilinjaan. Tällöin informaatiosodankäynti on jo saavuttanut tavoitteensa.

Näyttää siltä, että Väyrysen puolue tulee murtamaan suomalaisen politiikan vakiintuneita käytäntöjä.

Mitä tästä sitten tulisi ajatella?

Puolueen tekemisiä tulee seurata eikä hanketta ohittaa olankohautuksella. Asioista pitää puhua avoimesti ja niiden oikeilla nimillä.

Jarmo Korhonen arvoi Venäjän tulevan olemaan politiikan uusjaossa samanlainen kohtalon kysymys kuin vuonna 1944 (http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1454900593834.html). Mikäli emme halua joutua uuteen suomettumisen aikaan, on ensimmäisen suomettumisen synty, toimintamekanismit ja itäyhteydet avattava viimeistä piirtoa myöten (https://www.facebook.com/groups/lustraatio/).

——————

Disclaimer: 

Väärinkäsitysten välttämiseksi on vielä erikseen todettava, että en esitä puolueen saaneen "toimeksiantoja" mistään tai että sen johtajat olisivat minkään vieraan valtion palkkalistoilla. Kyse on siitä, ovatko liikkeen tavoitteet yhteneväisiä esimerkiksi Kremlin kanssa ja onko liikkeeseen mahdollista vaikuttaa sopivan tilaisuuden tullen.