Alt-right on 2010-luvun kulttuurimarxismia

Viimeisten vuosien aikana sosiaaliseen mediaan ja internetiin on ilmestynyt uusi mielenkiintoinen ilmiö, jota voisi kutsua vaihtoehto-oikeiston (ns. alt-right) nousuksi. Liike pohjaa ideologiansa ja oikeutuksensa salaliittoteoriaan, jossa ns. kulttuurimarxismilla on keskeinen rooli kylmän sodan aikakauden tapahtumien linkittymisestä nykypäivään. Koska ilmiö liittyy laajemmin Donald Trumpin ja eurooppalaisen äärioikeiston nousuun, on relevanttia läpivalaista sen keskeisin sisältö.

Vaihtoehto-oikeiston salaliittoteorian mukaan 1900-luvulla vaikuttaneet useat “jälkimarxilaiset” vasemmistolaiset yhteiskuntateoreetikot olivat syvästi huolestuneita siitä, ettei työläisten vallankumous edennyt Länsi-Euroopassa toivotulla tavalla, vaan kommunismiin siirtyi lähinnä kolmannen maailman köyhiä maita. Nämä filosofit päättivät perustaa ns. “Frankfurtin koulukunnan”, jonka tehtävänä oli sekoittaa Marxia Freudin psykoanalyysin kanssa eli tutkia kapitalistisen yhteiskunnan tiedostamattomia ja alitajuisia hierarkioita ja täten luoda vallankumous länsimaissa rakenteiden sisältä.

Liike katsoi tehokkaimmaksi keinoksi myyräntyölleen erilaisten yhteiskunnallisten hierarkioiden dekonstruktion ja kriittisen analyysin. Frankfurtin koulukunta halusi kyseenalaistaa psykoanalyysin ja marxilaisten menetelmien avulla kristillisen perhekäsityksen, seksuaalivähemmistöjen syrjinnän, kulutuskulttuurin, taloudellisen eriarvoisuuden, sukupuoliroolit ja niin edelleen. Liikkeen ajatuksena oli levittää salakavalasti yhteiskuntaan perinteisiä arvoja kyseenalaistavia vaihtoehtoisia marxistisia arvoja ja samalla hiljalleen murentaa ns. porvarillinen yhteiskuntajärjestys.

Neuvostoliitto kaatui kuitenkin kesken tämän prosessin ja moni postmoderni filosofi tulkitsi maailman siirtyneen yksinapaiseen “historian jälkeiseen aikaan”. Samalla iso osa väitetyistä aiemmista kulttuurimarxisteista hylkäsi sosialistisen ajattelun ja muodosti Yhdysvalloissa republikaanisen puolueen ns. neokonservatiivisen siiven (mm. David Horowitz, William Kristol ja Paul Wolfowitz).

Uudessa “poliittisessa kodissaan” nämä ajattelijat kuitenkin säilyttivät ajatuksen historian jälkeisestä postmarxistisesta ajasta ja siirsivät ns. “globalistisen ajattelunsa” uuteen toimintaympäristöön. Tämä korostui etenkin presidentti George W. Bushin kausien aikana, jolloin maata johtavien neokonservatiivien tehtäväksi katsottiin levittää demokratiaa ja ihmisoikeuksia universaaleina arvoina kehitysmaihin, kuten Irakiin ja Afganistaniin. Vaihtoehto-oikeiston olkinukke neokonservatiivisesta ulkopolitiikasta perustuu karikatyyriin, jossa nämä “pommittavat kehitysmaat vapaiksi” ja rakentavat näiden raunioiden pohjalta uusia keinotekoisia hallintoja (nation building).

Yllä kuvailtu salaliittoteoria kehittyi jatkuvasti pinnan alla ja sen vastavoimaksi itseään nimittävä liike alkoi järjestäytyä 2000-luvun lopussa ja 2010-luvun aikana. Internetissä kehittyi uusi alt-right ilmiö, jonka tarkoitus on tarjota vastavoima valtavirran ns. neokonservatiiviselle liikkeelle. Kantavana ajatuksena oli osoittaa, että johtavat oikeisto- ja konservatiivipoliitikot ovat todellisuudessa “nössöjä vasemmistohapatuksen läpitunkemia vaikuttajia” eli ns. cuckservatiiveja, mikä voidaan suomentaa esimerkiksi näennäisoikeistoksi.

Liikkeessä katsottiin että tämän valtavirtaoikeiston ulkopuolelle jääneet sekalaiset oikeistolaiset joukot löytäisivät toisistaan liittolaisen taistellakseen valtavirtaoikeistoa vastaan. Syntyi alt-right -liike tai ilmiö, jonka alle voidaan luokitella monikulttuurisuuden vastaisia, rasistisia, maskulinistisia, venäjämielisiä, libertaristisia, paleokonservatiivisia, länsivastaisia, anarkokapitalistisia ja muita marginaaliin jääneitä “oikeistoliikkeitä”.

 

Joukkoistettu viestintä

Alt-right alkoi hyvin nopeasti ilmaista itseään internetissä mm. meemien kautta ja luoda vaikutusilmapiiriä. Kehkeytyi eräänlainen alakulttuuri, jossa dekonstruoitiin ja asetettiin naurunalaiseksi perinteinen vallalla oleva oikeistolaisuus ja konservatiiviset hyveet. Liike alkoi ajaa sisään uutta narratiivia, jossa “oikeistolaiset” marginaaliryhmittymät nähtiin todellisina vapauden puolestapuhujina valtavirtaa vastaan. Näin syntyi alt-right, jolla oli oma tehtävänsä mm. Donald Trumpin voittoisan presidenttikampanjan mielikuvailmaherruuden luomisessa.

Liikkeen Pepe-sammakko -meemit ja muu ajattelutavan hienovarainen ja humoristinen hivutus on toteutettu äärimmäisen sofistikoituneesti, jopa tehokkaammin kuin Neuvostoliiton kylmän sodan aikainen vaikutustyö Lännessä. Liike hyödyntää edistyneesti digitaalisia viestintäkanavia eli internetiä, 4chania ja sosiaalista mediaa. Se on käärinyt taitavasti sekoituksen vihaisten nuorten miesten angstia ja fasistista ajattelua “länsimaisia arvoja” puolustavaan paperikääreeseen. Yksi tärkeimmistä syistä tälle on se, että alt-right -liikkeen mielipidevaikutus ja meemien luonti ovat hajautettua eikä keskusjohdettua – meemien luonti on joukkoistettu internettiin.

Tyypillisiä ajatuskokonaisuuksia ovat valkoihoisten miesten valta-aseman ja maskuliinisuuden korostus, monikulttuurisuuskritiikki, “globalismin vastaisuus”, protektionismi, liberaalin demokratian kritiikki, fasististen ajatusten muotoilu salonkikelpoisiksi ja ns. kulttuurimarxismin torjuntaan nojaava “perinteisten arvojen” palauttaminen keskiöön.

Ilmiön vaikutuspiiriin on ollut anonyymissä toimintaympäristössä helppoa soluttaa ääriaineksia ja narratiiveja, joissa monilta osin epärehellisesti pilkataan Länttä, Euroopan unionia sekä sen johtajia; ihaillaan Putinin machoilua ja luodaan kertomusta, jossa Venäjän johtaja nähdään länsimaisten kristillisten arvojen puolustajana mm. “islamin invaasiota” ja kulttuurimarxismia vastaan.

Samaan ajatuskokonaisuuteen on liitetty ajatus, että Syyrian oppositio ja arabimaat laajemmin ovat täynnä terroristeja, minkä vuoksi lännen tulisi liittoutua Assadin ja muiden diktaattoreiden kanssa. Kolmas yleinen ajatus on Yhdysvaltain johtaman maailmanjärjestyksen horjuttaminen ja yleisesti kyyninen suhtautuminen maailmanpolitiikkaan.

 

Ristiriitojen aate

Alt-right ja eurooppalainen vaihtoehto-oikeisto kumpuavat kokonaisuudessaan “totuudenjälkeisestä maailmankuvasta”, jota ne ovat keskittyneet itse aiemmin arvostelemaan “kulttuurimarxilaiseksi”. Siksi ei ole oikeastaan yllättävää, että koko aate rakentuu sisäisten loogisten ristiriitaisuuksien varaan, joita paikkaillaan vaihtoehtotodellisuudesta ammennettavilla sepityksillä.

Ehkä kiinnostavin piirre alt-right -liikkeessä on se, että hyökätessään oletettua kulttuurimarxistista salaliittoa vastaan liike itse nimenomaisesti käyttää metodeja, jotka on johdettu (omaperäisesti tulkitusta) kultuurimarxistisesta työkalupakista. Liike on dekonstruoinut vallitsevan yhteiskunnallisen järjestyksen ja syöttänyt sisään omaan maailmankuvaansa sopivia meemejä ja ajattelutapoja.

Alt-right näkee itsensä aitona oikeistolaisuutena, vaikka se ei edusta kulttuuriltaan eikä ideologialtaankaan perinteisiä konservatiivisia arvoja, joihin kuuluvat kunnollisuus, kunniallisuus, hyvät käytöstavat, yksityiselämän kunnioittaminen, rehellisyys ja reilu peli. Toisaalta alt-rightilla on hyvin vähän yhteistä myöskään liberaalin oikeiston kanssa, sillä se halveksii liberaalia demokratiaa ja demokraattisia instituutioita, vastustaa vapaakauppaa ja sitä turvaavia rakenteita.

Yhteispiirteitä löytyy lähinnä fasismin eri suuntausten kanssa. Useimmat – joskaan eivät kaikki – vaihtoehto-oikeistoon asettautuvista ryhmistä täyttävät osan fasismin akateemisista tunnusmerkeistä (massapropaganda, autoritarismi, oman ryhmän ylemmyyden korostaminen ja jonkin toisen tai useampien ‘muiden’ demonisointi, korporatistinen tai protektionistinen talousajattelu, valtiokeskeisyys, johtajakultit, narratiivien mytologisointi jne.).

Alt-right kritisoi usein sääntelyvaltiota mutta vastustaa itse vapaakauppaperustaista “globalismia”, ajaen protektionistista politiikkaa. Se on kannattavinaan kristillistä arvopohjaa, jossa “kristillisyys” on koodinimi islamofobialle (ja joissain tapauksissa antisemitismille). Monet liikkeen keskeisistä vaikuttajista ovat avoimia ateisteja, eikä liikkeen edustajien julkinen esiintyminen yleensä järin kristillistä ole.

Liike meuhkaa mielellään sananvapaudesta, mutta pyrkii kaikin keinoin hyökkäämään oman ajattelunsa kyseenalaistavien sananvapautta vastaan. Se kritisoi usein ns. poliittista korrektiutta, mutta on itse ensimmäisenä uhriutumassa, mikäli sitä arvostellaan.

 

Yhteenveto

2010-luvun maailmassa sosialistinen internationaali on käännetty ympäri ja muutettu uusfasistiseksi internationaaliksi, jonka sankareita ovat rauhanohjusten, kommunistien ja Che Guevaran sijaan Wilders, Trump ja Le Pen – usein vieläpä Putin, Qaddafi ja Assad. Tavoite on silti sama: Lännen strategisen aseman, länsimaisten arvojen ja maailmankuvan horjuttaminen sekä ilmapiirin muokkaaminen myötämieliseksi fasistisille vaikutteille. Alt-rightin messianismi on samanlaista kuin kommunistinen fundamentalismi.

Alt-right -liike lieveilmiöineen on 2010-luvun kulttuurimarxismia. Se silottaa maaperää fasistisille vaikutteille sopivaksi ja kypsyttää Eurooppaa itsetuhoisille ideologioille. Tämän vuoksi tarvitsemme lisää henkistä maanpuolustusta ja kykyä tunnistaa vihamieliset ideologiat. Tarvitsemme voimakkaan ja yhtenäisen Lännen, joka laittaa mafiavaltioiden sekä näiden joukkoistaman informaatiovaikuttamisen kuriin.

 

Lähteitä ja aiheeseen liittyviä artikkeleita:

 

Lisää ajatuksia: http://mikkolaakso.com

MikkoLaakso

Markkinaliberaali kauppatieteiden maisteri ja kaupunginvaltuutettu Espoosta. Työkokemusta start-up -yrityksistä, Eduskunnasta ja Euroopan Parlamentista. <a href="http://mikkolaakso.com">Lisää ajatuksistani täältä!</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu