Ajatuksia asevelvollisuusjärjestelmän uudistamiseksi

Suomen puolustus on läpi vuosikymmenten pohjautunut asevelvollisuuteen, jolla on taattu koko maan puolustus vihamielisiä ulkoisia uhkia vastaan. Pian satavuotiaan Suomen asema itsenäisenä valtiona on horjunut ulkovaltojen konfliktien mukana historian saatossa, mikä on näkynyt mm. sotina, sotakorvauksina, maa-alueiden menetyksinä sekä suomettumisena. Loistava maanpuolustushenki ja asevelvollisuusarmeija ovat kuitenkin luoneet valtavan kynnyksen ulkovalloille kokeilla onneaan Suomen maaperällä.

Maailma on kuitenkin muuttumassa, ja Suomen tulee tehdä selkeä pesäero historiaansa Neuvostoliiton kyljessä ja liittyä kaikkiin läntisten demokratioiden yhteistyöelimiin. Kaikkein keskeisin konkreettinen toimenpide olisi liittyä puolustusliitto Natoon, ja hakeutua näin 5. artiklan takaaman turvan piiriin. Samalla kuitenkin myös asevelvollisuusjärjestelmää tulisi uudistaa.

Nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää on sen selkeistä hyödyistä huolimatta kritisoitu sukupuolten tasa-arvoa loukkaavaksi ja tehottomaksi. Lisäksi asepalveluksen suorittaminen vie kuudesta kuukaudesta vuoteen aikaa, mikä on pois varusmiesten työurista ja siten elinkaarituloista suhteessa palvelusta suorittamattomiin. Tämä synnyttää ongelman vapaamatkustamisen suhteen.

Esitänkin asevelvollisuuden vahvistamiseksi ja järjestelmän epäkohtien korjaamiseksi mallia, jossa puolustusministeriö laatii tavoitteet varusmiesten joukkotuotannosta aitojen puolustuksellisten tarpeiden pohjalta. Jo nykyisin kaikki asepalveluksen suorittaneet eivät saa sodan ajan sijoitusta. Toiseksi esitän, että kutsunnat tulisivat pakollisiksi kaikille – niin miehille sekä naisille, ja samalla palvelus muutettaisiin lähtökohtaisesti vapaaehtoiseksi, kuitenkin siten että varusmiehiä viime kädessä määrättäisiin palvelukseen, mikäli puolustusministeriön joukkotuotantotavoitteet eivät täyty.

Kolmanneksi esitän, että palveluksen suorittamisesta tulisi varusmiehiä palkita merkittävällä, jopa 15 000 euron tax credit -tyylisellä verovähennyksellä ansiotuloissa palveluksen suorittamisen jälkeen. Tämä “palkkio” olisi hyvitys siitä, että varusmies osallistuu julkishyödykkeen, eli maanpuolustuksen tuottamiseen. Näin ollen palvelus hyvitettäisiin varusmiehille, ja sikäli kun moni jatkaa palveluksen jälkeen opiskeluja, saisivat nämä varusmiehet oikeasti kannustavan verohyödyn, jonka turvin esimerkiksi osa-aikatöistä tai/ja opintotuesta jää merkittävästi enemmän käteen varsinkin opintojen alkuvaiheessa, kun ennakkopidätyksiä ei tarvitsisi tehdä tämän summan osalta.

Ajatuksena mallissani on tasa-arvollisten näkökulmien, puolustustarpeen sekä vapaamatkustamisen ehkäisyn välinen kompromissi. Malli tuskin on täydellinen, ja siinä on varmasti ongelmia ainakin kustannustekijöiden ja verotuksen neutraaliuden suhteen. Näkisin kuitenkin, että esitys on ajatuksena kehityskelpoinen. Mitä mieltä sinä olet?

MikkoLaakso

Markkinaliberaali kauppatieteiden maisteri ja kaupunginvaltuutettu Espoosta. Työkokemusta start-up -yrityksistä, Eduskunnasta ja Euroopan Parlamentista. <a href="http://mikkolaakso.com">Lisää ajatuksistani täältä!</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu