Kysymyksiä Kremlin ystäville

Venäjä on myöntänyt 9.10. Presidentti Vladimir Putinin allekirjoittamalla ukaasilla kahdelle suomalaiselle ns. ystävyyden kunniamerkin. Vuonna 1994 perustettu kunniamerkki voidaan myöntää Venäjällä ulkomaalaisille henkilöille, jotka ovat esimerkiksi tehneet jotain erityistä rauhan, ystävyyden ja kansojen välisen yhteisymmärryksen lujittamiseksi. Kyseessä on lajissaan korkein mahdollinen tunnustus ulkomaalaiselle henkilölle. Suomalaisista sen on saanut aiemmin muun muassa Paavo Lipponen.

Nyt merkin saavat pääministerin valtiosihteeri Paula Lehtomäki sekä kansanedustaja, entinen eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma.

Toistaiseksi ei liene varmuutta siitä, aikovatko kyseiset henkilöt hyväksyä kunnianosoituksen. Vaikka autoritaaristen johtajien antamat tunnustukset voivat herättää kysymyksiä jo sellaisenaan ja merkin on saanut vuosien varrella hyvin kirjava joukko ihmisiä (mm. Yhdysvaltain nykyinen ulkoministeri Rex Tillerson) erilaisin perustein, on tilanne muuttunut radikaalisti vuoden 2014 jälkeen.

On äärimmäisen huolestuttavaa, että Syyrian ja Ukrainan kansoja, läntistä yhteisöä, Euroopan unionia ja Natoa kohtaan avoimen aggressiivinen valtio palkitsee merkittäviä suomalaisvaikuttajia näkyvästi.

Sekä Lehtomäki että Heinäluoma kuuluvat poliittisen aktiivisuutensa alkuaikojen puolesta sukupolveen, joka on saattanut tuntea Tehtaankadun uuden isännän Pavel Kuznetsovin jo varsin nuorena. Parikymppinen Kuznetsov, jota yleisesti pidetään tiedustelupalvelun työntekijänä, sijoitettiin Helsinkiin ensimmäisen kerran vuonna 1980. Erityisesti toisen Suomen-komennuksensa aikana 1990-luvulla hänen on kerrottu pitäneen aktiivisesti yhteyttä poliittisiin, mutta myös muihin nuorisojärjestöihin. Tämän lisäksi tulevalle presidentti Vladimir Putinille tuttuun Pietarin ystävyyskaupunki Turkuun panostettiiin, mutta Kuznetsovin mahdollinen rooli asiassa on toistaiseksi epäselvä.

Osaltaan Lehtomäen ja Heinäluoman palkitsemisessa on kyse pyrkimyksestä normalisoida läheisiä itäyhteyksiä, ehkä jopa jonkinlaisesta reviirin merkitsemisestä. Voi tietysti myös epäillä, että esittämällä korkean tason poliitikot parempina Moskovan ystävinä kuin he ovatkaan Kreml pyrkisi lietsomaan epävakautta tai luomaan itseään toteuttavan ennusteen, josta palkittujen on vaikea irtisanoutua.

Oli kyse mistä hyvänsä, Kremlin toiminta on onnistunutta, mikäli prenikan saajat eivät itse tee selkoa itäyhteyksiensä taustoista tai joku muu käsittele asiaa julkisuudessa tyhjentävästi.

Esitämme palkituille toivomuksen, että he käsittelisivät itäyhteyksiään avoimesti. Perustelemme asiaa alla tuomalla esiin muutamia omia havaintoja ja tunnettuja (tai vähemmän tunnettuja) tosiasioita.

 

Paula Lehtomäki

Lehtomäki menetti syystä tai toisesta kansan luottamuksen ja putosi eduskunnasta vuoden 2015 vaaleissa. On mielenkiintoista, että tästä huolimatta hänet nimitettiin heti saman vuoden kesäkuussa pääministeri Juha Sipilän valtiosihteeriksi. Tässä tehtävässä hän on kaiken keskeisen pääministerin saaman informaation suodattaja ja hänellä on merkittävää valtaa myös ulko- ja turvallisuuspoliittisen tilannekuvan viestimisessä. Aseman merkittävyyttä havainnollistaa se, että kun Lehtomäki myöhemmin olisi päässyt varasijalta nousemaan eduskuntaan, hän kieltäytyi ja jatkoi mieluummin pääministerin valtiosihteerinä.

Virkamiehenä hänellä lienee ollut voimakasta vaikutusvaltaa myös muun muassa Helsinkiin perustetun hybridiosaamiskeskuksen suunnittelussa. Tuore suurlähettiläs Kuznetsov ei taannoisessa haastattelussaan halunnut vielä ottaa lopullista kantaa keskukseen, vaikka muuten puuttui suorasanaisesti Suomen politiikkaan. Suomesta monikansalliseen keskukseen on rekrytoitu muun muassa Aleksanteri-instituutti -taustalla ryyditettyä Venäjä-asiantuntemusta.

"Neuvostoliitto-Lehtomäeksi" pääainevalintansa (venäjän kieli ja kulttuuri) mukaan 1990-luvun alun Turussa leimattu opiskelija tempautui mukaan politiikkaan kunnolla vuonna 1996, kun hänet valittiin Kuhmon kaupunginvaltuustoon. Eduskuntaan Lehtomäki nousi vuonna 1999 ja Anneli Jäätteenmäen hallituksen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi seuraavien vaalien myötä vuonna 2003.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministerin tehtävässä toimiessaan Lehtomäki sai uhkaavan puhelun nykyiseltä Esko Ahon työkaverilta German Grefiltä, joka tuolloin toimi Venäjällä vastaavan ministerinsalkun hoitajana. Asia koski Venäjän kaupallisen edustuston osallistumista laajaan paritukseen Helsingissä, mikä oli noussut Suomen mediassa esiin. Gref käski tiettävästi Lehtomäkeä pistämään lopun uutisoinnille.

Vuonna 2014 Lehtomäki valittiin Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtajaksi. Seuran hallituksessa hän oli toiminut jo vuosina 2000-2003. Pari päivää Itä-Ukrainassa tapahtuneen malesialaiskoneen alasampumisen jälkeen hän arvosteli pääministeri Alexander Stubbia Venäjä-suhteiden jäädyttämisestä. Muissakin yhteyksissä Lehtomäki on kannattanut "dialogin" ylläpitämistä Kremlin kanssa. Hän jätti SVS:n puheenjohtajuuden tultuaan valituksi valtiosihteerin tehtävään.

Lehtomäki on toiminut myös muun muassa UKK-seuran ja Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiön (K-linjan keskustalaisten tueksi perustetun vaalirahoitusorganisaation) hallituksessa sekä Aleksanteri-instituutin neuvottelukunnassa.

 

Eero Heinäluoma

Eero Heinäluoman tausta suomalaisessa politiikassa ja sen laitamilla on pitkä ja sen myötä myös verifioidut itätiedustelukontaktit laajoja. Vuosina 1983-2002 hän toimi SAK:n palveluksessa lukuisissa tehtävissä, muun muassa nuorisosihteerinä. Lisäksi ansioluettelosta löytyy muun muassa hallitusjäsenyys taistolaiskommunistien dominoimassa Rauhanpuolustajat-järjestössä. Vuosina 1979-82 ja 86-90 Stasin edustajana Helsingissä työskennellyt Gerhard Maget on nimennyt Heinäluoman yhdeksi avainkontakteistaan, vaikka ei katsonutkaan olleensa vaikuttunut hänestä. Muita vastaavia Magetin vuonna 2007 antamassa haastattelussa nimeämiä henkilöitä olivat muun muassa Tarja Halonen, Ulf Sundqvist ja Paavo Lipponen.

Koska Stasi oli KGB:n filiaali, on selvä, että jo tiivis yhteydenpito ensiksimainitun kanssa luo jälkimmäisen perillisille otolliset olosuhteet yhteistyölle. Moskovan arkistojen ollessa suljettuna kattavan kuvan saaminen Heinäluoman yhteyksistä Neuvostoliiton ja Venäjän viranomaisten kanssa on Itä-Saksa -yhteyksien avaamista vaikeampaa.

Muun muassa Atte Kaleva on tuonut blogissaan esille, että Heinäluoman noustua eduskunnan puhemieheksi vuoden 2003 vaalien myötä hänen työpaikkansa SAK:ssa siirtyi Stasin värväysasiakirjan omakätisesti allekirjoittaneelle Riitta Juntuselle. Juntunen oli toiminut myös presidentti Tarja Halosen kamppanjakoneistossa. Suojelupoliisi, jonka johdossa oli KGB:n luottamuksellisen kontaktin Kalevi Sorsan entinen avustaja (eli Tarja Halosen sekä Paavo Lipposen kollega) Seppo Nevala, ilmeisesti laiminlöi Juntusen tapauksen tutkinnan. Heinäluoman ja Nevalan suhteita on niin ikään kuvailtu läheisiksi.

Konkariedustajan valiokuntajäsenyyksiin ovat lukeutuneet muun muassa kansallisen turvallisuuden kannalta kriittiset ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnat. Tällä hetkellä hän toimii puhemiesneuvostossa ja kansliatoimikunnassa sekä hallinto- ja turvallisuusjaostossa. Kansainvälisistä tehtävistä merkittävimpiin lukeutuu eduskunnan Nato-valtuuskunnan jäsenyys 2011-15 ja tämän jälkeen toimiminen valtuuskunnan varapuheenjohtajana.

Niin ikään Venäjä-ystävyysryhmän puheenjohtajuus tuonee Heinäluomalle paljon epävirallisia kontakteja maahan.

 

Selvitystä kaivattaisiin

Silloin, kun hyökkäyssotaa Euroopassa käyvä maa osoittaa näkyvästi “ystävyyttään” merkittäville suomalaispoliitikoille ja korkeille virkamiehille, olisi heidän vähintään syytä tehdä selkoa itäyhteyksiensä laadusta ja kunniamerkin taustasta. Kun eduskunnassa vierailleista lobbareista on ollut viime aikoina paljon keskustelua, voisivat palkitut aloittaa esimerkiksi kertomalla avoimesti tapaamisistaan Venäjän valtion edustajien kanssa ja tapaamisten agendasta ainakin pääpiirteissään.

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttarin mukaan ns. “kotiryssätoiminta” ei koskaan kunnolla loppunut. Olisikin asiallista, että Heinäluoma ja Lehtomäki julkaisisivat myös kaikkien säännöllisten kontaktiensa nimet. Tämä myös siinä tapauksessa, että Venäjän viestejä tuovat kontaktit ovat suomalaisia. Mainitunlaisia kuiskuttelijoita kutsutaan tiedustelukielessä vaikuttaja-agenteiksi.

Kirjoittajat:

Mikko Laakso on kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Espoosta.
Pekka Virkki, toimittaja & yrittäjä

MikkoLaakso

Markkinaliberaali kauppatieteiden maisteri ja kaupunginvaltuutettu Espoosta. Työkokemusta start-up -yrityksistä, Eduskunnasta ja Euroopan Parlamentista. <a href="http://mikkolaakso.com">Lisää ajatuksistani täältä!</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu