Veronmaksajien ei tule kantaa maajussien yrittäjäriskiä!

Kokoomusnuoret julkaisi toissapäivänä kannanoton, jossa kyseenalaistettiin huonon sään aiheuttaman laimean sadon korvaamiseksi tarkoitettu 25 miljoonan euron satokorvaus. Tästä alkoi maatalouslobbyn henkilöön menevä ja täysin asiaton hyökkäyksien aalto, joka kohdistui ja henkilöityi liiton varapuheenjohtajaan Iida Aarnioon. Usein koira älähtää siitä syystä, että tabuun kajoava ja vallitsevia asioita kyseenalaistava taho on täysin oikeassa – näin tässäkin tapauksessa.

On täysin kohtuutonta, että 2010-luvun Suomessa on suuri etuoikeuksista nauttiva yrittäjien ryhmä, joiden yritysriskiä kantavat veronmaksajat miljoonien eurojen edestä. Tämä sama ammattiryhmä nostaa vuosittain miljardien edestä suoraa tuotantotukea sekä veronmaksajat kustantavat osan alan loma-apulaisuuksista. Miten näin korkeita julkisia subventioita nauttiva ryhmä kehtaa älähtää siitä, että joku ehdottaa että ihan kaikkia sen riskejä ei tulisi sosialisoida veronmaksajille?

Kaiken lisäksi nämä tuet yhdessä EU:n tullimuurien kanssa pitävät sellaisia kehitysmaita rakenteellisessa köyhyydessä, joilla olisi parempien tuotanto-olosuhteiden vuoksi selkeä suhteellinen etu maataloushyödykkeiden tuottamisessa ja myymisessä palveluvaltaisiin korkean tuottavuuden kehittyneisiin maihin. Vapaan kaupan vastainen politiikka yritystukineen aiheuttaa inhimillistä kärsimystä.

Suomalaisen ruoan erityisen korkea, muista poikkeava laatu tai puhtaus on myytti. Oikeastaan ainoa järkevä syy tukea ruoan tuotantoa Suomessa on huoltovarmuustekijät. Kriisissä tai sotilaallisessa konfliktissa ruokahuollon toimivuus on erityisen tärkeää. On kuitenkin kyseenalaista, että tarvittava huoltovarmuus vaatisi nykyistä maailman korkeinta maataloussubventiota. Kriisiä varten kannattavampaa on säilöä runsaasti lopputuotteita, eli valmiita jalosteita, kuten toki jo tehdäänkin. Tämä siksi, että Suomi on huoltovarmuuden näkökulmasta saari – maatalouskoneetkin tarvitsevat käynnissä pysyäkseen polttoainetta, jonka tuotannossa Suomi ei kykene omavaraisuuteen. Peltohehtaareilla ei tee kovin pitkään mitään, mikäli maahan ei saada tuotua öljyä. Sodan vallitessa toivottavaa olisi, että käytettävissä olevat öljyjalosteet käytettäisiin ensisijaisesti mm. hävittäjien, tankkien ja muun sotainfrastruktuurin käynnissäpitämiseksi.

Päätökset maatalouden tukemiseksi tulisikin jatkossa tehdä täysin puolustuspoliittisista huoltovarmuustekijöistä käsin. Maatalouden tukemisesta päättäminen tulisi siirtää puolustusministeriön hallinnonalan alaisuuteen ja perustua täysin parhaiden asiantuntijoiden näkemykseen pohjautuen ainoastaan huoltovarmuustekijöihin korporaatiokähminnän ja eturyhmäpolitiikan sijaan. Maataloustuottajat voivat suojautua sääriskeiltä asianmukaisilla vakuutuksilla.