Espoo jakaa piiloyritystukia ja heittää kuntalaisten rahaa Kankkulan kaivoon

Espoon kunnallisessa päätöksenteossa kaupungin päätöksentekoelimillä on tonttien vuokraamisessa käytäntönä sitoa vuokran vuosittaiset korotukset elinkustannusindeksiin, eli niin sanotusti inflaatiosuojata saatu vuokratuotto. Päätöksenteossa ei kuitenkaan huomioida maaomaisuuden tuoton vaihtoehtoiskustannuksia. Maanrakentaminen, tonttien hinnat ja asuminen ovat kallistuneet todella paljon nopeammin kuin elinkustannukset ovat kasvaneet 2000-luvulta eteenpäin. Täten elinkustannuksiin sidotut vuokrasopimukset – jotka ovat monesti monikymmenvuotisia – aiheuttavat valtavan piilokustannuksen kaupungille vaihtoehtoiskustannuksien muodossa.

Tällä vuosituhannella elinkustannukset ovat kasvaneet vuositasolla keskimäärin noin 1,48% Suomessa. Vastaavasti maarakentaminen on kallistunut 2,67% ja omakotitalotonttien hinnat pääkaupunkiseudulla nominaalisesti 6,16% vuositasolla. Näin ollen niin maarakentamiseen kuin myös omakotitalotonttien hintoihin viittaavat indeksit ovat kehittyneet paljon rajummin kuin elinkustannukset ovat nousseet. Näin ollen kaupungin tonttien vuokrakannan reaaliarvo suhteessa markkinoihin on laskenut vuosittain.

Ongelmaa alleviivaa se, että kaupungin tyypillisesti solmimat vuokrasopimukset ovat vuosikymmenien mittaisia, eräissä tapauksissa jopa 60 vuotta. Mikäli kaupunki solmii esimerkiksi yksityisen parkkihalliosakeyhtiön kanssa tällaisen sopimuksen, jossa hintoja tarkistetaan elinkustannuksien mukaan parempien indeksien sijaan, tarkoittaa tämä sitä, että maarakennusindeksiin vertailtaessa vuokrataso on puolittunut(!) suhteessa markkinavuokraan jakson lopulla. Mikäli taas vertailu tehdään pk-seudun omakotitalotonttien hintakehitykseen on arvo laskenut alle 1/15 osaan suhteessa markkinavuokria. Tällöin Espoo on heittänyt kuntalaisten rahaa Kankkulan kaivoon ja jakanut samalla piilo(yritys)tukia yhteisöille, joiden kanssa sopimukset on tehty.

Tunnetun sanonnan mukaan korkoa korolle on maailman kahdeksas ihme. Tämän vuoksi Espoon tulee ottaa käyttöön solmimissaan vuokrasopimuksissa elinkustannusindeksin sijasta jokin paremmin tonttien markkinavuokria kuvaava hintaindeksi. Espoon kaupungin – ja siten kuntalaisten – omaisuutta ei tule tuhlata ja jakaa piiloyritystukina tavalla, joka vääristää kiinteistömarkkinaa ja luo tilanteen, jossa pahimmillaan yrittäjä/yhteisö voi tehdä riskitöntä keinotteluvoittoa (arbitraasia) espoolaisten piikkiin. Pitkässä juoksussa kyse on varovaisestikin arvioituna kymmenistä, ellei jopa sadoista miljoonista euroista kaupungin kassassa, jonka lisäksi markkinoiden vääristymä aiheuttaa lukuisia kielteisiä dynaamisia vaikutuksia. Tähän asiaan tulee saada muutos välittömästi!