Yksityinen raha

Länsimaisissa markkinatalouteen perustuvissa yhteiskunnissa on pääosin laaja konsensus siitä, että yksityisten markkinoiden tulisi lähtökohtaisesti vastata kulutushyödykkeiden tuotannosta. Länsimaiset valtiot eivät siis tuota julkisesti perushyödykkeitä, kuten esimerkiksi löylykauhoja, kirveitä tai matkapuhelimia. Sen sijaan vapaasti toimivat yksityisomisteiset yritykset ovat erikoistuneet tuottamaan ja kehittämään markkinoilla myytäviä tuotteita. Ne toteuttavat nämä toiminnot paljon valtiota jouhevammin, tehokkaammin, ja paremmin resursseja allokoiden, sillä kyseessä on yksittäisten ihmisten tai ihmisjoukkojen omat rahat ja tästä seuraava harkittu riskinotto ja tuottotavoite. Yrittäjät ovat täten motivoituneita suunnittelemaan ja tuottamaan parhaita mahdollisia tuotteita, jotta tuotteet olisivat kysyttyjä ja ihmiset ovat valmiita ostamaan niitä. Onkin parempi siis, että erilaisten tuotteiden tuotanto ja innovointi tulisi jättää yksityiselle sektorille, koska ne tekevät sen valtiota niin paljon paremmin.

Poikkeuksena konsensukseen on kuitenkin raha: markkinoilla innovoidun yksityisen rahan luominen useimmissa länsimaissa on kielletty laissa, ja ainoan laillisesti hyväksytyn valuutan luovat keskuspankit. Miksei vaihdantahyödykettä – rahaa – voida pitää vapaasti tuotettavana hyödykkeenä, siinä missä esimerkiksi matkapuhelimiakin? Historia osoittaa, että erilaisia rahoja on syntynyt itsestään ilman minkään instituution pakottamista, spontaanin järjestyksen ideaa mukaillen. Innovaatio ei ole siis valtiollinen. Rahoina ovat toimineet aikojen saatossa muun muassa simpukankuoret ja oravannahat. Kaikkein parhaana rahahyödykeinnovaationa ovat kuitenkin selvinneet erilaiset kulta- ja hopearahat. Itseasiassa eri valuuttojen nimet kuten ”punta”, ovat alun perin tarkoittaneet painoyksiköitä tietyille jalometalleille. Keskeiset ominaisuudet, kuten korkea arvo painoyksikköä kohden, lujuus ja kestävyys ovat taanneet näiden jalometallipohjaisten rahojen ylivertaisuuden muihin vaihdantahyödykkeisiin nähden.

Miksei valuutaksi päätyvien kultakolikoiden, tai kullaksi lunastettavissa olevien setelien laajamittainen tuottaminen ja levittäminen ole lailllista? Miksei raha ole hyödyke muiden joukossa? Miksi valtioiden painamat setelit eivät oikeastaan perustu mihinkään, vaan ne ovat fiat-rahaksi kutsuttuja paperilappuja, joilla ei ole kultarahan tavoin aitoa reaalista arvoa? Ensinnäkin valtiollisen rahan luominen – ja muun rahan kieltäminen – on päättäjille keino hallita ja varastaa ihmisten omaisuutta, epäsuositun verotuksen sijaan, hienovaraisesti inflaation avulla. Valtion (tai maanosan) keskuspankin tuottamia paperilappuja kyetään painamaan tai luomaan digitaalisesti mielivaltainen määrä. Tästä seuraa hyvin usein inflaatio, sillä jokaisen markkinoilla olevan rahayksikön arvo laskee, koska rahaa on luotu tyhjästä lisää. Inflaatio ei siis tarkoita perustavanlaatuisella tasolla hintojen nousua, vaan rahan arvon laskemista. Nousevat hinnat ovat toki seurausta tästä.

Painamalla lisää rahaa valtion (tai EKP:n) on mahdollista uusjakaa omaisuutta haluamallaan tavalla varastamalla olemassaolevan rahan arvosta arvoa uudelle rahalle. Suurimmat voittajat tässä prosessissa ovat ne, jotka vastaanottavat uuden rahan ensimmäisenä (usein pankit), koska alussa uuden rahan tuleminen markkinoille ei ole vielä realisoitunut kunnolla inflaatioksi, vaan rahan arvo on vielä korkeampi. Tällainen tyhjästä temmatun rahan luonti ja jakaminen on täysin moraalitonta, sillä se on varastamista.

Jalometallirahojen luonteeseen kuulu puolestaan lähes poikkeukseton deflaatiotaipumus. Vasten yleistä luuloa deflaatio tässä yhteydessä on oikeastaan todella hyvä asia. Tämä tarkoittaa sitä, että ajan kuluessa jokaisen kulta- ja hopeagramman ”ostovoima” kasvaa, sillä tuottavuus ja tuotantovolyymit kasvavat nopeammin suhteessa hitaasti louhittaviin jalometallehin. Tällöin yritysten tuottavuuden kasvun huomaa selkeästi siten, että kaiken hinta kullassa laskee vääjäämättä niin kauan kuin pystytään oivaltamaan uusia ja yhä edelleen uusia tapoja kohentaa tuottavuutta. Tämänkaltaista deflaatiota ei tule sekoittaa negatiiviseksi koettuun, nykyisen talousjärjestelmän deflaatioon, joka johtuu huonoista suhdanteista.

Kaikkiaan ihanteellisen vapaan yhteiskunnan on oltava täysin neutraali arvottaessaan väkivallattomia ja ulkoishaitattomia elämäntapoja. Samaa periaatetta valtion tulisi soveltaa rahaa kohtaan: sen tulisi jättää yksilöille ja yrityksille itselleen oikeus päättää käyttämänsä maksuväline. Yleiseen käyttöön päätyvät rahat tulisivat itsestään suosituiksi ominaisuuksiensa perusteella.

Olen julkaissut tämän tekstin 5.9. toisessa blogissani, ositteessa: http://mikkolaakso.blogspot.com/2010/09/yksityinen-raha.html

MikkoLaakso

Markkinaliberaali kauppatieteiden maisteri ja kaupunginvaltuutettu Espoosta. Työkokemusta start-up -yrityksistä, Eduskunnasta ja Euroopan Parlamentista. <a href="http://mikkolaakso.com">Lisää ajatuksistani täältä!</a>

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu