Bernie voitti Nevadan. Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Kuvakaappaus, FiveThirtyEight

Demokraattien esivaalit tänä vuonna ovat erityisen kiinnostavat. Istuvan presidentin haastoa hakee suuri joukko erilaisia ehdokkaita. Tähän mennessä sosialisti Bernie Sanders on saanut kaikissa esivaaleissa eniten ääniä ja delegaatteja, mutta Buttigieg onnistui voittamaan vaalimatematiikan ansiosta Iowassa yhden delegaatin enemmän. New Hampshiressä Sanders ja Buttigieg saivat saman määrän delegaatteja, vaikka Sanders voitti hienoisesti äänissä.

Eilinen 3. esivaaliosavaltio eli Nevada on nyt kuitenkin ratkaissut alkuasetelmia Sandersin hyväksi, joka voitti osavaltion ylivoimaisesti. Se osoitti, että Sanders voi pärjätä myös osavaltioissa, joissa on merkittäviä vähemmistöjä (mustat ja latinot). Buttigieg, Biden tai muutkaan haastajat eivät päässeet lähellekään tämän äänimääriä Nevadassa.

Asetelma

Yleisesti ottaen kärkiehdokkaat jakautuvat (Yhdysvaltain kontekstissa) radikaaleihin vasemmistolaisiin (Warren ja Sanders) sekä moderaatteihin (Bloomberg, Buttigieg, Biden ja Klobuchar). Demokraattien esivaaliäänestäjät ovat niin ikään myös jakautuneet maltillisiin ja vasemmistolaisiin, joiden yhteinen rajapinta äänien suhteen voi olla melko heikko. Maltilliset ehdokkaat jakavat ääniosuuksia melko tasaisesti keskenään, ja heidän joukosta ei ole erottunut ykköstähteä. Kiinnostavaa on, että jo tässä vaiheessa voidaan simulaatioihin pohjaten nähdä, että esivaalissa lopputuleman kannalta on kolme perusskenaariota.

1. Sanders voittaa enemmistön puoluekokousdelegaateista (40%)
2. Joku moderaateista kykenee yllättämään (20%)
3. Yksikään ehdokas ei saa puoluekokousenemmistöä (40%)

Demokraattien puoluekokous pidetään heinäkuussa Wisconsinissa. Ensimmäisellä kierroksella äänestää 3979 puoluekokousdelegaattia, joista enemmistö eli yli 1990 delegaattia tarvitaan voittoon. Sandersilla on tällä hetkellä 34, Buttigiegillä 22, Warrenilla ja Bidenilla 8 sekä Klobucharilla 7 delegaattia, eli esivaaleissa ollaan vasta alkutekijöissä.

Maaliskuun 3. päivä on ns. supertiistai, eli mm. Kalifornian ja Texasin sekä 12 muun suuremman ja pienemmän osavaltion delegaatit jaetaan. Kaikkiaan yhteensä 1812 delegaattia äänestetään supertiistain esivaaleissa. Tällöin yleensä saadaan selkeämmät suuntaviivat tulevaan ja tyypillisesti moni ehdokas vetäytyy, koska heikot suoritukset tyrehdyttävät rahoittajien rahahanat.

1. Sandersilla on hyvä momentum (40%)

Eilisen Nevadan esivaalin ylivoimaisesti voittanut Bernie Sanders on jatkuvasti parantanut juoksuaan mielipidetiedusteluissa, ja on ainoa ehdokkaista, jota voidaan pitää ennakkosuosikkina. Eri vedonlyöntisivustoilla ja mielipidemittauksissa Sandersin mahdollisuudet ovat parantuneet jatkuvasti. Silti myös muut edustajat ovat keränneet tasaisen varmasti puoluekokousdelegaatteja. Ennusteiden ja simulaatioiden perusteella Sandersin mahdollisuus saada yli 1990 delegaatin enemmistö ensimmäisellä äänestyskierroksella puoluekokouksessa on analyysipalvelu FiveThirtyEightin simulaatioiden mukaan noin 40%.

Sandersin heikkoutena on hänen huono suosionsa maltillisten demokraattiäänestäjien joukossa, jotka suosivat muita ehdokkaita. Tämä voi osoittautua haasteeksi myös varsinaisessa vaalissa, jossa sitoutumaton poliittinen keskusta ratkaisee yleensä (muttei aina!) voiton. Todennäköisesti Sandersin maltillisen linjan haastajat eivät vetäydy koko kilvan aikana ja taistelevat viimeiseen asti.

2. Moderaatit voivat yllättää (20%)

Sandersin selkeää johtoasemaa haastaa ex-presidentti Obaman varapresidentti Joe Biden, joka on erityisen suosittu mustan vähemmistön keskuudessa, johon on edesauttanut assosioituminen ensimmäisen mustaan presidenttiin, Barack Obamaan. Biden oli pitkään ennen esivaalien alkua jonkinlainen kansallinen ennakkosuosikki, mutta hänen koneistonsa yskii ja momentum on heikko.

Presidentti Trump onkin nimitellyt Bidenia ”Sleepy Joeksi” hieman samaan tapaan kuin hän nimitteli Republikaanien 2016 esivaalien ehdokasta Jeb Bushia ”low energy Jebiksi”. Bidenin kannattajat eivät tunnu olevan palavan innoissaan kampanjasta, vaan ovat alttiita vaihtamaan ehdokasta toiseen moderaattiin, jos momentumia on. Silti supertiistain osavaltiot voivat tuoda tälle yllätysvoittoja, kun erittäin monta osavaltiota äänestää esivaalissa samana päivänä.

Kiinnostava kysymysmerkki on New York Cityn entinen pormestari, miljardööri Michael Bloomberg, jolla on suurempi vaalikassa kuin muilla demokraattiehdokkailla yhteensä. Hän mainostaa ehdokkuuttaan miljoonilla joka päivä niin sosiaalisessa mediassa kuin myös perinteisten kanavien kautta. Bloombergin toivo lepää ylivoimaisissa resursseissa, mutta tämän haasteena on heikoksi arvioitu esiintymistaito.

3. ”Brokered convention” – kukaan ei saa enemmistöä (40%)

Ylivoimaisesti kiinnostavin skenaario poliittisen spektaakkelin näkökulmasta on mainitsemani 3. skenaario eli se ettei demokraatit saa haettua selkeää ykkösehdokasta eli ettei yksikään ehdokkaista saa yli 50% enemmistöä esivaalien tuomista ns. ”sidotuista” puoluekokousdelegaateista. Tällöin äänestyksessä järjestetään lisää kierroksia, jolloin ehdokkaisiin sidotut puoluekokousvaltakirjat raukeavat, eli delegaatit saavat äänestää ketä haluavat. Tällöin soppa on valmis ja alkaa vimmatut puoluekokousdiilaukset eri ehdokkaiden ja toimijoiden taustajoukkojen välillä. Tällöin mitä tahansa voi tapahtua.

Tämän skenaarion mahdollisuus on nykyisillä tiedoilla täysin realistinen, sillä moderaatit voivat katsoa tämän olevan suurin toive heidän valinnan puolesta, koska demokraattisen puolueen ns. establishment ei ole suosiollinen Sandersille. Maltillisten ehdokkaiden intressissä saattaa olla Sandersin pysäyttäminen keinolla millä hyvänsä aina puoluekokoukseen asti. On vaikeaa nähdä, että Biden, Buttigieg tai Bloomberg vetäytyisivät kovin nopeasti.

Jotta soppa ei olisi näin yksinkertainen, demokraattien puoluekokouksen 2. kierroksella saavat äänestää myös ns. superdelegaatit eli puolueen osavaltio-osastojen puheenjohtajat ja muut keskeiset toimijat, entiset puolueen puheenjohtajat, presidentit, varapresidentit, nykyiset senaattorit, kuvernöörit, kongressiedustajat ja niin edelleen. Esimerkiksi presidentti Obamalla, Clintonilla ja Carterilla on sääntömääräinen puoluekokousääni.

Demokraatit muuttivat aiemmin sääntöjään niin, etteivät superdelegaatit saa äänestää 2020 puoluekokouksesta alkaen ensimmäisellä kierroksella, jotta puolue-eliitillä ei olisi liian suuri ote puoluekokouksien päätöksiin jatkossa. Demokraattien establishmentin odotetaan olevan murskaavan vahvasti muiden kuin Sandersin takana. Näin oli jo esivaalissa 2016, jolloin heistä ylivoimainen osuus oli Clintonin tukena Sandersia vastaan.

Yhteenveto

Kilpailu juuri nyt on kovaa ja tilanne elää. Sanders on ennakkosuosikki, mutta vaikka hän saisi eniten puoluekokousvaltakirjoja, on mahdollista ettei hän saa enemmistöä 3979 delegaatista, jolloin järjestetään toinen kierros 4750 delegaatin ollessa äänivaltaisia, ml. superdelegaatit. Mikäli Sanders saisi esimerkiksi 45% valtakirjoista, mutta hänet ohitettaisiin puolue-eliitin junttauksella, saisi tämä aikaan suuret protestit kentällä. Joka tapauksessa hänen pelitilanne on tällä hetkellä ehdokkaista paras.

On helppo kuvitella, että brokered convention olisi erityisesti Donald Trumpin etu. Supertiistain jälkeen olemme viisaampia.