Natsikortista

Matti Virtasen Talouselämässä 1.5.2015 muutoin asiallisessa lyhyessä kirja-arvostelussa (Paunio M. Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset, Auditorium 2015) oli heitto: "Jos natsikortin heiluttelu ärsyttää, kannattaa hypätä suoraan sivulle 95, jossa kirjoittaja pääsee omalle erikoisalalleen, Suomen jätepolitiikkaan."

Tämä heitto jäi häiritsemään mieltäni, koska en ymmärtänyt heiton taustoja. Onneksi ystäväni Kari Vitie kehotti lukemaan Vihavaisen ja kumppaneiden mainion, tosin hieman epätasaisen, kirjan "Mitä mieltä Suomessa saa olla" (Minverva 2015). Natsikortti  kuuluu kirjan viimeisen osan sanastoon, jossa se määritellään seuraavasti: "Natsikortti on pyrkimys saattaa kiistakumppani kyseenalaiseen valoon kytkemällä tämä natsismiin. ´Kasvissyönti on hyvä asia.´ ´Hitler oli kasvissyöjä!´ Yleensä natsikortin heiluttajan katsotaan hävinneen keskustelun, jollei yhteys natsismiin ole täysin ilmeinen."

Vihavaisen ja kumppaneiden kirjan luettua ymmärrän hyvin, että äärivasemmiston nähdessä antifasistisessa kiihkossa kaikkialla sortoa, salaliittoja (esim. Big Oil, Big Nuclear, Big Pharma, Big Chemical) ja natseja, natsisyytökset ovat kärsineet pahan inflaation.

Päätin puolustautua siksi, että olen kirjassani osoittanut asianmukaisiin kirjallisiin viitteisiin perustuen, että nykypäivän (puna)vihreillä ja natseilla on paljolti samat aatteelliset lähtökohdat, joskin natsien ontologinen suhde kansaan ja sen olemukseen oli myöhemmin nämä ryhmät syvästi erottava tekijä.

Monista ihmisistä väite vihreistä natseina kuulostaa uskomattomalta, huvittavalta ja natsikortin käytöltä, koska vihreät retoriikallaan ilmaisevat johdonmukaisesti olevansa lempeitä ja suvaitsevaisia. Lempeydestä ja suvaitsevaisuudesta voidaan kuitenkin olla perustellusti eri mieltä sekä Vihavaisen ja kumppaneidenkin kirjoittaman että minun kirjani argumenttien perusteella. Itse olen sitä mieltä, että vihreys on klassinen esimerkki siitä, kuinka tie helvettiin on kivetty hyvillä ajatuksilla. En mene tähän nyt syvemmälti, vaan koetan kertoa lukijalle vihreän ideologian natsiyhteydet mahdollisimman lyhyesti lähinnä Saksan Die Grune puolueen syntymän näkökulmasta.

Saksan vihreät synnytti Offenbachissa vuonna 1979 (ääri)oikeiston- ja uusvasemmiston yhteenliittymä. Äärioikeistoa eli vanhoja (steiner)natseja ja Neuvostoliittoon ja "tieteelliseen" marxilaisuuteen pettyneitä uusvasemmistolaisia yhdistivät seuraavat asiat: järjen kritiikki, ydinvoiman ja ydinaseiden (ainoastaan USA:n), yleinen USA-vastaisuus, säteily- ja kemikaalihysterian lietsonta, luomuinnostus, pakanuus, kristinuskon kritiikki, teosofisten tai siitä irtaantuneiden steinerilaisten henkitieteiden harrastus, luonnon- ja eläintensuojelu, nudismi ym. Se mikä heidät oli erityisesti myöhemmin syvästi erottava siis juontui natsien käsityksistä kansan syvimmän olemuksen merkityksestä ja heidän ohjelmallinen ajattelun liittyen fyysisesti siihen paikkaan, missä kansa asui (Maa ja Veri ajattelu).

Järkidiskurssiin pettyneet uusvasemmistolaiset eivät oikein ymmärtäneet keitä nämä "mukavat vanhat papat" oikein olivat, kunnes 1980-luvun alussa Der Spiegel lehti julkaisi Saksan vihreiden ensimmäisen puheenjohtajan August Haussleiterin 1950-luvun alussa antamia kompromettoivia lausuntoja mm. Nurnbergin oikeudenkäynnin oikeutuksesta. August Haussleiterin saavutuksiin kuului aikoinaan aseveljeys Hitlerin kanssa Munchenin olutkellarikapinassa 1923 kuten olen tässä blogissa aiemmin kirjoittanut. Tärkeä sijansa oli (steiner)natsien 1950-luvulla perustetulla Elämän Suojelun liitolla (WSL), jonka aktiivinen ydinvoimavastainen propaganda oli kovasti vasemmistoradikaalien mieleen. WSL sulautui myöhemmin Haussleiterin AUG puolueeseen, joka perusti 1977 ensimmäisen Saksan vihreän puolueen, joka sulautui 1979 perustettuun Die Grune puolueeseen.

Suhde kansallisuusaatteeseen ei vielä 1980-luvulla ollut merkittävä railo oikeisto- ja vasemmistovihreiden välillä ja vasemmistovihreät vitkastelivat pitkään vanhojen SS-miesten ja (steiner)natsien puolueesta erottamisen kanssa ja esimerkiksi Haussleiter istui vielä 1987 Baijerin osavaltioparlamentissa.

Tänään nämä kaksi ryhmää ovat Suomessakin ulkomaalaiskeskustelun ääripäät, jotka hallitsevat äärimmilleen polarisoitunutta keskustelua ulkomaalaispolitiikasta mielensä mukaan. Toisilla on YLE ja HS hallussaan ja toisella puolella on koviksien ilmaherruus somessa.