Sateenkaaripolitiikka, demarit, Brexit ja Trump

Skotlantilainen pappi ja taloustieteilijä Thomas Malthus (1766-1834) on ollut merkittävä ajattelija nykyisen ekokeskustelun synnyssä. Hän ennusti väärin väestökriisiä ja nälänhätiä 1800-luvun Euroopalle, koska hänen mukaansa ruoantuotanto ei kykene seuraamaan väestön kasvua Euroopassa.

Työväenliike oli 120 ensimmäistä vuotta ankaran Malthus-vastainen pitkälti johtuen Karl Marxin ja Friedrich Engelsin oikeaan osuneesta Malthus-kritiikistä. Tämä perinne sai ensimmäisen vakavan tainnuttavan iskunsa Tukholman 1972 maailman ensimmäisessä ympäristökonferenssissa. Sen jälkeen erityisesti laitavasemmisto ja demarit aloittivat hitaan liu'un kohti liittolaisuutta ihmisvastaisten voimien kanssa. Saksassa tästä aidon tietellisen diskurssin hylänneestä uusvasemmistolaisuudesta syntyi Saksan Vihreät yhteistyössä vanhojen natsien kanssa.

Tänään demarit ja englantilaisten aristokraattien perustama luonnonsuojelujärjestö WWF ovat kumppaneita ja presidentti Tarja Halonen on Suomen WWF:n puheenjohtaja.

Li Andersson on vetänyt vieläkin tiukemmin ohi demareiden julistaen degrowth-liikkeen (=naomiklainismi) antavan eväät tulevaisuuden yhteiskunnan perusteiden luomiselle, jos Vasemmistoliitto pääsee hallitusvastuuseen. Siinä yhteiskunnassa on vilu ja nälkä ja ympäristökin tästä politiikasta kärsii kuten olemme jo joutuneet todistamaan liikenteen biopolttoaineiden valmistuksen tuhottua trooppista metsää valtavassa mittakaavassa esim. Malesiassa.

Brexitin ratkaisi pitkälti Walesin kääntyminen (verrattuna 1987 äänestykseen) EU-vastaiseksi. Kaksi kuukautta ennen Brexit-äänestystä teräsjätti TATA ilmoitti kymmenien tuhansien aiemmin turvallisten ja hyvien työpaikkojen katovan Walesista korkean energian hinnan vuoksi. Työväenpuolue (erit. Ed Milibandin hallitus) ja EU olivat tehneet kaikkensa työpaikkojen tuhoamisen eteen.

Työpaikat ovat siirtyneet sinne, missä ei tarvitse Pariisin sopimuksen dekarbonisaatiosta välittää. Erityisesti työläiset Walesissä mutta myös muualla erityisesti Englannissa äänestivät Brexitin puolesta.

USA:ssa vain kahdeksan ns. vaa'ankieliosavaltion marginaaliäänet ratkaisevat seuraavat presidentin vaalit. Demokraatit ovat em. syistä menettäneet työläisten kannatuksen näissä osavaltioissa. Hillary Clinton on julkisesti ilmoittanut mm. hiilikaivostyöläisille antavansa heille potkut ja antavansa tilalle nöyryyttävät sosiaaliohjelmat. Tavallisten ihmisten etääntyminen demokraattien keskilinjasta ja heidän saatenkaarikaaderistosta näkyy siinä, että noin 15 % Bernie Sandersin äänestäjistä äänestää seuraavissa vaaleissa Trumpia!

Demokraatteihin sidoksissa olevat kaverikapitalistit ovat kaikessa hiljaisuudessa ostaneet demokraattien konkurssiin ajettujen kivihiiliyhtiöiden lähes 0-arvoiset osakkeet ennakoiden sitä, että niistä tulee muutamassa vuodessa taas kestävän kehityksen ja puhtaan kivihiiliteknologian edelläkävijöitä. Kivihiili tulee olemaan maapallon energiahuollon selkäranka ainakin seuraavat sata vuotta.

Tähän on tultu. Myös Suomessa demaripuolueen agenda liittyy lähinnä sateenkaaritematiikkaan ympäristö- ja muiden ns. hyvien asioiden ympärille ja ihmisten perustarpeet ja turvalliset työpaikat ja kansantalouden tila ovat lähinnä sivuosassa tätä näytelmää, vai ovatko?