Timo Harakka ristiriitaisuuksiensa keskellä

Timo Harakka. Suuri kiristys – Tie ulos eurokriisistä, Schildts&Söderström Porvoo 2014

Kirja on hyvin kirjoitettu ja helppolukuinen ja minun kaltaiselle ei-ekonomistille siitä sai runsaasti hyvin jäsenneltyä tietoa Euroopan Unionin keskuudessa käytävästä talouspoliittisesta keskustelusta.

Kirja oli ehdolla Kanava-lehden vuoden 2014 tietokirjaksi.

Kirja käsittelee eurokriisiä monipuolisesti ja erittelee tapahtumia hieman hyppelehtien, mutta kuitenkin melko täsmällisen kronologisesti aina 2014 vuoden alkuun saakka.

Kirja on puheenvuoro Euron perusteista, siihen liittyvästä hallinnoinnista ja ”laittomasta” politikoinnista sekä Euron synnyttämästä demokratiavajeesta ja eurooppalaisten pankkien pelastamisesta kansalaisten kustannuksella.

Kirja on jälkijättöinen (Harakka myöntää tämän itse auliisti) analyysi siitä, mikä meni pieleen.

Kirjoitan ensin kirjan plussat ja sitten siirryn kirjan kahden virheen muodostaman aasinsillan kautta poliittisen kommentoinnin osassa kirjan miinuksiin ja kirjan ja nyt julkistetun Timo Harakan SDP:n puheenjohtajakisan linjapaperin välisiin räikeisiin ristiriitaisuuksiin.

Komission ja Olli Rehnin omaksuma ”Laajentavan Supistamisen Oppi”

Harakan talouspoliittisesti keskeisin teesi kirjassa on asettaa naurunalaiseksi ja leimata vastuuttomaksi Euroopan Unionin Komission ja Olli Rehnin taloustieteilijä Alberto Alesinalta lainaamansa ”Laajentavan Supistamisen Opin” perusteet, koska oppi on aiheuttanut vain sosiaalista hätää ja tuhonnut talouden perusteita. Tässä Harakka on onnistunut hyvin.

Kirjan nautittavinta osaa on osoittaa henkilötasolla kronologisesti, kuinka Olli Rehnin ja komission toiminta ei kestä päivänvaloa. Timo Harakka tukeutuu tässä sankareinaan pitämiinsä belgialaisen Paul De Grauwen, amerikkalaisen nobelistin Paul Krugmanin ja amerikkalaisen Brad DeLongin sekä brittiläisen Jonathan Portesin julkisiin puheenvuoroihin ja lopulta IMF:n tutkijoiden analyysiin ”Laajentavan supistamisopin” vahingollisuudesta.

Harakka tukeutui myös taloustieteelliseen skandaaliin, jossa Olli Rehnin Reinhartilta ja Rogoffilta omaksuma oppi valtion velkasäännön 90 % rajasta osoittautui Excel-virheeksi.

Täytyy kyllä kysyä niitä perusteita, miksi Olli Rehn valittiin Suomen Pankkiin?

Eurokriisin alun pingpong-peli

Eurokriisin alussa Euroopan päättäjät pelasivat aluksi Harakan kuvailemaa pingpong peliä apupaketteineen, jotka nostivat Harakan mukaan Euron ”valuvirheellä” (Kreikan jäsenyys) ratsastaneet ”populistit” haastajan asemaan samalla, kun markkinat eivät tahtoneet millään rauhoittua. 

Harakka syyttää myös selvin sanoin Rehniä ja komissiota paniikin ja tartunnan lietsonnasta kelvollisin perustein, koska mm. Italian suuri valtionvelka oli kotimaista ja kotitalouksien velkamäärä pieni ja Espanjan valtionvelka oli hyvin pieni kriisin alettua.

Viimekädessä Eurooppaa johti Merkozy eli Merkel ja Sarkozy euron vaaran hetkinä sivuuttaen Komission esittelymonopolin. Tosin komission toimivaltaan ei kuulu talouspolitiikka.

Särön Harakan analyysiin tuo se, että Harakka väitti Italian pankkien olleen hyvässä kunnossa, joskin hän myönsi kirjassa niiden antolainauksen suuren volyymin.

EKP:n sinko rauhoitti ja epäperustuslaillisuudesta tuli normi

Vasta kesän 2012 Mario Draghin ”epäperustuslaillinen” lausunto rauhoitti markkinat ainakin toistaiseksi; edes Saksan ”mainio” (jostain syystä Harakka käyttää tätä epiteettiä läpi kirjan) perustuslakituomioistuin ei puuttunut tähän veret seisauttaneeseen lausuntoon, jolla taattiin Euroalue.

Harakka kuvaa myös muun ”epäperustuslaillisuuden” hyvin kirjassaan.

Komissiolla ei pitäisi olla lainkaan toimivaltaa puuttua yksittäisen maan talouspolitiikkaan, mutta niin siinä vain lopulta kävi, että Troikka (Komissio, Neuvosto ja IMF) ottivat vallan ja ryhtyivät avoimella kiristyspolitiikalla kuristamaan eteläisiä reunamaita ja Irlantia ja lopulta myös pohjoista reunamaata Suomea.

Kirjan lopussa Harakka kirjoittaa auki ”maailmankuulun” (vain Euroopan vihreiden keskuudessa, kirj. huom.) sosiologin Ulrich Beckin analyysin Saksan ”ei tee mitään” politiikan vahingollisuudesta.

Säästäväisen ja mersuja koko maailmaan vievän ja talouspoliittisesti passiivisen Saksan asema on ollut poliittisesti ylivertainen ja käytännössä diktatoorinen Euroalueella sen kerätessä ylijäämätaloudellaan hillot kotiin matalan korkotason vallitessa.

Saksan ylijäämätaloudesta johtuvan kalliin euron vuoksi reunamaa Suomen vienti yskii pahasti ja Harakka aiheellisesti kyseenalaistaa automaattisen liittosuhteemme Saksaan tästä näkökulmasta. Yhteisvastuu- ja moraalikato-ongelma on ja pysyy, mutta siitä poliittisessa arvioinnissa enemmän. 

ERVV ja EVM keskustelu avasi silmiä Suomessa

Täysin samaa mieltä olen oman kokemukseni kautta sivulla 206 Timo Harakan ja jo monen muun tekemästä havainnosta, että päättäjät eivät tiedä Eurooppa politiikkaa tehdessään, mistä päättävät, koska Komission ehdotukset ovat usein hätiköityjä ja niin nopeassa tempossa tuotettuja, että vastuuvirkamiehet eivät ehdi niihin riittävästi perehtyä ja informoida asiallisesti eduskunnan Suurta Valiokuntaa.

Euroopan väliaikaisen (ERVV) ja pysyvän (EVM) vakausmekanismista päätettäessä syntyi valtionvarainministeriön virkamiesten kirjoittamasta U-kirjeestä käsitys eduskunnalle ja suurelle yleisölle, että sijoittajavastuu on ensisijainen ja veronmaksajien vastuu toissijainen.

Todellisuus selvisi karmaisevalla tavalla olleen päinvastainen.

Pari virhettä – aasinsilta Harakan kirjan poliittiselle kritiikille

Timo Harakka käyttää oman ekspertiisini piiriin kuuluvaa sanaa karanteeni väärin sivulla 130. Karanteenissa oleva henkilö ei ole vielä sairastunut, mutta hän on saattanut altistua taudille. Karanteenissa ihminen eristetään taudin itämisajan pituiseksi ajaksi, jotta hän ei levittäisi tautia.

Sivulla 143 Timo Harakka pohdiskelee eurooppalaisuutta ja tukeutuessaan Montesquieuhun Harakka väittää erheellisesti, että Italia ja Espanja olisivat olleet Ottomaanien valtakunnan alaisuudessa vuosisatoja. Tämä erhe kyllä kyseenalaistaa Harakan itsestään tämän kaltaisilla korkealentoisuuteen pyrkivillä väittämillä antamaa kuvaa hänen omasta oppineisuudestaan.

Kirjan takakannessa kerrotaan Timo Harakan valmistelevan väitöskirjaa talouden käsitehistoriasta. Herää kysymys, onko hänet hyväksytty jonkun poikkeusluvan perusteella valmistelemaan sosiologian alan väitöskirjaa ilman perusopintoja? Hänellähän on takanaan teatteritaiteen maisterin opinnot.  

POLIITTINEN KOMMENTOINTI

No niin, nyt alkaa tämä mutta, mutta osuus. Timo Harakka on siis nyt pyrkimässä SDP:n puheenjohtajaksi ja siten myös mahdolliseksi Suomen pääministerikandidaatiksi. On siis syytä käydä läpi hänen uusimman kirjansa poliittista puolta samalla tavalla kuin hän itse ruotii kirjassaan oikeutetusti Euroopan Unionin taloudenpitoon ja yhteisvaluutan perustamiseen liittyvää ”epäpolitiikkaa” tai sen perustana olevaa ”kiistatonta eksaktia” taloustiedettä.

”Euro oli salaliitto”

Sivulla 81 Timo Harakka menee niin pitkälle Eurokritiikissään, että hän väittää sen olleen neoliberaalien valtiojohtajien ja markkinavoimien salaliitto. Eikös tämä ole puhdasta populismia jo pelkästään sen vuoksi, että johtajat ovat miettineet monia muitakin asioita perustaessaan Euroa kuin em. salaliittonäkökulmaa.

Suomen näkökulmasta tulee esiin mm. maksuliikenteen helpottaminen, matalien ja vähemmän heilahtelevien korkojen näkökulma, jopa turvallisuuspolitiikka. Federalismista keskusteltaessa unohdetaan usein, että pienellä valtiolla on aina suurempi sanavalta federaatiossa kuin erillään. Tämä tuli konkreettisesti esiin nyt USA:n presidentinvaalituloksessa, jossa pienten osavaltioiden tahto toteutui suuria osavaltioita suuremmassa määrin.  

Nyt pääministeriehdokkaaksi pyrkivä Timo Harakka toteaa uudessa puheenjohtajuuslinjapaperissaan:

”Kun rahaliiton vaikeuksista syytetään rahaliittoa, ollaan vakavasti väärässä.” Hän elaboroi linjapaperissaan laajemmin Euroa syleilevästi ja tuomitsee kirjansa tapaan ”valuvikoihin” huomionsa kiinnittävät oikeistopopulistit. Eurossa on tulevaisuus Harakan mukaan.

http://www.timoharakka.fi/wp-content/uploads/2016/02/SSSL_Mustemaalari_2016_aukeamat_high.pdf

Kirjan alaotsikko: ”Tie ulos eurokriisistä" jää suutariksi

Sivulla 229 Timo Harakka esittää kirjan lähes AINOAN (eurobondeja Harakka haluaisi tutkiskella myös tarkemmin, mutta em. puheenjohtajalinjapaperissaan tuomitsee eksplisiittisesti yhteisvastuun) todella konkreettisen esityksen siitä, kuinka Eurokriisin syvyyttä olisi voinut loiventaa. Hän tuo esiin Troikan ”Supistavan Laajentamisen” politiikan vaihtoehdon TINA-kontekstissa.

TINA tulee englanninkielisistä sanoista ”There Is No Alternative” (Ei Ollut Muuta Vaihtoehtoa). Timo Harakka on tässä kohdin kirjaa jälkijättöisesti tehnyt Olli Rehnille ja Komissiolle sakin ja matin ja toteaa Komission hävinneen väittelyn, kun sillä ei ole enää muuta sanottavaa kuin, että ”ei ollut muuta vaihtoehtoa”.    

Timo Harakan jälkijättöinen vaihtoehtolinjaus ”laajentavan supistamisen” tielle kohtalokkaasti eksyneelle Komissiolle oli:

”Kreikan läntisiltä ja eteläisiltä aluevesiltä on mahdollisesti hyödynnettävissä 600 miljardin euron arvoinen öljy- ja kaasuesiintymä. Yhdysvaltain Geologinen seura on arvioinut, että Joonianmerestä löytyy 22 miljardia barrelia öljyä.

EU olisi voinut hyvin investoida öljytutkimuksiin. Se olisi voinut samalla luoda vaihtovelkakirjan, jolla Kreikan velkojat olisivat tulleet vähemmistöosakkaiksi uuteen, yksinoikeudella poraavaan öljy-yhtiöön. Idea ei kenties ole toteutuskelpoinen – mutta sitä ei voi tietää, koska pysyvää hyötyä tavoittelevia vaihtoehtoja ei koskaan esitetty.”

Onko Timo Harakka tosissaan?

Tässä on kyllä pakko hieman hieraista silmiä ja kysyä, onko Timo Harakka tosissaan? Itse olisin pitänyt tätä linjausta todella tutkimisen arvoisena, mutta onko se eduskunnan energiaremonttilainen Timo Harakka nyt ihan tosissaan?

Timo Harakka on jo vuosia puhunut vihreän energia- ja ilmastopolitiikan puolesta. Mitenköhän hänen sankarinsa Nobel-palkittu Paul Krugman suhtautuisi em. TINA-vaihtoehtolinjaukseen?

Paul Krugman on tunnettu USA:ssa Demokraattipuolueen ilmastopoliittisena haukkana, joka toisin kuin saarnaa, noudattaa itse vielä tuhoisampaa ”laajentavan supistamisen” konservaatioideologiaa (=vihreä ideologia).

Tämä Timo Harakan ehdotushan on suorastaan kerettiläinen ja vaikeuttaisi eurooppalaisia pyrkimyksiä päästä eroon fossiilitaloudesta ja olisi Euroopan Unionin 2014 Pariisin sopimuksen valmistelun alla annetun ilmastolupauksen vastainen linjaus…

Harakka kannattaa itse kritisoimaansa ”Laajentavan Supistamisen Oppia” ja tulonsiirtoja rikkaille

Timo Harakka on tyypillinen vihreästi ajatteleva vasemmistopoliitikko, jonka teksteistä kumpuaa vastemielisyys vanhaa teollista Suomea ja sen vientiteollisuutta kohtaan. Maailmankuvaan liittyy idealismiin ja mielikuviin ja puutteelliseen tietoon perustuva epärealistinen kuvitelma vaihtoehtoisesta kukoistavasta vihertaloudesta.

Tämä uusvasemmistolainen maailmakuva poikkeaa vanhan vasemmiston Marxin ja Engelsin ajatuksista kumpuavasta käsityksestä, jossa materiaalisen hyvinvoinnin lisäämisellä on tärkeä merkitys ihmisten hyvinvoinnin lisäämiselle. Uusvasemmistolle riittää, että sähköä saa töpselistä.

Em. uudessa SDP:n puheenjohtajuuslinjapaperissaan ja jo vuosien ajan puheenvuoroissaan Timo Harakka linjaa Suomelle nykyhallituksen tapaan hyvin kallista ja taloutta vahingoittavaa tukiaisiin perustuvaa energia- ja ilmastopolitiikkaa ja vaihtoehtoenergiaratkaisuja, kiertotaloutta ja tarpeen rakentaa julkisin varoin Cleantech-referenssilaitoksia viennin edistämiseksi.

Hän ei mitä ilmeisimmin tunne näihin linjauksiin liittyviä yksityiskohtia ja periaatteellisia ongelmia ja operoi lähinnä mielikuvatasolla, koskapa samaan hengenvetoon heti perään toteaa uudessa puheenjohtajalinjapaperissaan olevansa kaverikapitalismia vastaan.

Nämä Timo Harakan kannattamat ja hänen erityisesti kritisoimansa nyt työ- ja elinkeinoministerinä toimineen Olli Rehnin esittelemät ja nyt Sipilän hallituksen hyväksymät linjaukset nimenomaan hyödyttävät maanomistajia, kaverikapitalisteja ja jopa kiinalaisia sijoittajia, jos esimerkiksi miljardiluokan liikenteen biopolttoaineiden investoinnit toteutuvat suurelta osin veronmaksajien rahoilla.

Timo Harakka kannattaa SDP:n peruskannattajiin työtä tekeviltä ihmisiltä suuria tulonsiirtoja maanomistajille, kaverikapitalisteille ja keinottelijoille.

IMF – uusi äärivasemmiston supersankari-instituutio

Itsekin Bretton Woods-instituutiossa aikoinaan työskennelleenä oli pakko hieraista silmiä, kun Timo Harakka kirjansa loppupuolella nostaa esiin Kansainvälisen Valuuttarahaston (IMF) tutkijat sankareina pahaa Komissiota ja Olli Rehnin ”Supistavan Laajentamisen Oppia” vastaan.

Muistan elävästi vuotuiset protestit Maailmanpankin ja IMF:n edessä, missä Harakan hengenheimolaiset vihaisesti osoittivat mieltään Bretton-Woods-instituutioille erityisesti IMF:n harjoittaman fiskaalisen vakauspolitiikan vuoksi.

IMF on ollut pahuuden ruumiillistuma äärivasemmistolle viimeiset vuosikymmenet. Nyt IMF muuttuu pahiksesta hyvikseksi, lähes supersankariksi.

Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö – ”pahikset”

Timo Harakka vähättelee Paavo Lipposen (s. 35) ehdotusta, että Suomessa olisi pitänyt käydä Euron liittymisen kynnyksellä yhteisvaluutasta laaja kansalaiskeskustelu. Harakka (s. 41) kertoo Kreikan hyväksytyn hurraahuutojen kera Euron jäseneksi.

Olisi ollut reilua mainita, että Paavo Lipponen oli Kreikan eurojäsenyyttä vastaan. Saksa jyräsi tuolloin ja otti Kreikan poliittisista syistä mukaan euroon.

Timo Harakka jatkaa vielä Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön höykytystä sivulla 35:

”Lipposen ja Niinistön omavaltaisuus on johtanut siihen, että suomalaiset eivät koe vähääkään yhteisvastuuta rahaliiton kokonaisuudesta. Vuoden 2011 eduskuntavaalien jytkyn siemen kylvettiin 1997”.

Tässä kohdin on kyllä mainittava, että puheenjohtajaehdokas Timo Harakkakaan ei osoita yhteisvastuuta enää uudessa linjapaperissaan, vaikka vuodattaa kirjassaan krokotiilinkyyneliä koko Latinalaisen Euroopan puolesta.

Timo Harakan Kreikka-analyysi ei ole poliittisesti uskottava

Timo Harakka ei ole poliittisesti uskottava käsitelleessään Kreikkaan liittyvää yhteisvaluutan moraalikadon ongelmaa.

Sivulla 192 Harakka kertoo, että Kreikalla ei ole Suomen kaltaisten instituutioiden, perinteiden ja suomalaisen poliittisen kulttuurin suomaa kykyä tehdä uskottavaa talouspolitiikkaa hädän hetkellä. Harakka ylistää tässä kohdin jopa Iiro Viinasen leikkauspolitiikkaa ja Paavo Lipposen hallituksessa tehtyä onnistunutta kiristyspolitiikan jatkoa, koska Suomella oli kykyä selvitä valtiontalouden kiristyksestä talouden alettua kasvaa.

Timo Harakka ei kertaakaan väläytä Kreikan euroeroa vaan kirjansa loppupuolella siitä huolimatta, että hän ei kannata uudessa puheenjohtajuuslinjapaperissaan Eurossa yhteisvastuuta missään muodossa, hän vuodattaa kirjassaan Vasemmistoliiton Li Anderssonin tapaista ylitsevuotavaa solidaarisuuttaan ei ainoastaan Kreikalle vaan koko Latinalaiselle Euroopalle.

En vain ymmärrä, miten se solidaarisuus osoitetaan, jos puheenjohtajaehdokas Timo Harakka ei enää harkitse edes kirjassaan esittämiään eurobondeja. Nehän tarkoittaisivat yhteisvastuun lisäämistä.

Timo Harakka ei kerro lukijalle, että Kreikka on joutunut konkurssiin jo kolme kertaa ennen nykyistä eurokriisiä.

Kreikka myös aikoinaan erotettiin yli 100 vuotta sitten latinalaisesta valuuttaunionista epärehellisyyden vuoksi.

Tämän jo unohdetun valuuttaunionin maat olivat sitoutuneet laittamaan tietyn määrän kultaa kolikoihin. Kreikka ei laittanut vaadittua määrää kultaa kolikoihin.

Niin kuin me kaikki tiedämme, Kreikan hallituksen edustaja huijasi koko Eurooppaa Euroon liittymisen kynnyksellä piilottamalla Kreikan valtion velkaa Wall Streetillä.

Lopuksi – Timo Harakka osoittaa kirjassaan turvallisuuspoliittista sinisilmäisyyttä

Lopuksi otan esiin Suuren Kiristyksen sinisilmäisen ja harkitsemattoman turvallisuuspolitiikkaan liittyvän lauseen. Timo Harakka miltei naureskelee sivulla 236 kreikkalaisten peloille, jotka kumpuavat laittomasta islamilaisesta maailmasta peräisin olevasta maahanmuutosta ja siitä aiheutuvasta terroriuhasta, jota Eurooppa on enenevästi saanut ja tulevaisuudessa saa edelleen maistaa.

Pääministeriehdokkaan pitäisi olla ollut jo 2014 alkuun mennessä täysin tietoinen salafismin uhkasta koko Euroopan turvallisuudelle.

Timo Harakka tuntuu tässä kohdin olevan tietämätön koko Balkanilla vaikuttavasta kollektiivisesta pelottavasta muistosta, joka on perua vuosisatoja jatkuneesta ottomaanien hallinnosta. 

Timo Harakka väitti erheellisesti korkealentoisesti Montesquieuhen vedoten myös espanjalaisten ja italialaisten saaneen maistaa satoja vuosia ottomaanivaltaa. Kuitenkin myös näissä maissa pelkkä ottomaanivallan naapuruuden kollektiivinen muisto, Espanjassa lisäksi maurien islamilainen ylivalta ja sitä seuranneet uskonsodat ovat lisänneet terrorismipelkoja olivatpahan ne aiheellisia tahi ei.

SDP:ltä toivoisin keskustelua myös vaikeista maahanmuuttoon liittyvistä kysymyksistä. Hymistely, sinisilmäisyys ja tekopyhyys karkottavat tehokkaasti äänestäjät.