Timo Harakka, Sipilän lasten Intian tikkuviinatehdas ja vihreät aatokset

SDP:n puheenjohtajaehdokkan Timo Harakan kirjassa "Viemärirotta – …mutta miksei Erkko ole vieläkään adoptoinut minua?" (Otava 1999) on perusteellinen ja ironinen dramaturgian ammattilaisen hienosti kirjoittama sisäpiiriläisen kuvaus Vihreän Liiton synnystä ja syntyyn vaikuttaneista aatteista ja alastomasta valtakamppailusta.

Moraalikato on tämän nenäpystyssä muita moralisoivan vihreän jengin keskuudessa niin päällekäyvää Harakan kertoman mukaan, että soisi monen tutustuvan tähän enää antikvariaateista saatavaan kirjaan ja erityisesti sen osioon, joka on otsikoitu "Ruutupaitoja ja risupartoja".

Olen hiljan kirjoittanut kirjassani "Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015) vastaavaa analyysiä Saksan vihreiden syntyhistoriasta. Aika lailla sama tarina.

Pari herkkupalaa Harakan kirjasta:

"Pentti Linkola puhuu turkulaisessa palloiluhallissa (1985 kirj. huom.). "Vihreiden on perustettava kiinteä ja kurinalainen järjestö, jolla on selkeä ja velvoittava ohjelma ja mieluiten yhdenmukaiset tunnukseet." Yhdenmukaisilla ulkonaisilla tunnuksilla Linkola ei tarkoittanut rohdinpaitoja, joiden kainalot alkavat katsomossa kostua, tai partanauhoja, jotka pingottuvat tyrmistyneen yleisön ohimolle.

Linkola vaatii, että vihreät puhdistavat keskuudestaan "kehitysapulaiset, mystikot, feministit ja kasvissyöjät".

Silloin sali olisikin lähes tyhjä. 1970-luvulla Suomen ainoan alakulttuurin saattoi löytää Kasvisravintolan kulmapöydästä. Oraansuojelijat, aurantakojat, hipit ja erilaiset harekrishnojen alalahkot olivat koko vaihtoehtoliike. Heidi Hautala ja kumppanit eivät juurikaan välitä eduskuntavaaleista; eihän niissä käsitellä ihmiskunnan todellisia ongelmia. Yksinkertainen ratkaisu, kunhan kaikki siihen ryhtyisivät, on joko joukkovoimainen meditaatio, elävä ravinto, kärpässienten hyötykäyttö, ihopintasively tai sähkön uudelleenmäärittely.

Tasaisen hypnoottisella äänellään Linkola kehottaa vihreitä ryhtymään terroristeiksi. Teollisuusjohtajat on murhattava ennen kuin he murhaavat planeetan. Luonnonvaroista on pula. mutta "ihmisbiomassasta liikarunsaus".

Osmo Soininvaara pureksii partaansa.

Nähdä menninkäismäinen tilastotieteilijä pommi pyöräntarakalla kiihdyttämässä itsemurhaiskuun Yhtyneiden Paperitehtaiden pääkonttoriin! Miten Osmo selittäisi sen Mona Huberille, Ahströmien perijättärelle, joka on metsäteollisuuden voitto-osingoillaan rahoittanut vihreiden kaikki vaalit?!"

Oman kolumninsa voisi näistä tällaisesta suuren pääoman vihreästä "syyllisyys"rahoituksesta kirjoittaa, mutta heitettäköön sivuhuomautus tällaisen rahan maksamasta bios.fi osoitteesta löytyvästä tutkijaryhmästä ja hankkeesta. Sen on sovittu tuottavan YLE:lle taattuja ekokatastrofiuutisia suuren yleisön kauhisteltavaksi.

…."Basaarimekot salissa kahisevat (Turussa 1985 kirj. huom.) entistäkin levottomammin, kun Linkola kehuu Adolf Hitleriä. "Kansallissosialistien  ainut vika oli, että he hävisisivät sodan – keskitysleirit on hyväksyttävää väestöpolitiikkaa". Linkolan mielestä vihreiden ainut päämäärä on yksipuoluejärjestelmä.""

Tässä herkkupala vihreän liiton syntyyn ja valtakamppailuun liittyvistä ryhmittymistä:

"Näin vihreän alkuseurakunnan voi ryhmitellä Turun nelikenttään (1985 kirj. huom.).

Joka haluaa askarrella tämän himmelin kotioloissa, sijoittakoon nelikentän pystyakseliksi "kurin". Akselin yläpäään kuuluvat maailmanhallituksen perustajat ja järjestöhenkiset poliitikot, alapäähän puoluevallan vastustajat ja hampunkasvattajat. Se on organisaation, muodon ulottuvuus. Vaaka-akseli puolestaan on sisällöllinen muuttuja. Jako tehdään saksalaisittain realoihin ja fundiin – tai kotoisasti revareihin ja änkyröihin; reformisteihin ja revolutionääreihin. Akselilla vasemmalla sijoittuvat soininvaaralaiset ja punkkariälyköt, oikealla tajunnan vallankumousta vaativat ekologit ja mystikot. Vaikka tässä jaossa Simo Sulva ja Pentti Linkola syleilisivät veljinä, keinojen ristiriita on paljon erottavampi kuin päämäärien yhteisyys."

Tämä vihreiden historiaa käsittelevä kappale on kirjan ylivoimaisesti pisin osio ja se päättyy syvälliseen kuvaukseen Vihreässä Liitossa vallitsevasta moraalikadosta ja siihen liittyvästä valtakamppailusta vuoden 1997 puoluekokouksessa. Siinä Timo Harakka edelleen sisäpiiriläisenä seuraa, kuinka Perheen (Heidi Hautala, Pekka Haavisto, Osmo Soininvaara ja Pekka Sauri) kauhuksi Perheen kylmä ja kyyninen ottotytär Tuija Brax syrjäytetään maaseudun vihreiden voimin ja ex-stalinisti Satu Hassi äänestetään uudeksi puheenjohtajaksi.

Pitkälti Harakan ja minunkin kuvaamasta vihreästä aatepuurosta on sitten molemmin puolin Atlanttia syntynyt pikkuhiljaa valtaapitävä punavihreä mediapoliittinen eliitti, joka nyt Donald Trumpin vaalivoiton jälkeen on syvän hämmennyksen tilassa.

Timo Harakan huomiot vihreän alkuseurakunnan ja toimittajien symbioosista tai median ylläpitämästä vihreästä virtuaaliliikkeestä osuvat oikeaan. Tein saman huomion jo ensimmäisessä Vihreä Valhe-kirjassani (1990) ja sitä ennen SDP:n Sosialistisessa Aikakauslehdessä 1989. Uuden kirjani johdannon ensimmäisessä kappaleessa totesin, että Saksan vihreitä perustettaessa Offenbachissa 1979 oli toimittajia paikalla enemmän kuin delegaatteja.

Timo Harakan Viemärirotassa on hävyttömän humoristinen kuvaus Koijärveltä, missä otetaan tämän helsinkiläisille neonvirheille symbolisen lintujärven kuivauksen estäneestä pikkiriikkisen puron patoamisesta uusinta otos YLE:n TV-uutisille parhaaseen katseluaikaan. Purossa tosin ei ollut havaittavissa edes liikettä. Harakka myös kertoo, että ilman Iltalehteä ja siellä toiminutta vihreää toimijaa eivät Vihreät olisi saaneet eduskuntaan edustajiaan vuonna 1983.

Särön Timo Harakan kirjan tekstiin vihreistä, jonka luin yhteen soittoon naurunpyrskähdyksin, tekee Harakan väliin heittämä moraalinen paatoksellisuus. Siitä valitettavasti paistaa läpi usko vihreään narratiiviin. Esim. Harakka voivottelee valkoselkätikan häviävän Suomesta, kun vihreät moraalittomasti päättivät mennä Paavo Lipposen II hallitukseen.

Ei tarvitse kuin katsoa valkoselkätikan levinneisyyttä, niin ymmärtää, että Suomessa hakattavilla metsälöillä ei ole mitään vaikutusta valkoselkätikan ekologiaan.

Vihreät uskomukset on nyt kirjattu punavihreän mediapoliittisen eliitin synnyn myötä nykyiseen porvareiden hallitusohjelmaan, jossa kansalaiset laitetaan maksamaan hyödyttömän ja ympäristölle haitallisen biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen seikkailut. Rahat menevät kaverikapitalisteille tai jopa omille lapsille. Olen kuvannut seikkaperäisesti biotalouden ja puhtaiden ratkaisuiden ongelmat sekä energiantuotannossa että jätehuollossa kirjassani vuonna 2015.

Sipilän lasten Intian tikkuviinatehtaaseen on pumpattu sekä veronmaksajien että Fortumin rahaa kymmeniä miljoonia eikä firma tahdo pysyä sittenkään pystyssä. Paljonkohan 110 miljoonan euron "suurkauppa" tulee maksamaan suomalaiselle veronmaksajalle?? Ainakin Kemin Kaidin biojalostamo + viisi muuta vastaavaa laitosta tulevat maksamaan meille kansalaisille miljardeja. Kaupanpäälle saamme kalliit ympäristölle tuhoisat liikenteen biopolttoaineet, joista ei ole edes hyötyä ilmastonmuutoksen hilinnnässäkään, koska niiden valmistus vaatii enemmän energiaa kuin niistä saadaan. 

Timo Harakka kehui samana päivänä, kun Iltalehti paljasti Sipilän lasten omistavan Intiaan myytävästä tikkuviinatehtaasta siivun, maasta taivaaseen KSML:ssä uuden teknologian ja kiertotalouden riemuvoittona kotikaupunkiinsa rakennettavan sellutehtaan kylkiäisiksi rakennettavaa sellutehtaan sivuvirtojen (=jäteliemet) biojalostusta. Harakka jätti mainitsematta, että hanke saa muhkeat investointituet ja että sen rakentaa YLE:n MOT:stä tuttu Forssan ympäristön vesien biolaitoksillaan pilaava, Envor.

Elokuussa 2016 Timo Harakka kehui Demokraatissa Turkuun kaverikapitalistien konsulttien (Gaia Consulting ja KEPU:n SITRA) väenväkisin sinne tyrkyttämää kammottavaa mekaanisbiologista (MB) kaatopaikkalajittelua. MB konsepti oli konsulttien kielessä muuttunut hienoksi "Biotalouden Osaamiskeskukseksi". Napolin muutaman vuoden takainen hirmuinen jätekatastrofi aiheutui Greenpeacenkin kannattamasta MB-laitosstrategiasta. 

Onneksi Turun ja Lounais-Suomen päättäjät eivät enää – kiitos parin vuosikymmenen aikana syntyneiden karvaiden eko- ja biotalouden kokemusten  – suostuneet tämän "maailmalle kohdakkoin myytävän teknologialtaan vallankumouksellisen referenssilaitoksen" koekaniineiksi.

Lounais-Suomeen rakennetaan punavihreän mediapoliittisen eliitin harmiksi ympäristöystävällinen jätteen polttolaitos eikä Turun yhdyskuntajätteitä tarvitse enää viedä Viroon ja Ruotsiin. 

 

 

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu