Mikkelin "vihreän" biokaasulaitoksen ympäristölupa nurin – Asukkaat voittivat

Mikkelin biokaasulaitoksen ympäristölupa peruttiin Vaasan hallinto-oikeudessa, koska oikeus katsoi, että laitoksesta saattaa aiheutua terveyshaittaa tai kohtuutonta rasitusta naapuruustolle. Biokaasulaitos piti rakennuttaman nykyisen pahoja hajuhaittojan aiheuttavan aerobisen kompostorin lisä-/varalaitokseksi ja kompostoriin suunniteltiin mm. ajettavan uuden biokaasulaitoksen rejektiä jälkikypsytykseen.

Mm. paikallinen ELY-keskus oli lausunnossaan katsonut, että biokaasulaitoksen rakentaminen vähentäisi hajuhaittoja.

Tätä ei Vaasan hallinto-oikeus uskonut, koska asiallisen ympäristöluvan tueksi ei paikallinen jätehuollon toimija ollut avannut käytännössä lainkaan vaadittavia teknisiä spesifikaatioita, joilla 20000 tonnilla vuosittain lisääntynyt hankalan biologisen tavaran esikäsittelyn ja välivarastoinnin ja loppuaumauksen hajuhaittoja olisi saatu rajoitetuksi.. 

En muuten usko minäkään. Minulla on kohta 15 vuoden kokemus näistä laitoksista ja yhtä olin aikoinaan laittamassa kiinni Liperissä, kun valmistelin lausuntoa terveydensuojelun näkökulmasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO).

Liperin laitos oli vihreä kauhujen laitos ympäristön asukkaille, erityisesti eräälle eläkeläispariskunnalle, joka ei edes kyennyt muuttamaan pois kauhujen kompostointilaitoksen vierestä, koska kukaan ei olisi ostanut heidän taloaan. Pyykkiä he eivät kyenneet ulkona kuivattamaan ulkona ilman, että imelä sen ihtiän haju olisi tarttunut puhtaaseen pyykkiin.

KHO teki katselmuksen kuitenkin sopivasti pahana hajupäivänä ja tämä vihreä "puhtaan teknologian" ihmevekotin laitettiin lopulta kiinni. 

Mikkelin biokaasulaitos olisi "kuiva"reaktoreissaan käsitellyt alle 20000 tonnia karjalantaa, yhdyskuntalietettä ja erilliskerättyä biojätettä. Juuri ja juuri alle 20000 tonnia tarkoitti sitä, että hankkeesta ei ole ollut tarvis tehdä ympäristövaikutusten arviointia. Tätä Vaasan hallinto-oikeus ilmeisesti myös  kritisoi katsoessaan laitoksen toimivan vahvassa kompuksessa vanhan kompostointilaitoksen kanssa, jonka lupaehtoja olisi pitänyt myös tarkastella muuttuvan toiminnan myötä.

En tunne Mikkelin tapauksen yksityiskohtia, mutta luettuani Vaasan hallinto-oikeuden Mikkelin kaupunginhallitukselle lähetetyn tylyn päätöksen, voin kuvitella, että elämä tämän "kestävän kehityksen mukaisen biotalousalueen" tai kuten vihreässä konsulttikielessä myös kerrotaan tämän "biotalouden osaamiskeskuksen" vieressä voi olla sietämätöntä. 

Biokaasulaitoksen ympäristöluvasta valittaneella paikallisyhdistyksellä saattaisi olla nyt paikka saada pistettyä nurin myös hajuja ja ympäristöhaittoja aiheuttava "biotalouden osaamiskeskuksessa" sijaitseva vanha aerobinen kompostointilaitos, koska Vaasan hallinto-oikeuden rivien välistä tai jopa suoraan voidaan lukea, että olot alueella lienevät kohtuuttomat, koska se ei uskonut biokaasulaitoksen kykenevän nykyisiä naapuruusoloja parantamaan.

Kompostointilaitokset ovat Suomessa olleet biotalouden ensimmäisen satoja miljoonia euroja maksanut  murheellinen investointiaalto.

Tämä Mikkelin tapaus on aika lailla tyypillinen surullinen tarina vihreän jätehuollon kehittämisestä Suomessa. Vihreydestä innostuneet päättäjät ovat pihalla kuin lumiukot ja ovat ottaneet annettuna vihreiden konsulttien katteettomat lupaukset tosissaan ns. "at face value". 

Mikkeli oli jo valmiiksi monin osin tyhjän päällä, koska se tukeutuu muun aina Kainuuseen asti ulottuvan alueen kanssa Itä- ja Keski-Suomessa Varkauden lähellä Riikinnevan leijupetijätevoimalaan, joka ei tällaista Mikkelin "biotalouden osaamiskeskuksen" biofraktioita voi sisäänsä imaista, koska leijupetipoltto vaatii tavaran hienontamisen murskaamalla. Mikkelin "biotalouden osaamiskeskuksen" jätejakeita ei voida tästä syystä Riikinnevan laitokselle syöttää toisin kuin esimerkiksi Vantaan arinapolttolaitokselle.

En tiedä mitä Mikkeli tekee nyt, kun 2016 alusta kaatopaikkadirektiivin säännös orgaanisen jätteen hautaamiskiellosta astui voimaan. Viekö se tämän kelvottoman tavaran sitten kalliilla johonkuhun suomalaiseen polttolaitokseen samoin kuin se joutuu viemään terveydenhuollolle ominaisen jätteen myös etelään käsiteltäväksi? Riikinnevan polttolaitos ei kykene myöskään käsittelemään terveydenhuollolle ominaisia jätteitä. Vai voiko Mikkeli kalliilla saada biologisen käsittelyn palveluita lähempää? Riittääkö alueen kapasiteetti?

Vaietussa kirjassani "Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015) käyn myös läpi jätehuoltoon liittyvän "puhtaan" biotalouden murheellista kertomaa Suomen tasolla räikeiden esimerkkien valossa.

Valtiontalouden tarkastusvirasto on aloittanut biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen mielekkyyden selvittämisen. Japanin vastaava virasto teki analyysin näistä "biotalouden kehittämiskeskuksista" ja päätyi siihen, että Japanissa oli näihin laitoksiin "TEKES-innovaatiotuilla" ja "TEM-investointituilla" syydetty rahaa ilmastopolitiikan nimissä 70 miljardia euroa ilman mitään vastinetta rahoille.

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu