YK:n kestävän kehityksen politiikat tuhoisat erityisesti köyhimmille lapsille

Ennakkoilmoitus tulevasta esseestäni, jota kirjoitin 13 vuotta. Olen tästä linkistä löytyvässä American Council on Science and Health'n (ACSH) Priorities lehdessä kirjoittanut siitä lyhennelmän (sivulla 15).  https://www.acsh.org/news/2017/10/23/priorities-magazine-fall-2017-12000 Olen myös päässyt tähän syksyn ACSH:n Priorities-lehden kanteen.

ACSH on tiede- ja teollisuusmyönteinen järjestö, jota oli perustamassa mm. nobelisti Norman Borlaug, joka oli tieteeseen pohjaavan maatalouden Vihreän Vallankumouksen (ei mitään tekemistä nykyisen vihreän liikkeen kanssa) isä.

Tuleva kohdakkoin julkistettava pitkä esseeni on surullinen kertomus siitä, kuinka YK:n viralliset kestävän kehityksen politiikat, kun ne muotoutuivat viimeisten 30 vuoden aikana, eivät lopulta huomioineet maapallon köyhimpien – erityisesti lasten – terveystarpeita juuri lainkaan.

Kestävän kehityksen politiikan peruspilareilla eli energian ja veden säästämisellä – hinnalla millä hyvällä – on tuhoisat seuraukset erityisesti maapallon köyhimpien keskuudessa. Punavihreät kehitysteoreetikot unohtavat kokonaan sen, että 800 miljoonan maapallon aliravitun keskeinen juurisyy on puutteelliset hygieniset olosuhteet kehitysmaissa. Ilman toimivaa vesi- ja energiahuoltoa ei ole mahdollisuutta edistää puhdasta ympäristöä ja kelvollisia hygienisiä oloja.

Kun ympäristöagenda nousi YK:ssa pikkuhiljaa ykkösosaan, se merkitsi samalla sitä, että aikaisempi ykköprioriteetti eli institutionaalinen ympäristöterveydenhuollon edistäminen loppui lopulta kuin seinään kehitysagendalta.

Kehittyneet maa ehtivät kuitenkin nauttimaan terveydensuojelullisten parannusten (erityisesti vesihuollon mahdollistama hygienia) kansanterveyden kannalta valtavan suotuisista vaikutuksista ja nauttivat niistä yhä edelleen ympäristöterveyden institutionaalisten rakenteiden jäätyä henkiin, vaikkakin aliresurssoituina. Vaikka niitä ajettiin hieman alas samalla, kun ympäristönsuojeluun panostettiin, niihin ei kukaan tosissaan yrittänyt kajota OECD-maissa, koska seurauksena olisi kaaos ja infektiotautien ryöpsähtäminen valloilleen. 

Ympäristöterveysolojen parantuminen OECD-maissa aiheutti aliravitsemuksen häviämisen ja sen seurauksena meistä tuli päätä pidempiä ja kognitiivisesti kyvykkäämpiä elinajan odote nousi noin 40 vuodesta nykyiseen yli 80 vuoteen.

Pariisin sopimuksilla ja YK:n kestävän kehityksen agendalla kehittyneet maat ovat aloittaneet eräänlaisen punavihreän ekoimperialistisen aikakauden. Nyt kehittyville maille ei esimerkiksi myönnetä enää monenkeskisiä lainoja Maailmanpankista sellaisiin hankkeisiin, joissa kehitysmaat kehittäisivät omaa fossiilitaloutta samalla kun kehittyneet maat itse kehittävät fossiilitalouttaan. Köyhien maiden pitää tyytyä äärimmäisen kalliisiin ja toimimattomiin kestävän kehityksen ratkaisuihin. http://indiatoday.intoday.in/story/bihar-village-dharnai-nitish-kumar-clamours-for-real-electricity/1/375733.html

Traagista on, että oma puolueeni (SDP) ja koko länsimainen vasemmisto on ollut mukana edistämässä tätä viime kädessä joukkotiedotuksen silmittömällä ympäristökiihotuksella synnyttämää ankeaa maailmankuvaa tuhoutuvasta maapallosta.  

Siemenet muutokseen globaaliin kehityskeskustelussa ovat nyt kylvetty. Muutoskin tulee olemaan väistämätön: Nimittäin jos todella edistettäisiin – sanahelinästä ja vääristä painotuksista poiketen – kehitysmaiden ympäristöterveysoloja, myös muuttopaine OECD-maihin kehitysmaista vähenisi. Kansainvaellusten hallitseminen sanelee tulevan imperatiivin muuttaa radikaalisti kehityspolitiikan suuntaa, koska vuoteen 2080 mennessä Afrikan väkiluku tulee olemaan viisi miljardia ja se aiheuttaa Euroopalle aivan valtavan haasteen.

Olen julkaissut em. YK:n kestävän kehityksen aiheuttamat valtavat kansanterveysongelmat uudessa kirjassani "Vihreä Valhe –  Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015) sen viimeisessä osiossa (Lasse Lehtistä, Eija-Riitta Korholaa ja Matti Virtasta lukuunottamatta) ilman, että kukaan toimittaja noteerasi kirjan keskeistä sanomaa.  Se vielä jaettiin kaikkiin keskeisiin toimituksiin.

Luulen, että nyt kun koko maailma on yleisönä, ääni kellossa voi muuttua?

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu