Vihreästä muovikusetuksesta – Osa II

Ympäristöhyvisten erilliskerätty muovijäte päätyy usein valtameriin ja valaan kitaan, mutta meidän pahisten sekajätteeseen laittama muovi päätyy turvallisesti täällä Helsingissä Vantaan polttolaitokselle, missä siitä tuotetaan lamppuun valkeaa ja lämpöä koteihin. Miten tässä näin pääsi käymään?

Opetushallituksen virallinen ympäristökasvatus, YLER-Tass ja HS ovat terottaneet meille taukoamatta viimeiset vuosikymmenet, että olet ympäristön vihollinen, jos et lajittele jätteitäsi. Suomessa on EU:n säätämä tuottajavastuuseen pohjaava aluekeräysjärjestelmä. Kuluttajien toivotaan vapaaehtoisesti tuovan muovipakkaukset näihin saastaisiin aluekeräyspisteisiin. Aluekeräysjärjestelmä ei toimi eli vain pieni osa muovista päätyy aluekeräykseen – luojan kiitos. Jos se perustuisi syntypaikalla tapahtuvaan keräykseen se toimisi. Luonto kiittää, kun se ei toimi. Näin valaan kitaan on päätynyt vähemmän muovia kuin mitä lainsäätäjä toivoi.  

Kuten Kansainvälisen Yhdyskuntajäte Järjestön (ISWA) uudessa laadukkaassa julkaisussa todetaan: "Jäte- ja resurssihallinta on paikallinen asia, mutta merien muovijätekontekstissa paikallisilla päätöksillä on globaali vaikutus." http://marinelitter.iswa.org/fileadmin/user_upload/Marine_Task_Force_Report_2017/ISWA_report_interactive.pdf

Päätin lukea tämän raportin vihreän Jocke Rantasen innoittamana, koska tiedän ISWAn olevan tärkeä asiantuntijajärjestö. Jocke esitti kovaa kritiikkiä eilistä blogiani kohtaan usarissa, mutta pilkka osui omaan nilkkaan lopulta.

ISWAn raportista selviää mm, että vuosittain maailmassa syntyy 275 miljoonaa tonnia muovijätettä, josta 4,8-12,7 tonnia päätyy mereen. Viime kädessä kestävän kehityksen äidin eli Gro Harlem Brundtlandin ja hänen Maailmankomission raporttinsa aiheuttaa tästä ongelmasta 75 %.

Brundtland henkilökohtaisesti hylkäsi kaupunkien jätehuoltoa kehittävän sanitaatio-ohjelman, koska muodikkaat ympäristökysymykset (kemikaalit, teollisuuden saasteet ym.) olivat hänestä tärkeämpiä kysymyksiä kuin kaupunkien perussanitaatio. ISWAn raportti toteaa aiheellisesti, että ainoa keino on ehkäistä muovin joutumista valaiden kitaan on kehittää kunnallista jätehuoltoa, joka puuttuu 3,5 miljardilta ihmiseltä nyt. 

Loput 25 %  ongelmasta aiheutuu siitä, että erilliskerätty muovijäte ei päädykään kierrätykseen, vaan esimerkiksi merenpohjaan. 

Eurooppa on vienyt puolet muovijätteestään Kiinaan, jossa siitä ovat huolehtineet pienet kontrolloimattomat yritykset, jotka polttavat avotulella kierrätykseen usein kelpaamatonta muovia tai sitten kierrätykseen hyväuskoisesti jätetyt muovipakkaukset päätyvät vieressä virtaavaan jokeen ja lopulta mereen http://www.theguardian.com/lifeandstyle/2014/jul/16/plastic-poverty-pollution-china-recycling-dead-zone. Toinen yhtä suuri ongelma on se, että rikollinen toimija saatuaan kierrätysmaksun, se upottaa muovin mereen. Vain pieni osa Kiinaan vuosittain päätyneestä yhdeksästä miljoonasta tonnista päätyy muovin viimeiselle matkalle Eurooppaan tai USA:han elektroniikan päällysmuovina, koska muovia on niin vaikea kierrättää. Tämän ISWAn raportti myöntää sivulla 36. 

Vaikka ISWA on asiantuntijatoimija, sen asiantuntijatekstin liikkumavara on jyrkikäteisten, kriinpiissien, sitrojen ja lassilaettikanojien luomassa poliittisessa "kiertotalous" paineessa rajallinen. Tämän vuoksi asiantuntemus auttaa löytämään siitä oikeat asiat. Olen opiskellut työni vuoksi jo lähes kaksi vuosikymmentä jätepolitiikkaa ja siitä on todella hyötyä. Opiskelu kannattaa.

Esimerkiksi sivulla 35 mainostetaan Hollantia muovin kierrätyksen mallimaana. Hollanti on ISWAn raportin mukaan tehnyt muovin kierrätyksessä Euroopan ennätyksen eli se kierrättäisi 67 % muovistaan. Seuraavalla sivulla kerrotaan kuitenkin, että muovin kierrättäminen on vaikeaa. Hollantilaiselta vihersivustosta sitten selviää, että Hollanti on nyt totaali lirissä, koska se on tähän asti vienyt muovijätteensä Kiinaan. https://www.plasticsoupfoundation.org/en/2018/01/plastic-waste-mountain-a-big-problem/

Sivulla 38 ISWAn raportissa kerrotaan, kuinka bristolilaisella tehtaalla tehdään jugurttipurkista dieseliä, vaikka tämä ei ole edes EU:n kierrätyksen määritelmän mukaan kierrätystä.  Olennaista on suuren yleisön ymmärtää, että tämä toiminta perustuu viherhuijausargumenteilla saatuun yhteiskunnan rahalliseen tukeen. Se on myös  ympäristöllisesti ja energiataloudellisesti täysin typerää, koska jugurttipurkki voidaan sekajätteen mukana suoraan polttaa modernissa polttolaitoksessa. Em. dieselin tuottamiseen menee enemmän energiaa kuin siitä saadaan. 

New York Times-lehti julkaisi tammikuussa artikkelin Kiinan muovijätteen tuontikiellon vaikutuksista muovin "kierrätyksen" markkinoihin http://www.nytimes.com/2018/01/11/world/china-recyclables-ban.html. Kansainväliset lassilaettikanojat ja kuusakosket yrittävät nyt hätäpäissään dumpata ihmisten hyväuskoisesti erilliskeräämän muovin Malesiaan, Vietnamiin, Indonesiaan tms. köyhään maahan, mutta surkuttelevat, että mikään ei voi korvata Kiinaa sinne suunnatun muovijäteviennin oltua niin valtavaa. Sama pätee suomalaisiin toimijoihin, jotka ovat nyt tulleet ulos kaapista, koska heidän takapihat täyttyvät muovista.

Jyrkikäteiset, sitrat, lassilaettikanojat, suomenluonnonsuojelijat ovat tehneet kaikkensa, että jugurttipurkkisi päätyisi valaan kitaan sen sijaan, että se tuottaisi lamppuun valkeaa ja lämpöä koteihin. Nyt Suomessa on liian vähän polttokapasiteettia ja tämän riittämättömänkin polttokapasiteetin kannattavuus näyttää hallitusohjelmaan kirjatun sotejätteiden yksityistämisen myötä olevan vaarassa. Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen.