Muovigate ja Totuusmedia

 

Wikipedia:

”Muovilaatujen runsaus estää muovin kierrätystä, koska muovien lajittelu siten, että niistä saataisiin käyttökelpoista muovia, on hyvin vaikeasti toteutettavissa. Sen sijaan nämä muovit kelpaavat useimmissa tapauksissa energiajakeeksi pakkauspaperien kanssa. Suurin osa muoveista voidaan polttaa energiajätteenä ilman, että muovista irtoaa haitallisia aineita.”

Eilen YLE:n Areenassa ”Päivän Kasvo” ohjelmassa SITRA:n projektipäällikkö Kari Herlevi johti suomalaisia harhaan antamalla ymmärtää, että Suomessa kuluttajille päätyvän muovin kierrätysprosentti olisi 24 % (https://areena.yle.fi/1-4362119).

Suuri kierrätysprosentti johtuu lähinnä teollisuuden ja yritysten kyvystä kierrää polyelefiineja.

http://www.syke.fi/download/noname/%7B5903968F-2B4E-4BEA-BC45-099C7D210D36%7D/117935

Päivittäiskulutuksen muovipakkauksista ainostaan virvotusjuomapulloja voidaan jonkin verran kierrättää joskaan ei uudelleen elintarvikepakkauksissa ja jugurttipurkeista ym. tuskin lainkaan ja ne poltetaan myös Riihimäellä Fortumin laitoksella, vaikka ne olisi hyväuskoisesti sinne lähetetty kierrätykseen.

Todellinen luku on noin neljän prosentin luokkaa ja sekin voi olla reippaasti liioiteltu luku.

Em. luonnontieteellisistä syistä johtuen rikkaiden – mukaan lukien Suomi – maiden viemä 106 miljoonaa tonnia muovijätettä on aiheuttanut valtavan ympäristökatastrofin Kiinassa ja nyt Kiinan tuontikieltopäätöksen myötä Eurooppa etunenässä on suuntaamassa vientiä vielä alkeellisempiin olosuhteisiin, missä vuoto esimerkiksi meriin on vielä paljon todennäköismpää kuin Kiinassa.

Hirveän älämölön jälkeen minut leimattiin totuusmediassa valeuutisen levittäjäksi, koska Suomi ei muka ole vastuussa tästä ongelmasta lainkaan. EU:ssa jäsenvaltiot ovat ovat ympäristönsuojelussa antaneet jakamattomasti vallan EU:lle ja Suomi osana EU:ta on täysin poliittisessa vastuussa neuvostossa ja parlamentissa tehdyistä päätöksistä, joilla säädellään mm. esimerkiksi jätevientiä.

En ole kuullut nyt mölisseiden heidihautaloiden, annesinnemäkien, kirkkojakaupunkien, tapiomäättöjen ja lukuisan joukon twitterissä pöhisseiden pienempien muovinkierrätyksen kansanrintaman jäsenten tuomitsevan EU:n muovin nyt Kiinan päätöksen jälkeen kiihtyvää dumppausta köyhiin maihin.

Kirkon piiristä nähtiin kuitenkin myös älämölön läpi ja sieltä kuultiin muitakin kuin farisealaisia kannanottoja (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-valeuutinen-muovinkierratyksesta) ja niin Suomen Lähetysseuran eilen julkaistussa jutussa asetuttiin voimakkaasti puolustamaan minua ja siinä tuomittiin muovijätteen dumppaus köyhiin maihin ja lopulta usein meriin (https://felm.suomenlahetysseura.fi/muovigaten-jalkipyykki-mita-muovin-dumppaaminen-kehitysmaihin-kertoo-taloudellisesta-oikeudenmukaisuudesta/).

Gaiaa eli Äiti Maata pyhän kolminaisuuden sijaan palvova ilmeisesti kirkon maallikkoaktiivi (?) ja kypsästä iästään huolimatta yhä teologian opiskelija Samuli Suonpää kertoi lukijoilleen virheellisesti, etten tiedä mitään jätehuollosta ja olen muutenkin kaistapää ja liittoutunut maailman saastuttajien kanssa. Olen kuitenkin työskennellyt aitiopaikalta aiheen piirissä tiiviisti lähes 20 vuotta ja pohtinut näitä asioita myös Maailmanpankissa. Hän ei itse tiedä alasta muuta kuin mitä on lukenut päivälehdistä.

Ehkä pöyristyttävin juttu totuusmedian julistaessa minut valeuutisten levittäjäksi oli, kun Lännen Median väitti minun virheellisesti väittäneen, että Kiinaan viedään muovijätettä edelleen EU:sta ja Suomesta. Olin alkuperäisessä Lännen Median julkaisemassa jutussa kertonut hiljan YLE:n TV-uutisten luvun, että Suomi vei vielä 2017 2000 tonnia muovijätettä Kiinaan eli hyvin vähän verrattuna muihin EU-maihin. Tämä tieto on nyt poistettu Lännen Median jutusta (http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4006698/Vaitteet+kierratysmuovin+viemisesta+Kiinaan+virheellisia++Kiina+ei+talla+hetkella+vastaanota+muovijatetta+EUsta) ja minut on leimattu syyttä suotta suomalaisten ja suomalaisten toimijoiden mustamaalaamisesta. Mitä tästä totuusmediasta tulisi ajatella? Sanat eivät enää riitä.

Lännen Median minun suuhuni laitettu väite levisi moniin firman lehtiin mm. Lapin Kansaan, jonka mukaan Kiina edelleen toisi muovijätettä EU:sta (https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/jos-laitat-muovipakkauksen-keraysastiaan-suomessa-se-ei-paady-kiinan-meriin-201053553/), vaikka alkuperäisen Lontoossa julkaistun raporttini kärki oli, että Kiinan lopetettua muovijätteen tuonnin, maailman kierrätysbisnes on joutunut kaaokseen (https://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/).  

Palataan hetkeksi vielä Kari Herlevin YLE:n eiliseen haastatteluun. Hän lopuksi yhtyi minun käsityksiin ja totesi Kiinan tuontikieltopäätöksen olleen hyvä juttu, mutta valitteli, että nyt jäte viedään köyhempiin maihin. Erinomaisena hän piti sitä, että nyt Australiassa muovijätteen viennin sijasta mietitään mitä sille nyt tehdään. Maailmanjätehuollon kattojärjestön (ISWAn) annettua minulle blogin raporttini johdosta. Blogi nousi pitkäksi aikaa maailman jätehuollon asiantuntijoiden ykköslukemistoksi, se vaikutti siihen, että Australiassa aletaan nyt tosissaan kehittää jätteenpolttoa Kiinan ovien sulkeuduttua (https://waste-management-world.com/a/blog-waste-to-energy-missing-link-as-australia-deals-with-national-sword-impact).

Muutoinkin hyvät ihmiset älkää antako Suomen totuusmedian hämätä, sillä jopa sadat miljoonat ihmiset ovat saaneet nyt tarkkaan tutkittua ja harkittua tietoa raporttistani, jolla paljastan kiertotalouden todellisuuden korulauseiden takaa. Googlatkaa sanoilla paunio ja plastic ja hämmästykää.

Älämölöilijät ja totuusmedia kertoivat, että Suomessa on kaikki hyvin ja erilliskerätty jugurttipurkki viedään turvallisesti Riihimäelle kierrätettäväksi ja Paunio on huijari.

Nämä tahot jättivät kertomatta, että jugurttipurkki päätyy Ruotsin muoviskandaalin (https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/kestava_kehitys/ruotsalaisia-on-huijattu-kierratysmuovi-ei-mennytkaan-uusiokayttoon-6623084) lailla poltettavaksi, ja se pieni määrä, joka Riihimäelle valtavin ponnistuksin tuodusta muovijätteestä, joka lopulta päätyy uusiotuotantoon, täytyy pestä kolminkertaisella määrällä vettä ja siksi jätevesiongelmat ovat vaikeasti hallittavia ja ne päästävät kaikkien muiden – mukaan lukien paperin kierrätys – vihreiden kiertotalouskonseptien lailla runsaasti mikromuovia vesistöön ja meriin. Muovi pitää vielä kalliisti kuivata ennen huonolaatuisen mm. elintarviketeollisuuteen kelpaamattoman uusiomuovin valmistamista, joka vaatii runsaasti yhteiskunnan tukia.

Tässä ei ole mitään järkeä, vaikka SITRA ja EU:n kierrätysapurahoja saavat VTT:n tutkijat sanoisivat mitä.

Kiitokset lukuisille ihmisille, jotka ovat viimeisen parin vuorokauden aikana osoittaneet tukeaan ja lähettäneet tässäkin julkaistuja linkkejä.

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu