Kiertotalouskonsultit meillä ja muualla

Kun Kirkko ja Kaupunki lehden Samuli Suonpään johdolla (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-valeuutinen-muovinkierratyksesta) oli minun raportistani Lännen Median tekemä uutinen paljastettu valeuutiseksi, alkoi punavihreä twitterälämölökuoro laulaa ja minut tuomittiin huijariksi.

Eipä tämä paljoa lynkkausta kummempaa ollut.

Eräs suomalaisista twiittajista oli Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Sirpa pH Pietikäisen aviomies Määttä. Hän oli nokkelana miehenä löytänyt brittiläisen kiertotalouskonsulentin Peter Jones'n asiantuntevan oloisen arvion (http://www.isonomia.co.uk/?p=5384) raportistani, joka alkoi sanoilla:

"huonoin raportti, jonka olen ikinä lukenut".

Eikun siltä istumalta twiittaamaan ja Paunio leimaamaan huijariksi. Jonesin raportti sai kummallisesti pontensa kuvitelmasta, että olisin Brexit-salaliittolainen.

Myös Leo Hickman niminen entinen the Guardian lehden toimittaja ja WWF:ssäkin työskennellyt vihreä aktivisti vetosi Jonesiin (https://twitter.com/LeoHickman/status/1014844755287642112) juuri ennen kuin vastineeni (http://www.thegwpf.com/mikko-paunio-this-philosopher-of-waste-has-not-done-his-homework/​) Jonesille julkaistiin.

Tähän yhteen Hickman twiittiin tyssäsi Isossa Britanniassa minua vastaan kohdistettu twiittikampanja, koska paljastin Jonesin täydellisen osaamattomuuden. Hän oli ymmärrettäväsi kiertotalouskonsulttina taistellut toimeentulonsa puolesta. 

Suomessa twittertililleni tuli 100 ilmoitusta paunio hashtageistä ja sitten SITRA:n kiertotalouskonsultit kutsuttiin kertomaan suomalaisille Totuusmedian "totuus" muovin kierrättämisestä.

YLE päätti ajaa TV1:ssä ylimääräisen "Päivän Kasvo" ohjelman (https://areena.yle.fi/1-4362119), jonne kutsuttiin SITRA:n kiertotalous projektipäällikkö Kari Herlevi kertomaan missio"tietoa" suomalaisille.

Edellisessä blogissani jo kerroin, kuinka Herlevi surutta kymmenkertaisesti liioitteli kuluttajapakkausmuovin kierrättämisprosenttia.

Ruoditaan Herlevin sanomisia vielä lisää.

Hän väitti virheellisesti heti alussa, että kierrätykseen viety jugurttipurkki päätyisi kierrätykseen Riihimäelle, vaikka se siellä kuitenkin poltetaan. (https://www.tekniikkatalous.fi/tiede/kestava_kehitys/ruotsalaisia-on-huijattu-kierratysmuovi-ei-mennytkaan-uusiokayttoon-6623084) Herlevi ei myöskään kertonut suomalaisille, että se vähäinenkin määrä, joka saadaan kierrätettyä joudutaan pesemään kolminkertaisella määrällä vettä ja lopuksi se on kuivattava ennen huonolaatuisen muovin valmistamista. Tästä johtuen muovinkierrätyslaitoksilla ja paperinsiistauslaitoksilla on merkittävät mikromuovipäästö vesiin ja lopulta meriin.

Hän väitti, että suomalaiset kuluttavat muovia noin 20 kiloa per asukas per vuosi, kun todellisuudessa luku on yli kolminkertainen.

Hän myös kertoi johonkin SITRA:n uuteen tutkimukseen vedoten, että muovinkierrätys on tehokas keino taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Tätä väitettä yritti hiljan EU:n budjettikomissaari Gunther Oettinger myös käyttää ehdottaessaan euroopanlaajuista muovinpolttoveroa, mutta hänet ammuttiin nopeasti alas hollantilaiseen hallituksen tutkimukseen (https://www.euractiv.com/section/energy-environment/opinion/eus-proposed…) vedoten. Siinä todettiin muovinkierrätyksen olevan äärimmäisen kallis keino ilmastonmuutoksen hillinnässä verrattuna kaikkiin muihin menetelmiin. Tähän samaiseen tutkimukseen minäkin viittasin alkuperäisessä raportissani (https://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-oce…). 

Näin putoaa pohja myös Herlevin väitteeltä, että muovinkierrätys olisi  taloudellisesti meille välttämätöntä ja että se säästää luonnonvaroja. Se on likaista ja aiheuttaa valtavia ympäristöhaittoja ja vaatii valtavasti resursseja. Hollanti, jonka piti olla kierrätyksen mallioppilas on nyt karvaasti oppinut, että muovinkierrätys maksaa valtavasti rahaa eikä se toimi ja on nyt pulassa, koska Hollanti ei voi enää viedä muoviroskaa Kiinaan. 

SITRA:n hiilineutraali kiertotalous -teeman johtaja Mari Pantsar  (https://www.aamulehti.fi/uutiset/oikaiseva-juttu-vaitteet-kierratysmuovin-viemisesta-kiinaan-virheellisia-kiina-ei-talla-hetkella-vastaanota-muovijatetta-eusta-201055707/​)  oikoi minun sanomisiani:

"Jos muovia poltetaan, siitä tulee hiilidioksidipäästöjä. Se on ilmastonmuutoksen kannalta kestämätön tilanne",

vaikka tiedetään, että jätteenpoltto on 60 %:sti uusiutuvaa energiaa ja sillä kyetään erittäin tehokkaasti vähentämään kivihiilen kulutusta Suomessa.

Mennäänpä vielä merta edemmäs kalaan eli USA:han. Lontoossa julkaistussa raportissani kerroin, kuinka maailman herättäneessä maailman johtavassa tiedelehdessä Sciencessä julkaistussa numeerisessa arviossa merien muoviroskaantumisesta (https://www.iswa.org/fileadmin/user_upload/Calendar_2011_03_AMERICANA/Sc…) on valtava virhe "vihreän" "kierrätys"teollisuuden hyväksi.

Tämä Sciencen julkaisu on juuri se, joka herätti koko maailman tietoisuuteen merien muovisaasteesta vuonna 2015. Se on myös artikkeli, johon EU:n muovistrategia viittaa. Jos guuglaatte, huomaatte artikkelin saaneen aivan valtavasti tilaa maailman medioissa.

Lähetin sähköpostilla pari kysymystä artikkelin ensimmäiselle kirjoittajalle Jenna Jambeck'lle, koska olin ihmetellyt artikkelissa ollut väittämää, että muovijätteen maailmankaupalla ei ole vaikutusta arvioon merien muoviroskaantumisesta. Hän myönsi vastauksessaan minulle väittämän virheelliseksi ja kertoi heiltä juuri tulevan tietoa, jossa tämä otetaan huomioon.

Uudessa tutkimuksessa tämä tutkijaryhmä kertoo Kiinaan tuodun peräti 106 miljoonaa tonnia muoviroskaa kehittyneistä maista vuosien varrella (http://advances.sciencemag.org/content/4/6/eaat0131.full).

Saatoin myös usalaisen tutkijaryhmän ja Science lehden naurunalaisiksi, koska kirjallisuusviittaukset, jossa he peräänkuuluttivat "paradigmaattista muutostarvetta pois poltosta ratkaisuna muoviongelmaan", olivat absurdeja. 

Nyt tämä EU:n vihreiden hyväksymä muoviroskavienti suuntautuu nyt vielä alkeellisempiin oloihin Aasiassa ja vielä varmemmin mereen ja me suomalaiset olemme tästä vastuussa EU:n jäsenenä, vaikka twitterälämölökuoro ja ja Totuusmedia koettivat meidän vastuutamme viherpestä.

En ole havainnut twiittimyrskyjä tästä EU:n aiheuttamasta megaluokan Laivuri Ojarannan tapaisesta ympäristörikoksesta, mutta omantunnon äänen päästi valloilleen pari päivää sitten Suomen Lähetysseuran lehti toimituksellisessa jutussaan "Muovigaten jälkipyykki: mitä muovin dumppaaminen kehitysmaihin kertoo taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta?", joka poikkesi 180 astetta Totuusmedian paniikinomaisesta minun lynkkauksesta. https://felm.suomenlahetysseura.fi/muovigaten-jalkipyykki-mita-muovin-dumppaaminen-kehitysmaihin-kertoo-taloudellisesta-oikeudenmukaisuudesta/ 

Hävetkää suomalainen media ja punavihreät lynkkaajat.