Ett Folk Ett Parti – Ruotsidemokraattien lopullinen armonisku demareille?

Ett Folk Ett Parti on sanaleikki, jolla ruotsidemokraattien hiljattain julkaistussa dokumentissa (ett folk ett parti socialdemokraternas historia) pyritään Ruotsin demarit samaistamaan Natsi-Saksan valtio-opilliseen tunnuslauseen Ein Volk Ein Fuhrer (Yksi Kansa Yksi Johtaja). Dokumenttia on ladattu jo 500 000 kertaa, vaikka se on tunti 45 minuuttia pitkä.

Varmin katselusuositus tulee nyt Totuusmedialta. Dokumentti ilmeisesti poistettiin nopeasti Ruotsin Yleisradion OBS:n sivustolta? Se on kuitenkin nyt ladattu lukuisille youtube-kanaville.

Suomen YLE antoi tänään totuusapua Ruotsiin leimaamalla dokumentin propagandaksi ja puolitotuudeksi.

Kaikki ruotsinkielentaitoiset katsokaa filmi ja tehkää omat johtopäätöksenne. Toivottavasti joku suomentaa dokumentin tekstit.

Olin kirjoittanut vaiettuun kirjaani "Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset" (Auditorium 2015)  yhden kappaleen kirjan ensimmäiseen osaan "Sosiaalidemokraattien esiekologiset harharetket", jossa käyn läpi paljon samoja asioita, joita tässä uudessa dokumentissa nyt läpikäydään.

Olin naiivisti kuvitellut, että synneistä voidaan keskustella. Lopulta keskustelua ei ehkäise mikään ja ennustan, että eräs epookki päättyy 9.9.2018 Ruotsissa monen muun länsimaan tavoin. Myös Suomeen on muutos tulossa.

Kerron kirjassani ruotsalaisten ja aivan erityisesti Ruotsin sosiaalidemokraattien intomielisen suhteen rotuhygieniaa kohtaan. Tällä oli kaameat seuraukset Ruotsissa (mm. 20 000 nuorten naisten pakkosterilointia assosiaalisuudesta). Ohjelma päätettiin vasta 1976 eli 31 vuotta Natsi-Saksan kukistumisen jälkeen. Vuonna 1997 Dagens Nyheter paljasti Ruotsin eugeenisen ohjelman laajuuden ja keston hölmistyneellee Ruotsille ja koko  maailmalle. Tuolloin Ruotsin sosiaaliministeri Margot Wallström – Ruotsin nykyinen kärkäs ihmisoikeuksia puolustava ulkoministeri – ihmetteli Washington Post'n etusivulla, että ei hän demarina voi olla mistään vastuussa.

Nykyisen identiteettipolitiikan ja mielensä pahoittamisen aikakauden ihmiselle voi nyt olla tuskallista katsoa tätä dokumenttia ja kuulla mitä Artur Engbergin kaltaiset kulttuurisosialistit ajattelivat mustista ja juutalaisista. Tämä jyrkkä antisemiitti ja arjalaisen rodun ihailija nousi Per Albin Hanssonin hallitukseen opetus- ja kulttuuriministeriksi.

Nyt julkaistu dokumentti on ensimmäinen osa ja sitä motivoidaan sillä, että demarit ovat olleet kärkkäinä syyttämään muita fasisteiksi ja natseiksi, mutta omasta historia, jolla on mitä intiimein suhde Natsi-Saksaan ideologisesti on pidetty piilossa. Nyt se ei enää onnistu. Tuskin malttaa odottavani näkemään seuraavan osan.

Materiaali dokumenttiin on koottu käymällä läpi dokumentteja Ruotsin Kansallis- ja Työväenarkistoissa. Itsekin vierailin kansalliskirjastossamme ahkeraan etsimässä dokumentteja ja lehtileikkeitä kirjaani.

On kauhean vaikea väittää, että dokumentti on pelkkää propagandaa, koska suuri osa sisällöstä on suoria sitaatteja arkistoista löytyneistä dokumenteista. Vuoden 1938 dramaattisen Kristalliyön jälkeen Ruotsin sosiaalidemokraattien äänenkannattajan Aftonbladetin etusivun valtava otsikko kirkuu

"FANTASTINEN JUUTALAISSUUNNITELMA SAKSASSA".

Mitäpä tuohon nyt sanomaan….

Dokumentissa on toinen toistaan dramaattisempaa tietoa siitä, kuinka Ruotsin sosiaalidemokraatit ovat polkeneet ihmisoikeuksia, sensuroineet Natsi-Saksaa arvostelevia lehtiä, auttaneet Natsi-Saksaa Narvikin valtauksessa, kuljettaneet kymmeniä tuhansia norjalaisia siviilejä Natsi-Saksaan keskitysleireille, kuljettaneet miljoonia sotilaita edestakaisin Norjan, Suomen sekä Saksan välillä, edistäneet Saksan eutanasiaohjelmaa ennen natsien valtaantuloa, tehneet epäinhmillisiä tuskallisia lääketieteellisiä kokeita puolustuskyvyttömillä ihmisillä (mm. neljä vuotta kestänyt toffeehammaskoe Bibeholm-saarella).

Per Albin Hanssonin demarihallitus oli hyvin Natsi-Saksa myönteinen ja Norjan pääministeri 1940  diplomaattisessa yksityiskirjeessään ilmaisi syvän vihansa ruotsalaisia kohtaan. Per Albin Hansson henkilökohtaisesti esti Norjan kuningasperheen paon Ruotsiin Pohjois-Ruotsissa.

Ehkä dramaattisin kohta itselleni erityislapsen isänä oli Alfred Petrenin sanat vuonna 1922, joissa hän sosialistisessa innossaan kannatti erityislasten eutanasiaohjelmaa. Hän oli kuitenkin harmikseen joutunut usein tilanteisiin, joissa vanhemmat eivät hennonneet antaa lupaa lasten tappamiselle.

Se mistä tietenkin voidaan keskustella ja on historiallinen konteksti. Käytännössä ei yksikään puolue kyseenalaistanut eugeniikan perusteita viime vuosisadan alkupuolella aina 1940-luvulle saakka.

Kuitenkin sosialistinen into sekä Gunnar ja aivan erityisesti Alva Myrdahlin osuus esimerkiksi pakkosterilisaation edistämisessä on ollut kammottavaa.

Mitään kunnollista debattia näistä synneistä ei ole käyty eikä esimerkiksi demarien Demokraattlehti uhrannut sanaakaan kirjalleni, vaikka esimerkiksi Tannerin sisäpiiriin kuulunut Lääkintöhallituksen pääjohtaja Hannes Ryömä oli Suomen innokkain eugeenisten lakien säätäjä 1930-luvun puolivälissä.