Humanitaarinen maahanmuutto uhkaa suomalaisten vammaisten oikeuksia

Helsingissä on vammaispalvelulain mukaisten harkinnanvaraisten avustusten määrä maahanmuuttotulvan myötä romahtanut 60 % . Näin jaettavan rahan määrä on nyt vain noin 700 000 euron luokkaa vuodessa. Yritimme saada näistä pienistä rahoista uuteen meille välttämättömään autoon inva-varustuksen Helsingin kaupungin maksamana, mutta hylkypäätös tuli.

Aikaisempina vuosina tällaiset avustukset meidän kaltaisessa tilanteessa ovat olleet lähes itsestään selvyyksiä. Nyt väännetään todella tiukkaan siitä, onko "auton tarve jokapäiväistä tai melkein jokapäiväistä" ja tehtaillaan oikaisupyyntöjä.

Perheemme asuu kivalla hyvällä omakotiasuntoalueella Itä-Helsingissä, mutta on karvaasti joutunut jo kokemaan humanitaarisen maahanmuuton aiheuttaman kaaoksen ja helvetin koulumaailmassa https://tuijapaunio.kotisivukone.com/blogi.html oikaisupyyntöineen, laillisuusvalvontaan liittyvine valituksineen blogeineen, vetoomuksineen, koska lapsemme liikuntavamma virheellisesti ja myöhemmin viranomaisen epäinhimillisten päätösten vuoksi esti häntä käymästä lähikoulua. 

Juuri hallituksen hyväksymän valtion talousarvioesityksen maahanmuuttoa koskevat strategiset tavoitelinjaukset alkavat sanoilla:

"Edistämme Suomen työllisyyttä ja julkistaloutta vahvistavaa huoltosuhdetta kohentavaa sekä talouden kansainvälistymistä edistävää maahanmuuttoa."

Täältä Itä-Helsingistä ja erityislapsiperheen näkökulmasta katsoen nämä sanat ovat itsepetosta.

Maahanmuuttoa koskevat budjetin momentit satoine miljoonine euroineen ja perusteluineen ovat sekavaa luettavaa ja yleiskuvan saaminen monen ministeriön toimivaltaan kuuluvan maahanmuuton kustannuksista, on lähes mahdotonta. Ne eivät tietenkään edes täysimääräisesti selviä valtion budjettikirjasta, koska kunnat ovat vastuussa palvelutuotannosta. Lisäksi tulevat kansantaloudelliset näkökulmat, joita valtion ekonomistien olisi pitänyt alkaa työstää todenteolla jo vuosia sitten. Ilman poliittista toimeksiantoa tällaisia tutkimuksia ja selvityksiä on mahdoton tehdä.

Suomessa ei ole tehty kuin pieniä virallisia yrityksiä tarkastella maahanmuuton kustannuksia kapeista näkövinkkeleistä esim. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160436 (s. 32 eteenpäin). 

En rasita lukijaa loputtomilla budjettikirjan numeroilla, vaan annan kaksi toisiinsa liittyvää parametriä tai näkökulmaa, jotka vastaan sanomattomasti osoittaa, että valtion budjettikirjan maahanmuuttopolitiikan strateginen peruslinjaus on itsepetosta:

1)  Helsingissä jaettava toimeentulotuki on noussut 2017 165 miljoonaan euroaan ja sen osuus koko maassa jaettavasta toimeentulotuesta oli vuonna 2016 22 %, kun Helsingin osuus koko väestöstä on vain 11.4 %.

Osuus on siis kaksinkertainen, vaikka väestö on nuorempaa Helsingissä ja työllistymisen mahdollisuudet ovat hyvät verrattuna moniin muihin alueisiin verrattuna.

2) Täysin vailla tuloja olevat kotitaloudet ovat voimakkaasti lisääntyneet 2013 lähtien maahanmuuttotulvan myötä 20 000:sta 47 000:een vuonna 2017 ja nämä ruokakunnat ovat voimakkaasti painottuneet pääkaupunkiseudulle. https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/229364-lehti-jo-47-000-kotitaloutta-suomessa-ei-mitaan-muita-tuloja-kuin-tuet

Anekdotaaliset arkipäivän parametrit kertovat myös karua kieltänsä Helsingissä. Vain puolet julkisessa liikenteessä liputta matkustamisesta annetuista maksumääräyksistä kyetään perimään. Merkittävä osa kaupungin apteekkien ja optikkojen asioinnista tapahtuu maksusitoumuksilla.

Meillä on nopeasti kasvava jo suuri ihmisjoukko, jolla ei ole lainkaan tuloja, mutta heillä on tasavertaiset mahdollisuudet selvitä arjesta toimeentulotuen ja ilmaisten palveluiden vuoksi. Ne tekevät elämästä hyvin helppoa verrattuna lähtömaihin. Tietoa tällaisesta merkillisestä asiaintilasta on myös tehokkaasti levinnyt maamme rajojen ulkopuolelle ja budjettikirjan oletus onkin, että kieltä taitamattomien ulkomaalaisten tulva jatkuu noin 20 000 henkilön vuosivauhdilla.

Vaikka Helsingissä toimeentulotuen taso on jo lähtökohtaisesti ollut erittäin korkealla tasolla, eikä voimakkaasta noususuhdanteesta huolimatta ole laskussa vaan nousussa, toimeentulotukeen kohdistuu nyt erityisiä lisäpaineita Helsingissä:

Helsingin maksamalla toimeentulotuella joudutaan paikkaamaan KELA:n asumistukea kaupungin ostaessa palveluita yksityisiltä vuokramarkkinoilta, jotta "omiensa luo" Helsinkiin muuttava tuloton ulkomaalaisväestö saisi – usein ohi suomalaisten (?) –  katon päänsä päälle.

KELA:n maksama yli miljardiin valtion budjetissa paisunut asumistuki ei siis riitä kattamaan kustannuksia Helsingissä, kun työssä käymättömille ulkomaalaisille vuokrataan asuntoja vapailta markkinoilta.      

Palatkaamme nyt vielä hetkeksi vammaispalvelulain harkinnanvaraisiin tukiin. Niitä on siis leikattu jyrkästi, vaikka huomaamme käyttäessämme yhteiskunnan tarjoamia lapsemme kipeästi tarvitsemia palveluita, että ulkomaalaistulva näkyy myös vammaispalveluiden käytössä.

UIkomailla tiedetään myös, että erityislapset saavat tai ovat ennen humanitaarista maahanmuuttotulvaa saaneet kohtuulliset palvelut. Näppituntumalla ulkomailta tulleiden erityislasten määrä on huomattavasti suurempi näissä palvelupisteissä kuin ulkomaalaisten osuus Suomessa. Joudumme näin käytännössä taistelemaan ei vain pienenevistä määrärahoista vaan myös viranomaisten ajasta suurenevan määrän vertaisperheiden kanssa, joista monet ovat ulkomaalaistaustaisia. 

Käytännön kokemuksemme olivat näin karut, kun anoimme invavarustusta uuteen autoon. Meidän sosiaalityöntekijämme ei saapunut itse sopimaansa kotikäyntiin eikä useista yrityksistä (jopa kirjallinen yhteydenotto pyyntö jätettiin toimistoon sosiaalitoimiston vahtimestarin opastuksella) huolimatta ottanut yhteyttä meihin, jotta olisimme voineet selostaa perheen tilanteen.

Emme voi välttyä ajattelemasta, että kivalla suomalaisten asuttamalla itähelsinkiläisellä alueella asuva keskiluokkainen perhe ei ole tasavertaisessa asemassa tänne tulevien ulkomaalaisten kanssa, kun ulkomaalaisten jokainen lappu ja lippu on täytettävä tulkkiarmeijan ja kiireisten sosiaalityötekijöiden priorisoidessa täysin avuttomien ihmisten elämää meidän elämäntilanteen kustannuksella.

Käynti Lähi-Itäkeskuksen KELA-toimistossa on muuten hyvin eksoottinen kokemus, jossa tulkkiarmeijat palvelevat sekalaista seurakuntaa meidän suomalaisten seuratessa hoomoilasena vierestä kasvavaa osattomuutta ja ei-yhteisöllisyyttä tuntien vartijoiden ylläpitäessä turvallisuutta. 

Nyt Helsingissä pihistetään jo nuoristotoimesta ja uimarantojen valvonnasta päivän uutisten mukaan.

Sosiaali- ja terveysministeriö emerituskansliapäällikkö ja SATA-komitean puheenjohtaja Markku Lehto esitti Kanava lehden 2016 ensimmäisessä numerossa, että hallituksen pitäisi asettaa laajapohjainen asiantuntijakomitea selvittämään maahanmuuton kustannukset ja nykylinajusten  hyväksyttävyys.

Hän totesi kirjoituksessa, että jokaisella maalla on oikeus määritellä maahanmuuttopolitiikan suunta ja säädellä sitä omien tarpeidensa mukaan. Itse väittäisin, että tilanne vaatii komitean asettamista jo laillisuuden ja valtion turvallisuuden näkökulmista.

Totuusmedia toistuvasti haluaa lannistaa suomalaisia ja välittää mieluusti sellaista väärää mielikuvaa, että jäsenyytemme EU:ssa estää meitä tekemästä itsenäistä maahanmuuttopolitiikkaa. EU:n perustamissopimuksen mukaan jäsenvaltiot ovat lähes suvereeneja määrittelemään maahanmuuttopolitiikkaa. EU:lla on vain vähän toimivaltaa maahanmuuttoon liittyvissä asioissa, joka liittyy perheen yhdistämisiin.

Näin vammaisen lapsen näkökulmasta toivon hartaasti, että tällainen komitea perustetaan seuraavaan hallituksen ensi töinä osana maahanmuuttoon pureutuvaa hallituksen kärkihanketta.

Ruotsissa laitettiin ihmisten suut suppuun vuosikymmenet, eikä maahanmuuttokritiikkiä sallittu ja seuraukset ovat olleet katastrofaaliset. Tervehdin pääministeri Juha Sipilän tämän aamuista YLE:n  TV1:ssä antamaa voimakasta lausuntoa, jossa hän totesi, että sananvapaus on maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä turvattava.

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu