Punavihreää koululaisten aivopesua – Tässä todisteet

Arto Luukkanen kertoo tänään suositussa blogissaan, että hänellä ei ole todisteita koululaisten aivopesusta. Tässä nyt todisteet siitä, että ilmiö on tosi ja vaarallinen. 

Nuoret aivopesty kouluissa

Kun päätin pitkän lähes 16 vuotta kestäneen hiljaiselon julkisesta keskustelusta uuden kirjani julkaisemisen myötä (Vihreä Valhe- Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset, Auditorium 2015), en oikein osannut aavistaa, mitä oli tuleman.

Minulle oli masentavaa havaita, että nuoret ihmiset eivät usein siedä eripuraista ympäristökeskustelua. Heille on usein kaikki selvää siinä mielessä, että olemme menossa ensimmäisessä luokassa helvettiin ympäristökatastrofin takia, vaikka kaikki objektiivinen tieto kertoo päinvastaista lähes kaikilla seurantamittareilla.

HS:n ja YLE:n päivittäiset ympäristötiedotteet eivät ole objektiivista tilanneseurantaa. Nyt kesän kynnyksellä olemme saaneet sankassa lumipyryssä aimo annoksia totuustietoa pohjoisen pallonpuoliskon ennätysnopeasta lämpenemisestä.

Sain maistaa usein kovaa kritiikkiä somekeskustelussa nuorten taholta, jos esitin kritiikkiä ympäristöuskomusten perusteista. Usein seurauksena oli myös ulossulkeminen erityisesti vihreistä ja sosialidemokraattisista keskusteluryhmistä, joissa nämä nuoret olivat portinvartijoina. Aivan erityisesti, jos avasin tarkoin dokumentoidusti vihreän ajattelun sysimustaa historiaa, se oli punainen vaate nuorille punavihreille toimijoille.

Vaikka dokumentoin kirjassani tarkoin, kuinka esimerkiksi Suomessa ja Iso-Britanniassa aivopesua muistuttava koulujen ympäristökasvatus kierrätysoppeineen on myrkyttänyt kokonaisen nuoren sukupolven, yllätys asenteiden jyrkkyydestä oli minulle suuri.

Käyn seuraavassa läpi lasteni lukion biologian oppimäärän yhden kurssin (ympäristöekologia) oppikirjan BIOS3 – Ympäristöekologia säteilyä käsittelevän kappaleen 9. ”Säteily on elämälle välttämätöntä tai haitallista”

Kirjan on kustantanut Sanomakonserniin kuuluva Sanoma Pro Oy. Helsingin Sanomat kuuluu myös Sanomakonserniin.

Käyn läpi ensin säteilykappaleen virheet / valheet, puolitotuudet ja epätarkkuudet ja sitten siirryn aivopesupuolelle ja lopuksi annan lyhyet loppukommentit.

Tämän Suomen lukion oppikirjan teksti on niin paksua propagandaa, että sen luettuaan tulee aivan lohduton olo ja epäusko siitä, voiko tämä olla totta. Pyydän anteeksi lukijoilta, että tästä kirjoituksesta tuli pitkä. Syy ei ole kuitenkaan minun vaan Opetushallituksen ja Sanoma Pro Oy:n.

Lähes loputtomat väärät väittämät

Jo määritelmissä virhe

Sivulla 125 kappaleen johdanto-osassa on heti ultraviolettisäteilyyn liittyvä käsitteellinen virhe, koska siinä väitetään ultraviolettisäteilyn olevan vain osaltaan ionisoimatonta säteilyenergiaa. Saman sivun kuvassa ultraviolettisäteilyn kerrotaan menevän jopa päällekkäin röntgensäteiden ja jopa gammasäteilyn kanssa.

Vaikka lyhytaaltoisin ultraviolettisäteily voi satunnaisesti jopa ionisoida, se ei kykene läpäisemään ihmistä kuten suurienergisemmät röntgen- ja gammasäteet, vaan se pysähtyy iholle.

Ultraviolettisäteily luokitellaan perinteisesti ionisoimattomaksi säteilyksi muun sähkömagneettisen säteilyn tavoin.

Virheitä vilisemällä

Johdannon lopussa kerrotaan lukiolaisille että suurimmilla ionisoivan säteilyn annoksilla on seurauksena välitön kuolema. Suuret yli 50 Gy annokset aiheuttavat kyllä aivopöhön kautta 24:ssä tunnissa kehittyvän varman kuoleman mutta ei välitöntä kuolemaa.

Sivulla 127 kerrotaan, että ydinvoimaloiden aiheuttama suurin uhka on käytetystä polttoaineesta aiheutuva riski. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että kutakuinkin kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä sen kanssa, että vain ydinvoimalan erittäin epätodennäköinen sydämen sulaminen voi altistaa ihmisiä merkittävässä määrin ionisoivalle säteilylle hyödynnettäessä ydinenergiaa rauhanomaisesti.

Seuraavaksi kirjassa kerrotaan, että Tshernobylin onnettomuudessa kuoli 100 ihmistä, vaikka luku on puolet tästä eli 49 UNSCEAR:n mukaan. Tämä virheellinen väittämä kalpenee tosin YLE:n Totuus-TV-uutisten vuosi sitten tekemän väittämän kanssa. YLE väitti tuolloin Tshernobylin vuosipäivänä, että 100 000 ihmistä kuoli tämän onnettomuuden seurauksena. Tästä totuusuutisestahan YLE saikin nuhteet julkisen sanan neuvostolta.

Sivulla 128 annetaan lukiolaisten ymmärtää, että Tshernobylin ydinvoimala olisi räjähtänyt. Tämä voi saada fysiikkaan perehtymättömän lukijan luulemaan, että kyseessä olisi ollut ydinräjähdys. Onnettomuuden aiheutti höyryräjähdys, joka on ennen Tshernobylin onnettomuutta tunnettu myös valimoteollisuudessa. Rikkoutunutta ydinpolttoainetta joutui veden kanssa tekemisiin, mikä johti höyrypurkaukseen. Energiaa oli riittämiin, koska  reaktorin teho nousi ennen onnettomuutta 20 000 megawattiin johtuen reaktorin luontaisesta epävakaisuudesta sitä ajettaessa matalalla teholla.

Kuvateksti Hiroshiman pommituksen muistojuhlasta täynnänsä virheitä

Sivun 127 kuvatekstissä on monta virhettä. Po. kuva on Hiroshiman ydinpommin muistotilaisuudesta. Siinä kerrotaan, että Hiroshiman ydinpommi tappoi heti 75 000, kun luku on todellisuudessa noin 10 000 kuolemaa pienempi eli 65 000. Vuoden kuluttua kuolleita oli oppikirjan mukaan 175 000, kun luku todellisuudessa on 135 000. Nämä epätarkkuudet eivät tietenkään ole merkittäviä, koska lukuihin sisältyy epävarmuuksia, mutta se kertoo, että kirjoittajat eivät ole tukeutuneet primaarilähteisiin.

Suurin lääketieteellinen virhe sisältyy po. kuvatekstin väitteeseen: ”viiden vuoden sisällä räjäytyksestä säteilyyn kuoli vielä noin 60 000 ihmistä”. Edes em. vuoden sisällä 135 000 kuolleen keskuudessa ei ollut kuin muutama tuhat säteilysairaudesta johtunutta kuolemaa. Säteilysairaudesta aiheutuneet kuolemat päättyivät kahdeksan viikkoa pommin räjähdyshetkestä.

Suuri ellei suurin osa kuolemista aiheutui äkillisesti pommin räjähdyksen synnyttämän valtavan kuumuuden aiheuttamasta näkyvästä valosta mutta erityisesti kuumuudesta aiheutuneesta ultraviolettisäteilystä, joka poltti lähes kaiken karrelle mukaan lukien ihmisten ihon (ns. flash burns engl.). Muistettakoon, mitä edellä totesin ultraviolettisäteilyn kyvyttömyydestä penetroida ihoa syvemmälle ihmisen kudoksiin.

Seuraavaksi suurin osa kuolemista aiheutui painevaikutuksen aiheuttamista epäsuorista suurienergisistä vammoista, esimerkiksi seinien kaatumisesta ihmisten päälle.

Vain muutama prosentti em. 65 000 kuolemasta aiheutui pommin fissioituvan materiaalin lähettämän ionisoivan säteilyn aiheuttamasta säteilysairaudesta.

Kuvatekstiin liittyy myös tärkeä tendenssimäinen puolitotuus: ”ydinkokeet ja käytettyjen aseiden hautaamiset ovat lisänneet huomattavasti säteilyn määrää maailmassa”. Vaikka tämä bekkerelleissä mitattuna voi kuulostaa suurelta, ei ihmisen toiminnalla ole vaikutusta radioaktiivisuuden taseisiin maapallolla. Tässä kohdin olisi kirjoittajien pitänyt viitata oikeaa informaatiota sisältävään piirakkaan sivulla 126.

Kirja väittää virheellisesti, että ionisoivan säteilyn pitkäaikaisvaikutuksia ei tunneta

Sivulla 128 väitetään, että ionisoivan säteilyn biologisia vaikutuksia on vaikea tieteellisesti osoittaa, koska yleensä haitat ilmenevät vasta vuosien kuluttua.

Nykyisen säteilynsuojelun kulmakivi on Hiroshiman ja Nagasakin hibakushien (eloonjääneet) kohorttitutkimus (Life-Span Study engl.), joka on vuosikymmeniä tuottanut japanilaisyhdysvaltalaisena yhteistyönä seikkaperäistä tietoa eriasteisen kerralla saadun gammasäteilyaltistuksen aiheuttamasta myöhemmästä syöpäriskistä. Tutkimuksen tulokset ovat vähemmän dramaattiset, vaikka monen syövän kohdalla riskit ovat kasvaneet.

Pommista selvinneet ovat kutakuinkin eläneet yhtä pitkään kuin muutkin japanilaiset siitäkin huolimatta, että pommilla oli dramaattiset vaikutukset esimerkiksi psyykeeseen. Olipa yksi henkilö selvittyään Hiroshimasta mennyt kohtuu huono-onnisena sukuloimaan Nagasakiin. Hän eli kuoli vasta vuosikymmeniä tapahtumasta.

Hibakushia syrjittiin eivätkä he kelvanneet avioliittomarkkinoilla muille kuin kohtalontovereille, koska ennakkoluulot mm. säteilyn vaikutuksista jälkeläisiin saivat nopeasti jalansijaa väestön keskuudessa julkisen sanan jo varhain vahvistaessa tällaisia ennakkoluuloja.

Puolitotuudet johtavat tarkoituksellisiin väärinkäsityksiin aivan perustavaa laatua olevissa asioissa

Johdantokappaleessa on heti merkittävä propagandistinen puolitotuus. Siinä kerrotaan vähätellen solujen kyvystä korjata ionisoivan säteilyn aiheuttama DNA-muutos, eikä korosteta sitä, että tämä korjausmekanismi ehkäisee hyvin tehokkaasti syöpien syntyä. Erästä harvinaista ihosairautta (Xeroderma pigmentosum) potevilla tämä korjausmekanismi geenivirheen vuoksi puuttuu ja ihomelanoomariski on näillä henkilöillä tuhat kertaa suurempi verrattuna sellaisiin, joilla ei tätä tautia ole.

Johdannossa kerrotaan sukusolujen olevan erittäin herkkiä säteilyn haittavaikutuksilla, mutta ei kerrota sitä, että Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeista selvinneillä ei ole jälkeläisissä havaittu sukusolujen kautta geneettisesti periytyviä terveyshaittoja.

Sivulla 127 kerrotaan, että ”kilpirauhassyöpätapaukset lisääntyivät Tshernobylin radioaktiivisen laskeuman alueella Valko-Venäjällä ja Ukrainassa satakertaisesti”, mutta siinä jätetään kertomatta, että lähes kaikki nämä lapset ja nuoret on pelastettu elämälle leikkaushoidolla. Vain aniharva lapsi tai nuori on kuollut tähän tautiin. Tämän näkökulman puuttuminen / "unohtuminen" johtaa ajatukset siihen, että kirjoittajat tukeutuvat radikaalien ympäristöjärjestöjen propagandistisiin teksteihin. Niissä unohtuu säännönmukaisesti se, että kilpirauhassyöpään liittyvä kuolleisuus on ollut lähes olematon Tshernobylin ympäristössä.

Edelleen tässä kohdin jätetään lukiolaisille myös kertomatta se ratkaisevan tärkeä tosiasia radioaktiivisen jodin altistumisreitistä Tshernobylin ympäristön lapsilla, joka ei ollut Fukushimassa mahdollinen. Se ei olisi missään avoimessa yhteiskunnassa mahdollinen. Neuvostoliiton johto salasi onnettomuuden kansalaisilta noin viikon pituisen ajan. Tämän seurauksena lapset joivat laajoilla alueilla Tshernobylin ydinvoimalan ympäristössä erittäin saastunutta maitoa, joka aiheutti valtavat kilpirauhasen säteilyannokset. Fukushimassa kaikki maidon myynti kiellettiin.

Meillä struumaa ehkäistään vihreiden julkkiskokkien TV:ssä parjaamalla jodioidulla ”teollisella” suolalla, eikä näin jodin kulkeutuminen kilpirauhaseen suomalaisilla lapsilla olisi  yhtä todennäköistä kuin mitä se oli Valko-Venäjällä ja Ukrainassa, missä lapsilla oli jodin puutteesta johtuvaa struumaa laajalti vielä 1980-luvulla. Vihreiden julkkiskokkien vuoksi on kaikessa hiljaisuudessa muuten sovittu viranomaisten ja elintarviketeollisuuden kanssa, että jodia lisätään myös muuhun ruokaan.

Sivun 127 lopussa kerrotaan tämän 9. kappaleen ydinvoimaloihin liittyvän kauhutarinaosion (ks. myös jäljempänä kommentti Tsunamikuvatekstistä) päätteeksi, että ”ilmakehässä tapahtuvat ydinaseiden testaukset ovat lisänneet maapallon asukkaiden säteilyannosta huomattavasti voimalapäästöjä ja -onnettomuuksia enemmän”. Se on tietenkin totta, mutta sitä olisi voinut peilata sivun 126 oikeaan toteamukseen: ”säteilyn käyttö lääketieteessä on merkittävin ihmisen aiheuttama ionisoivan säteilyn lähde”. Ydinvoimalaonnettomuuksista saadut väestöannokset ovat aivan mitättömät terveydenhuollosta peräisin olevaan säteilyaltistumiseen verrattuna.

Ympäristöekologiaan liittyvät väitteetkin pelkkää satua?

En ole ekologi, mutta epäilyksiä herättää sivun 128 väittämä Tshernobylin onnettomuudesta: ”Ravintoketjut ovat järkkyneet, kun esimerkiksi monet hämähäkit, perhoset ja kimalaiset ovat hävinneet alueelta lähes kokonaan”.

Kun nyt uusi EU:n ionisoivan säteilyn Euratom perusturvadirektiivi hiljan säädettiin, oli eräillä tahoilla myös tavoitteena huomioida ympäristönsuojelu ionisoivaa säteilyä kohtaan, mutta ongelmana oli, että ei ole olemassa minkäänlaista tieteellistä kriteeristöä ionisoivan säteilyn aiheuttamaa ”luonnontuhoa” vastaan.

Muistettakoon, että esimerkiksi syöpäisyys on villieläimillä epärelevantti kysymys, koska villieläinten elinkaari on niin lyhyt.

Aivopesuosasto eli tendenssinomaiset väittämät

Neutraalin lukion oppikirjan säteilyä käsittelyä alkavan kappaleen synopsis alkaa toteamuksella: ”Ydinvoiman vastustajat pitävät ydinvoiman turvallisuus- ja ympäristöriskejä liian suurina.” Ei tällainen poliittisväritteinen toteamus sovi mitenkään neutraaliin oppikirjaan vieläpä säteilyä koskevan tarinan aloituslauseena.

Kirjan 9. luvun lopussa on toteamus: ”Säteilyn haittaa koskevia tutkimustuloksia tulkitaankin usein eri tavoin sen mukaan, onko tulkitsijana ympäristöjärjestö, teollisuus vai riippumaton tutkimuslaitos.” Väite on kummallinen ja se vihjaa, että tieteellisellä tutkimuksella yritetään huijata ihmisiä, mutta onneksi on ympäristöjärjestöjä, jotka kertovat totuuden tutkijoita paremmin. Väitteellä yritetään myös mitä ilmeisimmin perustella tämän propagandistisen kirjankappaleen neutraaliutta ja sitä, että kirjoittajien ei ole tarvinnut pysyä asiassa. Tämä liittyy kolme vuosikymmentä sitten "tieteellisen" marxismin romahtamisen myötä uusvasemmiston piirissä syntyneeseen ajatukseen tiedollisesta relativismista ja siitä, että kaikilla on omat totuutensa ja näin oppikirjan kirjoittajatkin voivat levittää säteilykauhua hyvällä omalla tunnolla.

Oppikirjan tekstistähän on jo paljastunut säteilyn aiheuttama kauhugalleria lukijoille, joten viestin pitäisi olla kristallin kirkas: ”Ei ydinvoimaa kiitos!”

Lääketieteellisestä kuvantamisesta todetaan (s. 126) voivan olla myös haittaa, ”koska pienikin säteilyannos lisää riskiä sairastua syöpään”. Se saattaa olla totta, joskaan tästä ei vallitse tieteellinen konsensus. Tärkeintä olisi kuitenkin tähdentää oppilaille, että pienestä annoksesta seuraa todennäköisimmin vain pienen pieni riskin lisäys.

Sen sijaan, että oppikirjassa kerrottaisiin oppilaille käytetyn ydinpolttoaineen turvallisen loppusijoittamisen moniesteperiaate ja siihen liittyvä laaja varmistava tutkimustoiminta, siinä kerrotaan epämääräisesti, että ”monet asiantuntijat suhtautuvat hyvin kriittisesti ydinjätteiden hautaamiseen kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi”. (s. 127).

Sivulla 127 kerrotaan että ”vaikka onnettomuusriski useimmissa ydinvoimaloissa on pieni, seuraukset ovat suuronnettomuuden sattuessa äärimmäiset tuhoisat, koska ydinsaasteet leviävät hyvin tehokkaasti veden ja ilman mukana". ”Äärimmäiselle Fukushiman onnettomuuden aiheuttamalle tuholle” omistetaan seuraavalla sivulla valokuva, jossa näytetään Tsunamin aiheuttamaa tuhoa, jonka kuvatekstiin on ympätty teksti: ”Erityisen vaaralliseksi osoittautuivat Fukushiman ydinvoimalasta levinneet radioaktiiviset aiheet”. Näin annettiin käytännössä ymmärtää, että kuvan tsunamista aiheutuva kaaos johtui ydinvoimalaonnettomuudesta.

Väite, jonka mukaan vesi levittäisi tehokkaasti ydinsaastetta, on myös pötyä. Itse asiassa meriympäristössä tapahtuu nopea laimeneminen ja se on myös ympäristönä sellainen, missä ydinsaasteen biologinen puoliintuminen on nopeinta. Onkin tärkeää ohittaa tieteellinen näkökulma ja luoda mielikuvaa merien pyhyydestä.

Lyhyet loppukommentit

Kyseinen lukion biologian oppikirja on säteilyosion lisäksi täynnä epätieteellistä ideologista paasausta ympäristön tuhosta ja ihmisen pahuudesta. Esimerkiksi sen ympäristömyrkkyosio on kutakuinkin kopioitu Rachel Carsonin vuonna 1962 Äänetön Kevät nimisestä pseudotieteellisestä ympäristöliikkeen synnyttäneestä kirjasta, josta olen tässä blogissa aiemmin kirjoittanut. Ks. hiljan esittämäni kritiikki Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Heli Saavalaiselle hänen Äänetön Kevät kolumnistaan.

Vaikka monet nyt esitetyt ”totuudet” olivat teemoina oppikirjoissa tulollaan 1970-luvulla, kun kävin kouluni, ei meitä koskaan aivopesty ekouskoon.

Opetushallituksen uudessa peruskoulun opintosuunnitelmassa on nyt menty niin pitkälle, että luonnontieteitä on alettu alistaa ympäristöaatteelle eli fysiikkaa täytyy opiskella ympäristönsuojelun alla.

Näin asiantuntemattomalla tekstillä säteilyn lääketieteellisistä vaikutuksista on myös vakava oikeusvarmuuteen liittyvä näkökulma, koska kyseistä oppikirjaa käytetään maamme lääketieteellisten tiedekuntien pääsykoekirjana. Pyrkijöiden oikeusvarmuus on koetuksella, kun he joutuvat opiskelemaan väärää tietoa. Miten suhtautua oikeaan ja väärään vastaukseen, jos kysymys tehdään jostain kirjan väärästä väittämästä?

Tällainen maamme lukoissa annettava oppisisältö vahvistaa edelleen punavihreää totuusmedian ylläpitämää yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa toisinajattelulle ei ole sijaa.

Juttu julkaistu Oikeassa Mediassa ja lähetetty Opetushallituksen pääjohtajalle ja Sanoma Pro Oy:n toimitusjohtajalle 17.5.2017