Pew International suurtutkimus – Osa VI Ovatko Shiiat ja Suuffit muslimeja?

Maailman muslimeista yli puolet on sitä mieltä, että on vain yksi tapa harjoittaa islamin uskoa. Vaikka mielipiteet muslimiuden sisimmästä ovat yleensä varmoja, vaihtelee maittain suuresti se, kuka katsotaan muslimiksi ja kuka ei. Tällä on nyt käytävän suurmoskeijakeskustelun kannalta aivan ratkaisevaa merkitystä, koska suuri – ehkäpä suurin osa suurmoskeijaa kannattavista ei pidä shiauskovaisia edes muslimeina.

Vaikka Suomessa vallitsee laajalti käsitys, että sunnius on yhtä kuin islamin valtavirta tai miltei sama kuin islamin usko, on yllättävää havaita, että jopa Lähi-Idässä palestiinalaisalueilla ja Tunisiassa on pieni määrä muslimeja, jotka eivät pidä sunniuskoa islamin uskona. Malesiassa, Indonesiassa, Balkanilla, Venäjällä, Kirgistanissa ja Kazakstanissa tämä käsitys on yleisempi noin 10 – 30 %:n luokkaa. Huomattavaa on, että valtaosaltaan shiaenemmistöinen Iran ei ollut tutkimuksessa mukana.

Itä- ja Keski-Aasiassa ja Kaakkois-Euroopassa ja Venäjällä on hyvin yleistä, että koko sanaa sunni ei edes tunneta. Tämä kielii esimerkiksi siitä, että yksipuoliset wahabbilaiset sunnitulkinnat islamista eivät mitenkään voi olla maailmanlaajuisen monoliittisen islamin kärkiprojekti, vaan alueellisen lahkolaisuuden ja alueellisten poliittisten tavoitteiden ilmentymä.

Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa (Libanon ja Irak poikkeuksia) vallitsee muslimiväestön enemmistön keskuudessa käsitys, että shiat eivät ole islaminuskoisia. Muualla muslimimaissa on tämä käsitys noin viidesosalla muslimiväestöstä, mutta Etelä-Aasiassa Pakistania lukuunottamatt shialaisuus hyväksytään yleisesti osaksi islaminuskoa. Lähes samoilla alueilla kuin edellisessä sunnikysymyksessä vallitsee suurella osalla muslimiväestöä jopa epätietoisuutta mitä shialaisuus on.  Sillä, että Irakissa ja Libanonissa sunnit hyväksyvät shiat yli 90 % enemmistöllä islaminuskoisiksi, saattaa olla vakauttavaa merkitystä pidemmän päälle. 

Mystiikkaan taipuvaista suuffilaisuutta ei identifioida läheskään kaikkialla muslimimaailmassa osaksi islamilaisuutta. Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka erottuu selvimmin alueena, jossa valtaväestö ei hyväksy suuffeja islaminuskoisiksi. 

Pienemmistä etnisuskonnollisista ryhmittymistä on syytä ottaa esiin kaksi shiialaista ryhmää nimeltää alawiitit ja druusit, jotka asuvat Libanonissa ja Syyriassa. Vaikka Libanonissa enemmistö väestöstä pitää Syyriassa valtaa pitäviä alawiitteja islaminuskoisia, vain vähemmistö pitää druuseja islaminuskoisina. Syyriassa voidaan olettaa, että sodan raaistamat mielialat ovat merkittävästi lisänneet vastakkainasettelua  shiojen ja sunnien välillä.

http://www.pewforum.org/2012/08/09/the-worlds-muslims-unity-and-diversit…

 

MikkoPaunio
Perussuomalaiset Helsinki

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle.
Kirjoittaja toimi valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 2009-2018. Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin sekä luennoitsijana että ns. pääopettajana (STM) syksyyn 2021 asti.

Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu