YK:n ilmastoagenda on läpimätä

YK:n ilmastonmuutospaneeli (IPCC) levitti väärää tietoa Maailman terveysjärjestön WHO:n ilmansaastekokouksessa. Selvitykseni tästä on eilen julkaistu brittiläisen ajatushautomon ja säätiön The Global Warming Policy Foundationin (GWPF) julkaisusarjassa. https://www.thegwpf.org/better-for-health-to-ignore-the-climate-movement

Ilmastopaneeli IPCC:n uusimman, suurta pelkoa maailmassa herättäneen ns. puolentoista asteen erityisraportin keskeisiin väitteisiin kuuluu lupaus, että lämpenemisen 1,5 asteeseen rajoittavat voimakkaat hillintätoimet estäisivät yli 100 miljoonaa ennenaikaista kuolemaan tällä vuosisadalla.

Väittämä perustuu yhdysvaltalaisen professorin Drew Shindellin tutkimusryhmän tulevaisuuspolkutarkasteluun, jossa fossiilisten polttoaineiden asemesta energiantuotannossa ja teollisuudessa turvauduttaisiin tulevaisuudessa bioenergiaan. Muutoksen väitetään pitkälti poistavan  maapallon suurista metropoleista ylimääräistä kuolleisuutta aiheuttavat, ulkoilmassa leijuvat pienhiukkaset.

Shindellin  tarkastelun tulokset ovat perusteiltaan virheellisiä, sillä lähes kaikki laskennalliset ilmansaastekuolemat maailmassa aiheutuvat asuntokohtaisesta ruoan valmistuksesta ja lämmityksestä, puun, hiilen ja lannan poltosta savuttavissa liesissä. Vain hyvin pieni osa pienhiukkaista on peräisin voimalaitoksista ja teollisuudesta.

Mm. Helsingissä käytössä oleva keskitetty sähkön ja lämmön tuottaminen perustuu kivihiilen polttoon. Siitä huolimatta Helsingin ilman pienhiukkasten määrä alittaa kirkkaasti kaikki turvarajat, kiitos korkeiden savupiippujen ja savukaasujen tehokkaan suodatuksen. Kiina ottaa tällä hetkellä mallia Helsingin Energian tekniikasta pyrkiessään parantamaan Pekingin saasteista ulkoilmaa.

Länsimainen valtamedia on vuosikausia toistanut YK-järjestöjen valenarratiivia teollisuuden, energiatuotannon ja liikenteen tärkeydestä pienhiukkasten aiheuttamien lisäkuolemien lähteinä. Samaan hengenvetoon valtamedia on informoinut suurta yleisöä innostuneeseen sävyyn mm. Maailmanpankin parin vuoden takaisesta päätöksestä olla lainoittamatta fossiilisiin  polttoaineisiin perustuvaa keskitettyä energiantuotantoa köyhissä maissa, vaikka näin voitaisiin länsimaiden tapaan tehokkaasti vähentää sekä sisä- että ulkoilman saasteisuutta.

Viime vuosikymmenten ”kestävän kehityksen politiikka”, jonka johtoajatuksena on säästää energiaa ja vettä, on johtanut siihen, että institutionaalinen ympäristöterveydenhuolto, joka nosti länsimaat köyhyyden ja aliravitsemuksen kierteestä, on hylätty kehitysagendalta. Olen aiemmin osoittanut, että jo 2050 mennessä ympäristöterveyden hyljeksintä aiheuttaa 200 miljoonaa ennen aikaista kuolemaa kehitysmaissa. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/05/Paunio-EnergyLadder.pdf

Rikkaat kieltävät veden ja energian  köyhiltä

Rikkaat maat jatkavat korkeaan veden- ja energiankulutukseen perustuvaa huolenpitoa ympäristöterveydestä ilman merkkiäkään siitä, että ne olisivat luopumassa kansanterveyden kivijalastaan.  Siitä luopuminen onkin käytännössä mahdotonta. Siitä saatiin hiljan todiste Yhdysvalloista, jossa tavattoman kuivuuden seurauksena annettujen veden säästövaatimusten ajamina ympäristötietoiset kalifornialaiset kykenivät pudottamaan vedenkulutuksensa 700 litrasta ”vain” 600 litraan per henkilö ja päivä https://blogs.spectator.co.uk/author/dummy_byzoidbizpq9l69jv8eo7ir6example-com/. Suomessa kulutus on noin 170 l/hlö/vrk.

Maailman terveysjärjestö WHO asettui jo 2014 tukemaan YK:n ponnisteluja ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi sillä edellytyksellä, että sopimus toisi ilmastonmuutoksen hillinnän myötä myös huomattavia kansanterveydellisiä hyötyjä.

Edellä mainittu professori Shindellin tulevaisuustarkastelu oli tilattu viime syksynä pidetyn WHO:n globaalin ilmansaastekouksen tarpeisiin.  Tutkimus esiteltiin kokoukselle sen ensimmäisenä tieteellisenä puheenvuorona.

Shindell jätti mainitsematta yleisölleen, että hänen esittelemänsä 1,5 asteen  lämpenemisen tulevaisuuspolku perustui bioenergiaan, jonka hiilidioksidipäästöt otettaisiin talteen ja varastoitaisiin maan uumeniin ns. BECCS-teknologialla.

Hän jätti kertomatta kuulijoille myös tutkimuksessaan esitetystä varoituksesta, joka kuuluu vapaasti suomennettuna seuraavasti:

”Jos maailma ottaa laajalti käyttöönsä tämän vielä piirustuspöydällä olevan tekniikan, jota ei saada ehkä koskaan käytännössä toimimaan, se aiheuttaa valtavaa luonnon ja eläimistön tuhoa, massamittaista nälänhätää ja maapallon makean veden varojen tuhoutumista”.

Sen sijaan hän päätti luentonsa maailman johtajille viimeisessä kalvossa esittämäänsä loppupäätelmään:

”Puolentoista asteen polun saavuttaminen on haasteellista, mutta se tarkoittaa kohentuvaa kansanterveyttä, lisää työpaikkoja, lisää makean veden varoja, vähemmän köyhyyttä, vähemmän tarvetta rahoittaa katastrofiapua, vähempää luonnon monimuotoisuuden katoa, ym”.

Drew Shindell on ympäristön saastumisen mallintamiseen erikoistunut Duke-yliopiston professori, joka on aiemmin työskennellyt Yhdysvaltain avaruushallinnossa NASA:ssa. Hän on saanut ansioistaan lukuisia palkintoja mm. Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirastolta (EPA) ja Scientific American –lehdeltä. Hän antaa USA:n valtamediassa toistuvasti lausuntoja ja toimii asiantuntijana mm. maan kongressille ja Maailmanpankille ilmastonmuutoksessa. Shindell on myös IPCC SR1.5 raportin skenaarioluvun ns. johtava, koordinoiva kirjoittaja.

Geneven ilmansaastekokouksen sivusessioissa kävi kuitenkin ilmi, että kehitysmaat eivät terveydensuojelullisista syistä  tule suostumaan kehittyneiden maiden vihreän liikkeen toiveeseen olla käyttämättä fossiilisia polttoaineita. Köyhille tarkoitetuista savuavista bioliesistä päätettiin luopua ja jopa miljardin köyhän ihmisen kokkaustarpeet aiotaan nyt tyydyttää puhtaalla nestekaasulla.

Viimeisten 20 vuoden aikana olen tehnyt tiiviisti työtä ympäristöön ja terveyteen liittyvissä YK-prosesseissa kuin myös Maailmanpankissa. Surukseni olen huomannut, että tänä aikana on tieteellisen tiedon merkitys harjoitettujen monenkeskisten politiikkaohjelmien perustana romahtanut. Vain vihreillä uskomuksilla on enää merkitystä.

Tietoja kirjoittajasta

Suomalaisten Helsingin yliopistossa suoritettujen tutkintojen (LL, LT, ja terveydenhuollon erikoislääkärin tutkinto) kirjoittajalla on ylempi korkeakoulututkinto (Master of Health Science) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health-instituutiosta sekä puolen vuoden Maailman Terveysjärjestön ns. Pitkä Kurssi (Free University of Brussels). Hänellä on yleisen epidemiologian dosentuuri Helsingin yliopistosta ja hänellä on 40 vertaisarvioitua lääketieteellistä tutkimusta; niistä suuri osa on julkaistu maailman johtavissa lääketieteellisissä julkaisusarjoissa. Tärkeimmät julkaisut liittyvät tuhkarokon eliminaation globaaleihin strategisiin haasteisiin. Näistä tärkein julkaisu sisälsi IgG aviditeettimenetelmällä tehdyn havainnon, joka lopulta lopetti 50 vuotta kestäneen jopa kiivaana käyneen keskustelun yhden tuhkarokkopistoksen riittävyydestä. Tämä havainto johti lopulta vallitsevan tuhkarokon eliminaatiostrategian maailmanlaajuiseen muutokseen. Vuodesta 2000 eteenpäin tuhkarokkorokotus on pelastanut 15,6 miljoonaa lasta elämälle.

Kirjoittaja on palvellut Euroopan Unionin komissiossa viitisen vuotta Lääkkeet ja Lääkinnälliset laitteet nimisessä tiedekomiteassa tämän vuosituhannen alussa. Komitea antoi EU:n komissiolle neuvoja erityisesti hullun lehmän tautiin ja AIDS epidemiaan liittyvässä keskustelussa ajatellen verituotteiden turvallisuutta. Komitea arvioi myös mm. kemikaaliturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä kuten muovin pehmittimien turvallisuutta lääketieteellisestä instrumentaatiossa.

Kirjoittaja on toiminut tiiviisti Maailman terveysjärjestön Euroopan alajärjestön ympäristö- ja terveysministeriprosessissa ja valmistellut ja neuvotellut säännöllisin väliajoin pidettyjen ministeritason kokouksien asiakirjoja vuodesta 2002.

Vuosina 2006 ja 2007 yhteensä kahden vuoden ajan kirjoittaja oli Maailmanpankissa edistämässä nyt kestävän kehityksen myötä hyljeksittyä institutionaalista ympäristöterveydenhuoltoa, jolla oli aikoinaan ratkaiseva merkitys lapsikuolleisuuden vähentäjänä ja aliravitsemuksen hävittäjänä teollistuneissa maissa. Lapsen toistuvat ripulit ovat maailmalla yhä yleisen (n. 800 miljoonaa) aliravitsemuksen juurisyy.

Kirjoittaja on osallistunut lukuisiin komiteoihin, työryhmiin ja konferensseihin niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin erityisesti ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyen vuodesta 1987 lähtien. Kirjoittaja on Valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtaja.