Maailma valitsee vääjäämättä edistyksen vihreän dystopian sijaan

Seuraavassa teen yhteenvedon kirjoittamistani kansainvälisistä energia- ja ilmastopoliittisista raporteistani sekä muista puheenvuoroistani ja niiden vaikutuksista maailmanlaajuiseen kehityspoliittiseen keskusteluun.

Vihreä pakkomielle energian ja veden säästämisestä on tuhoisa kehitysmaille

Ensimmäinen raporttini eli Kestävän Kehityksen kritiikkini (1), joka julkaistiin lokakuussa 2017 American Council on Science and Health sivustolla, kertoo vihreän pakkomielteen eli hintaan mihin hyvänsä energian ja veden säästämisen valtavista kielteisistä vaikutuksista kehitysmaiden kansanterveydelle.

Vihreän kehityspolitiikan myötä länsimaiden kansanterveyden kivijalka eli institutionaalinen ympäristöterveystyö vietiin sivuraiteelle ja lopulta laiminlyötiin kokonaan ja talousvesi muuttui vihreässä moraaliposeerauksessa ja hyvesignaloinnissa ihmisoikeudeksi saada riittävästi puhdasta juomavettä.

Näin häivytettiin kehitysagendalta Maailman terveysjärjestön (WHO) yhä edelleen voimassa oleva suositus, jonka mukaan meidän kaikkien on voitava kuluttaa 200 litraa vettä per päivä erilaisiin hygieenisiin tarkoituksiin.

Kirjoitin artikkelia yli kymmenen vuotta. Se ei kelvannut yhdellekään tieteelliselle julkaisulle viiden vuoden ajan.

Mikäli köyhiltä mailta kielletään sama veden kulutuksen taso ja viemäröinti sekä jatkuvatoimisen sähköverkon mahdollistamat kylmäketju ja vesihuollon infrastruktuuri eli ne mistä me rikkaissa maissa nautimme ja pidämme itsestään selvyyksinä, 800 miljoonan ihmisen aliravitsemusta ei voida eliminoida.

Aliravitsemus johtuu pääasiassa siitä, että pienet lapset ennen ensimmäistä syntymäpäivää sairastavat jatkuvasti ripulitauteja. Aliravitsemus ei juuri johdu ruoan puutteesta, vaikka toisin usein luullaan. Vajaa vuosi sitten julkaistiin aivan viimeinen todistuskappale tämän näkökulman puolesta (2).

Huonosti perusteltu vihreä kehityspolitiikka institutionalisoitunut YK:ssa ja jopa johtavissa tieteellisissä julkaisuissa

Maailman YK:n ilmastonmuutosneuvottelumekanismin (UNFCCC) 23. osapuolikokouksen (COP23, Bonn) ja YK:n ympäristönohjelman (UNEP) korkeimman päättävän elimen (UNEA) 3. osapuolikokouksen (UNEA3, Nairobi) alla kirjoitin raportin (3) siitä, kuinka yksi maailman johtavista lääketieteellisistä julkaisuista The Lancet antoi pikkusormensa virheelliselle vihreälle narratiiville, jonka mukaan energiantuotannon ja teollisuuden aiheuttamat ilmansaasteet ratkaisevasti uhkaisivat maailman kansanterveyden tilaa.

Raporttini epilogissa kerroin, kuinka historia toistaa itseään. The Lancet pyysi hiljattain anteeksi lähes 160 vuotta myöhässä, kun se oli kohdellut kaltoin analyyttisen epidemiologian isää eli kollegaani John Snow’ta. The Lancet oli osallistunut John Snow’n pilkkaamiseen Lontoossa Broad Street’llä 1854 riehuneen koleraepidemian jälkimainingeissa.

Vielä 1858 Snow’n kuoltua The Lancet muistokirjoituksessaan jätti kertomatta Snow’n olleen oikeassa hänen osoitettua jo syyskuussa 1854 vastaansanomattomasti, että saastunut kaivovesi levitti koleraa Lontoon Sohossa.

Silloisen 2000 vuotta jatkuneen miasmauskomuksen mukaisesti kolera levisi ”pahan ilman välityksellä”. The Lancet tuki voimakkaasti 1800-luvun esiviherliikkeen eli Sanitary Movement’n miasmalinjaa.

Tähän raporttiini (3) kirjoitti esipuheen Lordi Donoughue (mm. Tony Blairin hallituksen maatalousministeri), joka myös tunnetaan BBC:n ”Kyllä herra ministeri” hupisarjan syväkurkkuna.

Kuinka energiatikapuu syrjäytettiin kehitysagendalta

Toukokuussa 2018 Lontoossa julkaistaan edellistä raporttiani systemaattisesti energiapolitiikan näkökulmasta tukenut analyysini (4) siitä, kuinka kehitysmaat eivät voi tukeutua kehittyneiden maiden lailla ns. energiatikapuumalliin, joka oli vielä vuosituhannen vaihteessa YK:n kehitysohjelman (UNDP) strategian keskiössä.

Tikapuumallin mukaisesti mm. Suomi on käytännössä selättänyt sekä sisä- että ulkoilman saasteongelmat ja luonut pohjan toimivalle ilmansuojelulle ja laajemmin terveydensuojelulle.

USA:n edellisen presidentin Barack Obaman aikana Bretton Woods instituutioissa tehty päätös olla lainoittamatta kivihiilivoimaloita oli viimeinen isku sille, että tikapuumalli hävisi kehityskirjallisuudesta.

Kesän 2018 raporttini muovinkierrätyksen globaaleista ympäristöhaitoista

Jälleen Lontoossa kesäkuun lopussa 2018 julkaistussa raportissani (5) kerroin ilmeisesti aivan ensimmäisten joukossa (länsimaissa), kuinka vihreä kierrätysteollisuus saastuttaa maailman meriä muoviroskalla ja kuinka erilaisen kierrätysjätteen holtiton vienti saastuttaa erityisesti Aasian köyhien ihmisten ympäristön ja pilaa heidän hengittämäänsä ilmaa. Raporttini sai laajaa maailmanlaajuista huomiota.

Erityisesti Yleisradio osallistui täydellä arsenaalillaan (TV, netti ja radio) kokonaisen viikon ajan Kirkko ja Kaupunki lehden käynnistämiin mediatalkoisiin, joissa raporttini leimattiin äärioikeistolaiseksi propagandaksi ja minut leimattiin diletanttilääkäriksi, joka ei ymmärrä jätehuollosta mitään.

Olen joutunut perehtymään 20 vuoden ajan jätehuoltoon työkseni, koska sekä jätelain (1 §) että EU:n jätedirektiivin (1. Artikla) ensimmäinen suojeltava oikeushyvä on terveydensuojelu ympäristönsuojelun ohella.

YLE myös kertoi virheellisesti toistuvasti, että Suomi ei ole vastuussa mistään ja että muovin kierrätys on autuuden lähde. Suomi osana EU:ta on osasyyllinen maailman muoviongelmaan, koska EU:lla on 100 % ympäristönsuojelun toimivalta.

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran asiantuntijat antoivat auliin panoksensa em. mediatalkoisiin.

Vaikutusvaltainen raporttini on nyt pari viikkoa sitten käännetty myös japanin kielelle (6), mutta myös osin espanjan kielelle (7).

Energiatuotannon ja teollisuuden savupiiput eivät ole 9 miljoonan vuotuisen ilmansaastekuoleman syy

Seuraavassa taas Lontoossa tammikuussa 2019 julkaistussa raportissani (8) kerroin, kuinka UNFCCC, WHO:n toimijat ja YK:n ilmastopaneeli IPCC ovat virheellisesti edistäneet väitettä, jonka mukaan keskitetty fossiilipohjainen energiantuotanto ja teollisuuden sekä liikenteen päästöt ovat vastuussa jopa yhdeksän miljoonan ihmisen kuolemasta vuosittain.

Näin Suomessakin V-media on voinut jatkuvasti edistää näkökulmaa, jossa ilmastonmuutoksen torjunnan väitetään ehkäisevän valtavan määrän ihmishenkiä tulevaisuudessa.

Helsingissä keskitetyllä kivihiilipohjaisella energiantuotannolla on kuitenkin päästy maailman parhaimman laatuiseen metropolialueen ilmanlaatuun, joka alittaa jopa muiden kadehtiman WHO:n erittäin alhaisen pienhiukkassuosituksen (3,4,8)!

Todellisuudessa tilanne on siis päinvastainen, koska yli 90 % em. yhdeksästä miljoonasta ilmansaastekuolemasta johtuu talokohtaisesta lämmityksestä ja ruoanlaitosta kodeissa eli alikehityksestä ei teollisuuden ja energiantuotannon korkeista piipuista sekä liikenteen päästöistä. Lisäksi vesihuollon kehittymättömyydestä johtuvasta hygienian puutteesta johtuva aliravitsemus lisää erityisesti lasten kuolleisuutta ilmansaasteisiin.

Ennen lokakuun lopussa 2018 Genevessä pidettyä WHO:n ensimmäistä maailmalaajuista ilmansaastekokousta ja myöhemmin joulukuussa pidettyä UNFCCC COP24 kokousta pidin em. raporttieni (1,3,4) pohjalta lokakuussa esitelmän (9) USA:ssa (Portsmouth New Hampshire) riippumattoman kansalaisjärjestön järjestämässä kokouksessa, jossa kritisoin vallitsevaa taantumuksellista vihreää kehityspoliittista ajattelua, jota edistetään kyseenalaisin argumentein.

Kehitysmaissa tarvitaan nyt erityisesti panostusta nestekaasuun sekä sisä- että ulkoilman saasteiden vähentämiseksi! Vaihtoehtoiset energiamuodot eivät ole ratkaisu ongelmiin.

Nyt näyttää lähes varmalta, että jopa miljardi köyhää ihmistä saadaan nestekaasutalouden piiriin 2030 mennessä Aasiassa ja Afrikassa huolimatta ympäristöjärjestöjen ja vihreäksi muuttuneiden kehitysinstituutioiden – mukaan lukien Bretton Woods instituutiot – vastustuksesta huolimatta.

Tämäkin erityisesti IPCC:n maailmanlaajuista pelkoa lasten ja nuorten parissa herättänyttä ns. Puolentoista asteen erikoisraporttia voimakkaasti kritisoinut analyysini (8) on pari viikkoa sitten käännetty myös japanin kielelle (10).

Kesän 2018 muoviraporttini osaltaan auttoi, että 1.1.2021 alkaen rikkaat maat eivät saa viedä muovijätettä köyhiin maihin

Nyt uusin viime kesän muoviraporttini seuranta-analyysi (11) julkaistiin jälleen Lontoossa viime toukokuun puolivälissä.

Siinä kirjoitan, kuinka YK:n monenkeskiseen Baselin sopimukseen, joka säätelee vaarallisten jätteiden vientiä ja tuontia, tehtiin onnistuneesti Norjan ehdotuksesta muutokset, jotka estävät mm. Euroopan Unionin muoviroskan viennin köyhiin maihin 1.1.2021 alkaen.

YLE osallistui osana lapsellista ”I love muovi” kampanjaansa vielä kuukautta aikaisemmin huhtikuun alussa 2019 minun ja viime kesäisen muovin kierrätyksen globaalit ympäristövahingot paljastaneen raporttini pilkkaamiseen ja kertoi suomalaisille muovin kierrätyksen olevan lähes autuuden lähde.

Kerroin tässä uusimmassa raportissani ja lisäkommenteissani myös, kuinka muovinkierrätyksen aiheuttama jätehuollon globaali kaaos voi tehdä lopullisesti tyhjäksi EU:n kiertotalouspaketin toimeenpanon koko Unionissa.

Massiivisten päälle kaatuvien jätehuollon ongelmien ratkaisemiseksi EU:ssa ei voida tukeutua täysin epäonnistuneeseen muovinkierrätykseen, vaan EU:ssa on pakko nopeasti rakentaa jätteenpolttokapasiteettia alati pahenevan tilanteen korjaamiseksi.

EU:n komissio Katowicen UNFCCC COP24:lle antamassaan viestissä joulukuussa 2018 kertoi, että EU:n jätteenpoltto pitää kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä! Tosin tätä ei viestiään ei komissio ole tohtinut saattaa julkiseksi.

Lyhyt kommentti

Seuraavaksi esitän parilla esimerkillä, että em. muoviraporttini lisäksi kirjoituksillani alkaa olla merkitystä globaalille ympäristö-, energia- sekä kehityspoliittiselle keskustelulle.

Maailmanpankin pääjohtajan vaihduttua viime keväänä intialainen ekonomisti viittasi em. kirjoituksiini merkittävässä intialaisessa talousalan lehdessä hänen kritisoidessaan nykyisiä Maailmanpankin vihreitä energialinjauksia (12). Nämä linjaukset ehkäisevät siis köyhimpiä maita tekemästä kansanterveyden kannalta välttämättömiä energiainvestointeja, vaikka kehittyneet maat mukaan lukien Saksa ja erityisesti nyt Japani ovat näitä investointeja itse tehneet.

Juttu on maksumuurin takana, mutta se löytyy myös täältä (13).

Pariisin sopimuksesta huolimatta maat, jotka voivat investoida kivihiilipohjaiseen energiainfrastruktuuriin ilman Bretton Woods (mm. Maailmanpankki) instituutioiden myöntämää rahoitusta, tekevät sen joka tapauksessa ja maailmassa rakennetaan nyt satoja ja taas satoja kivihiilivoimaloita erityisesti Kiinan ja Japanin rahoituksen turvin. Tämä tuli eilen ilmi myös Helsingin Sanomissa julkaistussa artikkelissa.

Erityisesti Eurooppa on nyt moraaliposeerauksellaan ja hyvesignaloinnillaan saattamassa itsensä eristyksiin ja sivuraiteille. Tästä Eija-Riitta Korhola on useasti koettanut suomalaisia varoittaa. Näin Euroopan asema heikkenee nopeasti vallitsevista ja V-median ylläpitämistä vihreistä harhaluuloista huolimatta!

Näillä harhaluuloilla poliittinen nomenklatuura uskottelee itselleen Euroopan johtavan maailmaa poliittisesti.

Tässä vihreät aktivistit, jotka kirjoittavat wiki-, energy- ym. pedioita, kertovat kuinka heidän ajatukset voittavat ns. fuel stackingillä vanhat ajatukset eli mainostamani energia-alan kehitystä luontevasti ohjaavan terveydensuojelusta ammentavan energiatikapuumallin (14).

Vihreät eivät enää voi vaientaa keskustelua maailman kehityspolitiikan suunnasta, mutta edelleen pyrkivät väkisin ilmaherruuteen ”–pedioissa” puhumattakaan siitä, että he edelleen hallitsevat V-median luomaa virtuaalimaailmankuvaa melko suvereenisti.

Lopuksi

Tässä vielä lopuksi lukijoilla linkkejä (15-17) em. raporttien johdosta kirjoittamiini kansainvälisiin ”kainalojuttuihin”.

Aivan lopussa (17) on myös kirjoittamani arvio HBO Chernobyl mini TV-sarjasta. Arvioni julkaistiin Isossa Britanniassa nomenklatuuran politiikkaan ja kulttuuriin keskittyvässä Reaction-lehdessä.

HBO:n minisarja viestitti lähinnä vääriä vihreitä uskomuksia Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden (1986) levittämän ionisoivan säteilyn terveysvaikutuksista.

Linkkilistalta puuttuu moni kommentaarini.

Viitteet:

1. https://www.acsh.org/profile/mikko-paunio

2. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30287125

3. https://www.thegwpf.org/public-health-commission-is-sacrificing-the-poor/

4. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/05/Paunio-EnergyLadder.pdf

5. https://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/

6. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/06/SavetheOcean2019_jp.pdf

7. https://www.jornal.cat/video/327/un-estudi-que-proposa-la-incineracio-dels-plastics-davant-del-seu-reciclatge

8. https://www.thegwpf.org/better-for-health-to-ignore-the-climate-movement/

9. https://

10. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/06/GWPF-Paunio2019_jp.pdf

11. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/05/Paunio-Baselagreement.pdf

12. https://www.business-standard.com/article/opinion/the-world-bank-and-its-defunct-energy-policy-119022100052_1.html

13. https://us-issues.com/2019/03/10/the-world-bank-and-its-defunct-energy-policy/

14. https://energypedia.info/wiki/From_the_%27Energy_Ladder%27_to_%27Fuel_Stacking%27

15. https://blogs.spectator.co.uk/author/dummy_byzoidbizpq9l69jv8eo7ir6example-com/

16. https://business.financialpost.com/opinion/the-western-worlds-trash-crisis-is-about-to-get-very-very-real

17. https://reaction.life/the-facts-about-chernobyl/

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu