A-Studion eilinen vetysirkus – Ministeri Lintilän väite, että Ruotsi on ohittamassa Suomen vähähiilijunallaan ei ole totta

Ai niin unohtui kertoa, että koko Pohjanlahden alueen raskas  energiaa ennätyspaljon uuden vetyteknologian myötä kuluttava teollisuus on mahdottoman edessä sekä Suomessa että Ruotsissa, koska komissio on tiukentanut ”Fit for 55” paketin osana olevan energiatehokkuusdirektiivin muutosesityksessään vaatimusta kokonaisenergiankulutuksen alentamisesta jäsenmaissa 32,5 %:sta 36 %:iin vuoteen 2030 mennessä.  https://ec.europa.eu/info/news/commission-proposes-new-energy-efficiency-directive-2021-jul-14_en

Vetytalous on nyt kovassa nosteessa. Ehtiikö Suomi mukaan kilpajuoksuun? Studiossa elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.), LUT-yliopiston tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen ja EK:n johtava ilmastovastaava Janne Peljo. Juontajana Heikki Ali-Hokka.

Olipahan hypetystä…

Eilinen A-Studio paljasti EK:n ympäristöpoliittisen alennustilan, LUT-yliopiston energia-asiantuntijan helppoheikkimäisen optimismin ja energiaministerin väärän tilannearvion Ruotsista. A-Studion juontaja oli kattanut pöydän antamalla ymmärtää, että Ruotsi on ratkaissut vetytalouden ongelmat ja pullonkaulat muutamalla pilottivetyteräsharkolla ja vedyn varastoluolalla. A-studio antoi laveasti myös tilaa aurinkovetyä promoavalle Oulun yliopiston Pelle Pelottomalle, jonka projekti toi mieleen surullisen kuuluisan kylmäfuusiotiedeskandaalin. Pelle Peloton näytti aidosti uskovansa, että hänen keksintönsä ratkaisisi globaalin energiatalouden ongelmat.

Ainoa, jonka puheissa oli realismia oli SSAB:n Raahen terästehtaan ympäristöjohtaja Harri Leppänen. Hän kertoi, että Raahen rautatehtaan hiilivapaa vetyteräs syö viereen rakennettavan Hanhikiven 1200 MW:n vuosituotannon eli 10-12 TWh kokonaan.

Koko A-Studion vetyhypetys perustuu ajatukseen, että vetytalous toimii ja että se tarjoaa kilpailukykyisen tavan varastoida tuurivoiman heittelehtivää tuotantoa. Tästä ei ole mitään takeita ja mikä tärkeämpää on todennäköistä, että Suomeen ei poliittisesta vastustuksesta johtuen lopulta rakenneta 4000 tuulivoimalaa lisää, eikä Ruotsiin niitä rakenneta esimerkiksi 10 000 kappaletta lisää. Jos Raahen hiilivapaa vetyteräs olisi mahdollista teknistaloudellisesti tuottaa tuurivoimalla, tuulivoimaloita tarvittaisiin ehkäpä yli 1000 5 MW tuulivoimalaa.

Mikäli Suomeen ja Ruotsiin rakennettaisiin em. määrä tuurivoimaa, siitä seuraisi monenlaista tuulivoiman matalaenergeettisyydesta johtuvaa ympäristömurhetta ja taloudellisia kustannuksia, joista ei juuri keskustella. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka siirtokustannukset, jotka jo nyt ovat kansalaisten sähkölaskuissa suuremmassa roolissa kuin itse sähköntuotannon kulut.

Entäpä mitä Ruotsin puolelle kuuluu? Kuten olen aiemmin blogissani kirjoittanut:

”En usko, että hiilivapaaseen teräksen tuotantoon koskaan investoidaan sekä Ruotsissa että Suomen Raahessa, eikä siihen usko näyttävästi viherpesua tekevä konsortion (Vattenfall, LKAB ja SSAB) kotisivukaan, jossa lukee:

”This will require faster and more predictable permit processes to expand Sweden’s power network and electricity production.”

SSAB:n hiilivapaa vetyteräs tarvitsee vuosittain 55 TWh sähköä eli viiden Hanhikiven ydinvoimalan vuosituotannon verran. Ei ole tietoa, että Ruotsin hallitus haluaisi rakentaa näin paljon lisää ydinvoimaa ja ministeri Lintilän nyt edistämää nykyistä joustavampaa ydinvoimaloiden lupamenettelyjä.

Ruotsin puolella on vihreä ympäristöministeri Per Bolund todennut, että hän tulee vähentämään paikallisen kansalaisaktivismin mahdollisuutta estää tuhansien ja taas tuhansien 250 metriä korkeiden tuulivoimaloiden rakentamista, jolla hän yrittää vastata em. konsortion toiveisiin helpottaa niiden luvittamista paikallisesta vastustuksesta huolimatta. Suomessa ympäristöministeriön kaavoitus- ja rakentamislakiesityksessä esitetään, että maakuntakaavoissa ei oikeusvaikutteisesti enää tarkasteltaisi suuria tuulivoimapuistoja, jolloin pelkillä kunnallisilla päätöksillä voitaisiin nopeutetusti edistää suunnitteilla olevien 4000 suurtehoisen tuulivoimalan rakentamista.

Alla on linkki vasemmistolaisen Politicon viime keväiseen artikkeliin, jossa arvioidaan Ruotsin hiipuvaa intoa rakentaa tuulivoimaa ympäristösyistä. Siinä on myös mielenkiintoinen lisätieto Ruotsin vuosisataisen teollisen selkärangan eli LKAB-kaivosjätin 0-hiili-investointien vaatimasta vuotuisesta sähkön tarpeesta, joka on hulppeat toiset 55 TWh eli saman verran kuin SSAB:n hankkeiden vaatima sähkömäärä.

Nämä Ruotsin teollisen hyvinvoinnin selkärangat LKAB ja SSAB tarvitsevat siis yhteensä ylin 100 TWh sähköenergiaa vuodessa eli 10 uutta 1200 MW ydinvoimalaa pelkästään näitä teollisia toimijoita varten.

Mikäli vetytalous olisi teknistaloudellisesti mahdollinen, mitä suuresti epäilen, tuulivoimaloita voitaisiin tarvita Ruotsiin ehkäpä 10 000 lisää. Kuka uskoo, että Ruotsi turvaisi teollisen selkärankansa rakentamalla 10 000 tuurivoimalaa? Minä en. Tämän vuoksi ajattelen täysin toisin kuin Björn Wahlroos hiljan, tosin ennustan samaa lopputulosta eli Raahen terästehtaan alasajoa: SSAB saattaa toteuttaa näillä näkymin – jos Hanhikivi saadaan toteutettua ja jos vetyteknologia olisi teknistaloudellisesti kannattavaa – vain Raahen terästehtaan investoinnit.

Toisin kuin Wahlroos en usko, että Ruotsin SSAB priorisoisi  tuurivoiman varaan rakentuvia investointeja Ruotsin puolella. Näin olen lopputuloksesta samaa mieltä Nallen kanssa, että pidettäessä löyhässä hirressä SSAB:tä todennäköisesti katteettomalla 0-hiilihypetyksellä Raahen terästehdas lopulta lakkautetaan.

Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin Green New Deal on romuttunut. USA:n Green New Dealin ytimessä ollut 150 miljardin dollarin sähköistämisohjelma on nyt pyyhitty pois kolmen ja puolen triljoonan dollarin ns. Sovintopaketista (engl. Reconciliation Package) YK:n Glasgown ilmastoneuvottelujen alla. Sen oli tarkoituksena olla käytännössä vastaava ohjelma kuin Euroopan tuulivoimaan perustuva sähköistämisidea.  Bidenin sähköistämisohjelma olisi rankaissut fossiilisia sähköntuottajia ja palkinnut tuurivoima- ja muuta vihreää energiatuotantoa.

En usko, että Eurooppa voi jatkaa näitä Net Zero unelmiaan mm. ”Fit for 55” lakipaketilla, kun Yhdysvallat on Davosin herran Klaus Schwabin kuningasidean eli Suuren Resetin nyt hylännyt.

P.S. Kohdakkoin julkaistaan suomeksi Michael Shellenbergerin Apocalypse Never kirja, jossa on tyrmäävä tuuli- ja aurinkovoimakritiikki ja voimakas ydinenergiamyönteinen sanoma.

https://www.politico.eu/article/sweden-fading-enthusiasm-for-onshore-wind-farms/

https://www.dailywire.com/news/biden-gets-more-bad-news-that-would-dramatically-weaken-his-3-5-trillion-social-spending-bill

 

+27
MikkoPaunio
Perussuomalaiset Helsinki

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle.
Kirjoittaja toimi valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 2009-2018. Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin sekä luennoitsijana että ns. pääopettajana (STM).

Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu