Demareille energia ja teollisuus ovat nyt vihollisia – Ennen oli toisin

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) oli Toisen Maailmansodan jälkeen ratkaisevassa roolissa maltillisena valtionhoitajapuolueena Suomen noustessa muiden teollistuneiden hyvinvointivaltioiden joukkoon. SDP kykeni antamaan aina 2000-luvun alkuun asti myönteisen panoksen Suomen energiasektorin ja siitä riippuvaisen, sosiaaliset tulonsiirrot ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaavan vientiteollisuuden kehittämiselle.

Viimeisten 10 vuoden aikana SDP:n linja vakaana valtionhoitajapuolueena on murentunut myös tästä näkökulmasta, koska SDP on omaksunut mm. utooppiset punavihreät linjaukset Suomen energiahuoltovarmuuden varmistamiseksi. SDP:n tulevaisuusvisiot ja primaarienergialinjaukset eivät tue suomalaisen yhteiskunnan vakaata kehitystä (mm. digitalisaatio) ja elintärkeän vientiteollisuutemme tarpeita.

Yhdysvaltain edesmenneen presidentin Ronald Reaganin sanoin:

”Minä en jättänyt puoluetta, vaan puolue jätti minut.” 

Olin aikoinaan maamme suurimman komitean eli Kortteen komitean eli Energiakomitean yksi sihteeri. Minun tehtävänäni oli  arvioida nuorena lääketieteen tutkijana kirjallisuuden pohjalta eri energiamuotojen terveysvaikutukset koko tuotantoketjun läpi ja tehdä vertaileva arvio eri energiamuotojen terveysvaikutuksista.

Komitea antoi mietintönsä 1988 työskenneltyään puolitoista vuotta. Komitea teki työtä Tshernobylin ydinonnettomuuden jälkeisissä tunnelmissa, jossa myös globaalin vihreän ympäristöpolitiikan eräs perusdokumentti Gro Harlem Brundtlandin Maailman komission raportti ”Yhteinen tulevaisuutemme” oli juuri julkaistu.

Tshernobylin ydinonnettomuuden kansanterveysvaikutukset jäivät ennakkoluuloista huolimatta pieniksi. Jo tuolloin Energiakomiteassa arvioimme, että jopa huomioimalla Tshernobylin tulevaisuuteen ekstrapoloidut laskennalliset säteilyn aiheuttamat syövät, ydinvoima realistisena energiantuotantomuotona on vähiten haitallista ihmisten terveydelle eri energiantuotantomuodoista.

Olin 1987-8 istuneen Energiakomitean terveyssihteerityöni jälkeen kauhistunut vihreiden kepeästä ja kopeasta suhtautumisesta elintärkeään energiantuotantoon. Pääministeri Kalevi Sorsan asettamaan komiteaan oli valittu Suomen johtavat tiedemiehet ja asiantuntijat ja muutama V-mediasta tuttu vihreä ei-asiantuntija, joiden eriävät mielipiteet nousivat Helsingin Sanomien ja YLE:n otsikoihin Energiakomitean painavan sanoman jäädessä pimentoon, kun komitean mietintö julkistettiin. Kirjoitin tästä tuskaantuneena esseen ”Eikö historia opeta meille mitään – Johdatus vihreä ympäristökritiikin kritiikkiin” SDP:n aatteellispolittisen julkaisuun Sosialistinen Aikakauslehti, jossa ennustin vihreän ajattelun johtavan pakkovaltaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen, mutta en arvannut tämän kehityksen lopulta tulevan vasemmalta.

Säteilyn terveysvaikutuksia on sekä poliittisesti sekä tieteellisesti paisuteltu

Olen hiljan palannut kirjallisesti (1) ja turvallisuusviranomaisille pitämässäni luennossa (2) tähän aiheeseen perusteellisesti, koska vuonna 2017 maailman johtavassa säteilysuojelun alan lehdessä julkaistiin englanniksi merkittävä unohdettu vuonna 1957 vain japaniksi julkaistu epidemiologinen tutkimus Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommitusten ns. Mustan Sateen terveysvaikutuksista (3).

Musta Sade oli rankkasateen muodossa maahan tullutta ydinlaskeumaa. Se oli huomattavaa ydinpommien lisäsäteilyä ihmisille aiheuttanut ilmiö molemmissa em. kaupungeissa. Tämä ilmiö loisti poissaolollaan, kun kuivassa Nevadan autiomaassa tehtiin ydinpommikoe 1950-luvulla. Tämän kokeen pohjalta luotiin ns. hibakushien (ydinpommien vaikutusalueella olleet tai sinne myöhemmin tulleet eloonjääneet) säteilyannosluokitus (4). Hibakushien syöpäseuranta toimii maailman säteilysuojelun linjausten kulmakivenä. En mene tähän aiheeseen tarkemmin, mutta kerron keskeisen johtopäätöksen Mustan Sateen huomiotta jättämisestä kansainvälisen säteilysuojelukomission (ICRP) riskinarviolle:

Eloonjääneiden Hiroshimassa ja Nagasakissa saatua huomattavasti suuremmat säteilyannokset kuin tähän asti on luultu, tämä merkitsee sitä, että jo nyt tiedetyt hyvin pienet riskit matalilla säteilyannoksilla ovat paljon luultua pienemmät. Emme ole tästä uutisia nähneet, koska tämä tieto ei ole ydinvoiman vastaisen nykyeliitin ja toimittajien mieleen.

Jokainen asiasta syvällisemmin kiinnostunut voi aiheeseen tutustua lukemalla yhdysvaltalaisen professorin Edward Calabresen ja allekirjoittaneen kirjoittamaa englannin kielistä raporttia tai kuuntelemalla pitämääni em. turvallisuusviranomaisille tarkoitettua videoesitelmääni. Esitelmässäni kerron myös,  kuinka ydinpommien massiiviset välittömät terveysvaikutukset perustuvat ennen kaikkea näkyvän ja ei-näkyvän valon ja paljon vähäisemmässä määrin ionisoivan säteilyn vaikutuksiin. Esipuheen englanninkieliseen raporttiin kirjoitti Ison Britannian ylähuoneen jäsen ja entinen moninkertainen Ison Britannian hallituksen jäsen ja Englannin konservatiivipuolueen entinen varapuheenjohtaja Lordi Lilley.

Aluksi rauhanliike ja sittemmin sen osin synnyttämä vihreä liike aloitti 1970-luvulla massiivisen kampanjoinnin rauhanomaista ydinvoiman hyödyntämistä vastaan levittämällä säteilyhysteriaa valetieteellisillä argumenteilla. SDP:ssä erityisesti demarinaiset, nuoriso- ja rauhanliikkeen aktiivit omaksuivat nopeasti vihreän ajattelun  säteilypelkoineen. Vielä 1990-luvulla ammattiyhdistysliikkeen linjaukset vaikuttivat siihen, että SDP:ssä enemmistö lopulta hyväksyi ydinvoiman lisärakentamisen.

Perusasiat unohtuneet tämän päivän punavihreiltä energiaguruilta

Jo 1980-luvulla teimme Energiakomiteassa keskeisen yhä pätevän huomion, joka on unohtunut kohta yli 30 vuotta käydyssä vihreän ideologian dominoimassa energiakeskustelussa:

Kaikki realistiset energiantuotantomuodot ovat mahdollistaneet yhteiskuntakehityksen, jossa kansanterveys ja ihmisten hyvinvointi parantui nykyisissä rikkaissa maissa jättiläismäisin askelin ankeaan esiteolliseen aikaan verrattuna.

Teimme myös toisen edelleen pätevän päätelmän, joka on myös uusilta punavihreiltä energiastrategioita pohtivilta guruilta unohtunut:

Olemme Euroopan nurkassa meri- ja lentoyhteyksien päässä sijaitseva pohjoinen maa pitkine sisäisine etäisyyksine ja maa, jonka hyvinvoinnin takaa energiaintensiivinen vientiteollisuus. 

Nuori valtaan astunut sukupolvi – erityisesti SDP:ssä ja muissa ns. punavihreän valtaeliitin linnakkeissa mukaanlukien myös pitkälti KEPU ja kokoomus – on kärjistetysti omaksunut ”rahaa saa pankista ja sähköä töpselistä” periaatteen, jonka myötä kuuluisa Maslow’n tarvehierarkia on käännetty ylösalaisin:

Ensin tulee Kallion hipstereiden kyldyyrivibojen tyydyttäminen ja vasta viimeisellä sijalla on tarve turvata ape, lämpöturvallisuus, eheä riittävällä primaarienergialla ylläpidetty yhteiskunnan perustoiminnot turvaava sähköverkko ja sen sosiaaliohjelmat maksava vientiteollisuus.

Hipsterit millenniaarit, uusfeministit ym. todellisuudesta vieraantunut väki ei hiffaa, eikä halua hiffata, että heidän iPhonet ja instagrammit sammuvat sähkön jakelun kantaverkon kaatumisen myötä ja kaikki muukin kiva loppuu siihen kuin seinään.

YK:n piirissä luotu aktiivisesti epäeettistä tappiomielialaa kyseenalaisiin ympäristöuhkiin vedoten

Energianvastaiset mielialat yleistyivät ilmastokauhujen laajan tarkoituksellisen levittämisen myötä eliitin keskuudessa molemmin puolin Atlanttia mukaanlukien YK pitkin 2000-lukua. Eräs lähtölaukaus tälle keskustelulle oli aikoinaan em. Brundtlandin komission raportti, joka vaati maailman  energiankulutuksen puolittamista. Tuolloin jo tapailtiin nykyistä hiilidioksidikeskustelua ja taisimme kirjoittaa 1987 ensimmäiset suomalaiset hallinnolliset tekstit Energiakomitean Ympäristö- ja terveysjaoston raporttiin energiatuotannon hiilidioksidipäästöjen uhkakuvista yhteiskunnalle ja luonnolle.

Tähän päivään mennessä maailman energiankulutus on yli kaksinkertaistunut ja sähkönkulutus kolminkertaistunut. Seuraavien vuosikymmenten aikana Afrikan väkiluku nelinkertaistuu, maailman energiankulutus varmuudella taas tuplaantuu ja sähkönkulutus moninkertaistuu. Tätä kokonaisenergian ja sähköenergiankulutuksen lisäystä ei voida tyydyttää punavihrein konstein ei edes kurottamalla kohti vetytaloutta ilman realistisia primaarienergiavalintoja, vaikka niin uusin mantra kuuluu.

Kaiken kukkuraksi punavihreä kehityspolitiikka on epäeettistä. Nykyisen punavirheän vasemmistoeliitin kehityspolitiikkaan globaalimission epäeettisyys piilee syvällisimmin siinä, että he korkean energian- ja vedenkulutuksen maissa nauttivat em. tekijöiden mahdollistamasta korkeasta kansanterveyden mullistaneesta hygieniasta ja samaan hengenvetoon he kertovat YK:n kokouksissa kehitysmaiden edustajille, että ”älkää toistako virheitämme ja älkää rakentako energiatuotantoa ja älkää kuluttako vettä”. Tämä epäeettisyys on puettu vieläpä hyvesignaaliksi edistämällä ajatusta, jonka mukaan ”puhdas juomavesi on ihmisoikeus”. Kansanterveyden mullistaneesta pesuvedestä viis…(5,6).

Keskeinen YK-raportti, joka synnytti lopullisen ilmastopaniikin ja poliittisen Greta Thunberg ilmiön erityisesti nuorten ihmisten keskuudessa, oli syyskuussa 2018 YK:n ilmastopaneelin IPCC:n julkaisema ns. Puolentoista asteen raportti (7). Kuukautta myöhemmin Maailman Terveysjärjestö julkaisi raportista eräänlaisen peilaus-/synteesiraportin (8). Olen kyseisen raportin ruotinut globaalin terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta englanniksi (9). Tämä raporttini on myös käännetty japaniksi (10). Yksikään Suomen valtamedioista ei ole käsitellyt riittävällä kriittisyydellä raportin suosittelemaa riskinhallinan peruslinjausta, jonka mukaan globaali lämpötilan nousu saataisiin pidettyä 1,5 asteen sisällä panostamalla bioenergiaan hiilidioksidin talteenotolla eli BECCS-teknologialla. Teknologia on kuvitteellinen.

IPCC:n laajasti kauhua herättänyttä raporttia luettu V-mediassa puutteellisesti – Vihreät bioenergialinjaukset katastrofaalisia sekä luonnolle että ihmisille

Jos IPCC:n Puolentoista-asteen raporttia lukee tarkoin tutustumalla sen keskeisiin kirjallisuusviitteisiin, pääsee jäljille, että IPCC:n globaali bioenergia linjaus olisi tuhoisa maapallon makean veden varannoille, biodiversiteetille (sekä flora ja fauna) ja se aiheuttaisi laajalti nälänhätää, koska niin suuret maa-alat jouduttaisiin raivaamaan metsää ja niin suuresti jouduttaisiin vähentämään peltoalaa bioenergian tuottamiseksi.

Äärivasemmistolaisen dokumentaristin ja Donald Trumpin ykkösdissaajan Michael Mooren tuottama dokumentti Planet of the Humans (Ihmisten Planeetta 2019) ja ekoaktivisti Michael Shellenbergerin kirja Apocalypse Never: Why Environmental Alarmism Hurts Us All (Maailmanloppu ei ikinä: Miksi ympäristöpelottelu haittaa meitä kaikkia 2019) toivat minunkin edellä mainitussa raportissa että 2015 ja 2019 julkaisemissa kirjoissani ja näissä raporteissani (5,6,9-12) myös em. Mooren tuottamassa dokumantissa ja Shellenbergerin kirjassa esiin tulleen kritiikin ympäristölle ja kansanterveydelle haitallista bioenergiaa kohtaan.

Punavihreiden hipstereiden ylläpitämässä wikipediassa Michael Mooren uusinta vihreän bio-, tuuli- ja aurinkoenergiadystopian paljastavaa dokumenttia ei mainita. Nyt jopa Michael Moore on joutunut punavirheiden aktivistien vaino- ja kieltokulttuurin kohteeksi, koska hän on ollut paljastamassa virheän ideologian aiheuttavan kolossaalista ympäristö- ja luonnontuhoa.

Veeveeäffät, kriinpiissit ja punavihreät europoliitikot taas vaaraksi Suomelle

Globaalit ympäristöjärjestöt ja monet vihreät poliitikot ovat parin viime vuoden aikana tajunneet, minkä Pandoran lippaan olivat vajaa parikymmentä vuotta sitten avanneet edistäessään bioenergiaa poliittisesti. SDP:ssä tätä ei vielä ole hiffattu ja niin nykyhallitus ajaa veronmaksajalle kallista bioenergiaa sen eri muodoissa innokkaasti. Etuliite bio tekee kaikista – myös kelvottomista ympäristöä pilaavista ja terveydellisesti haitallisista – joutsenmerkillä varustettuja hyvisympäristöteknologioita.

SDP:n ja KEPU:n bioenergia into on kuitenkin jo törmännyt veeveeäffien, kriinpiissien ja europoliitikkojen 180 asteen politiikkamuutokseen, joka vaikeuttaa Suomen hyvin hoidettujen metsien hyödyntämistä vaarantaen siten sekä Suomen elintärkeät metsäteollisuuden investoinnit että kalliit ympäristöllisesti hyödyttömät ja lopulta haitalliset biopolttoaineunelmat. Etenkin liikenteen biopolttoaineita virheässä retoriikassa promotaan yleisesti V-mediassa ekotoimittajien taholta korkean jalostusarvon tuotteina, kun ne oikeasti ovat kalliita korkean panostusarvon tuotteita. Niiden tuottaminen vaatii paljon energiaa ja veronmaksajien rahaa ilman ympäristöhyötyjä.

Suomessa on perinteisesti hyödynnetty merkittävästi bioenergiaa erityisesti metsäteollisuudessa, jossa tuotannon sivuvirtoja on vuosikymmeniä ohjattu prosessilämmön tuottoon. Tämän vuoksi esimerkiksi sellutehtaat ovat energiaomavaraisia. Punavihreät europarlamentaarikot heidihautalat ym. sellaiset yrittivät parikymmentä vuotta sitten jätteenpolttodirektiiviä säädettäessä tappaa Suomen metsäteollisuuden vaatimalla nämä sivuvirrat kuuluvaksi osaksi po. direktiivin soveltamisalaan. Suomessa ei ole itsenäisyyspäivän mitalleja jaettu Eija-Riitta Korholalle, kun hän pelasti europarlamentaarikkona tuolloin taloutemme selkärangan poistamalla nämä sivuvirrat jätteenpolttodirektiivin soveltamisalasta.

EU:n vihreän elvytyksen rahat Kankkulan kaivoon

Nyt punavirheät utoopikot vaativat, että näistä metsäteollisuuden sivuvirroista tehdään korkean panostusarvon tuotteita sen sijaan että niillä tehokkaasti tuotettaisiin prosessilämpöä, jolla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Sama dilemma on edessä, kun virheässä innossa ollaan ilmeisesti EU:n virheistä elvytysrahoista antamassa tukea Nesteelle sen ryhtyessä Porvoossa tuottamaan muovidieseliä jopa miljoonia tonneja Euroopasta laivoilla tuodusta pyrolysoidusta ja nesteytetystä jätemuovista.

Vantaan Energian edellisen metsäteollisuusesimerkin mukainen suora jätteenpoltto, jossa tuotetaan sekä sähköä että lämpöä on ilmastonsuojelullisesti, energeettisesti ja taloudellisesti ylivoimainen konsepti huolehtia jätemuovista turvallisesti ilman ympäristöhaittoja semminkin, kun Nesteen konsepti ei ole edes kierrätystä, vaan Vantaan polttolaitoksen tapaan jätteen termistä hyödyntämistä. Tukiaisia veronmaksajilta himoitsevat SDP:n johtajien kapitalistikaverit mainostavat Porvoon muovidieseliä kierrätyspolttoaineeksi, vaikka sen tuotantoa EU-lainsäädännön mukaan ei voida laskea osaksi EU:n järjettömästi kertotalouspaketin myötä kiristyviä kierrätysvaatimuksia.

Maailman terveysjärjestö kriittinen bioenergialle – Energiakeskustelu vain taantunut viimeisten 35 vuoden aikana

Myös Maailmanterveysjärjestö oli huomannut IPCC:n Puolentoista-asteen raportin ajautuneen umpikujaan bioenergialinjauksensa kanssa. Tästä johtuen WHO:n IPCC:n Puolentoista-asteen  peilaus-/synteesiraportin sisäkansilehdellä on bioenergiavarauma (8). Puolentoista-asteen raportti (7) itsessään taiteilee ja käy Jaakobin painia bioenergian kanssa. Niinpä IPCC:n Puolentoista-asteen raportti lopulta käytännössä päätyy suosittamaan sähkön nopeaa lisäämistä energian loppukäytössä ja korvaamaan fossiiliset polttoaineet vedyllä niissä loppukäytön kohteissa, joita ei voida sähköistää. Tässä on nyt yhä edelleen perusongelmana se, että jostain pitää saada primaarienergiaa, jolla sähkö ja vety tuotetaan.

Olemme edelleen samassa pisteessä kuin 1988, kun Energiakomitea jätti mietintönsä. Keskustelu ei ole edennyt juuri lainkaan 33 vuodessa, vaan jopa taantunut, koska ainoasta fossiilisia polttoaineita aidosti korvaavasta ydinenergiasta ei Suomessa eikä maailmalla käydä vakavaa keskustelua!

Kantaverkon romahdusvaara lisääntynyt koko Euroopassa vihreän energiakeskustelun vuoksi  

Keskustelun junnaamisen vuoksi Euroopassa tulee tapahtumaan seuraavien vuosien aikana lähes varmuudella sähkönjakelun kantaverkkojen romahduksia, koska säätöön tai perusvoiman tuotantoon tarkoitettua primaarienergiaa ei ole rakennettu riittävästi. Kantaverkon romahtaminen ja pitkittynyt laaja-alainen sähkökatko tammikuun pakkasilla on valtava lähes vihollisen strategiseen iskuun verrattava vaaratilanne yhteiskunnalle. Ilkka Remes kirjoitti menestyskirjansa Jäätynyt helvetti pitkälle puolustusministeriön Pahasti poikki ohjekirjasen (13) pohjalta. Suomessa kantaverkon romahtamisen riskistä ovat kaikki varteen otettavat toimijat Puolustusvoimien komentajaa myöden varoittaneet ilman, että eliitti olisi sille korvaansa lotkauttanut. Elinkeinoministeri Olli Rehn ennen siirtymistään ”korkoa kasvamaan” Suomen Pankin pääjohtajaksi viimeisenä työnään ajoi alas elintärkeää kivihiililauhdevoimaa (mm. Inkoon voimalaitokset).

Euroopassa on massiivisessa mitassa rakennettu tuulivoimaa, joka ei ole sen enempää säätö- kuin perusvoimaa. Tämä on epävakauttanut sähköverkkoa Euroopassa mukaanlukien Suomi (14). Euroopan kantaverkot olivat lähellä romahdusta Etelä-Euroopasta Pohjanmerelle ulottuvalla alueella puolitoista kuukautta sitten arktisen ilman virrattua Eurooppaan (15).

Euroopan kantaverkkoyhtiöiden yhteistyöjärjestö Entso-e ennusti taas kerran Suomelle talven kynnyksellä haasteita ylläpitää kantaverkkoa talvipakkasilla, koska meiltä puuttuu sähköntuotannon kapasiteettia 5000 MW kylmimpinä pakkaspäivinä (16). Suomi on toistaiseksi saanut sähköä näinä kylminä päivinä naapurimaistamme. Norjan kyky myydä sähköä naapurimaille pienenee, kun Saksan tuulivoiman vuoksi rakennettu 1400 MW säätövoimakaapeli Nordlink otetaan käyttöön tänä vuonna. Samanlaista kaapelia on kaavailtu myös Norjan ja Skotlannin välille samasta syystä.

SDP:n utooppiset tulevaisuuden energialinjaukset

Pitkin 1990-lukua energiapoliittinen SDP:n sisällä käyty keskustelu käytiin puolueen vasemmisto-/nuoriso-/naissiiven vastustettua lisäenergian rakentamista. Silloin vielä pragmaatikot olivat puolueessa kuitenkin niskanpäällä ja Suomi jatkoi ydinvoiman lisärakentamisen tiellä SDP:n kansanedustajien enemmistön kannatettua ydinvoiman lisärakentamista. Olkiluoto 3 valitettava viivästyminen on jo nyt vaarantanut Suomen kantaverkon ylläpitoa, mutta sen toivottavasti lähitulevaisuudessa tapahtuva käyttöönotto vakauttaa osin tilannetta vuosikymmeniksi ehkä jopa lähes 100 vuodeksi.

SDP:n yleispoliittisen luisun kohti vasempaa laitaa myös energiapoliitiikan saralla alkoi Antti Rinteen tultua puheenjohtajaksi. Tämä näkyi erityisesti tuulivoiman lisärakentamisen edistämisessä – puoluejohdon puuttuessa jopa kunnallisiin päätöksiin – ja myöhemmin 2018 Antti Rinteen hallitusohjelmassa, jossa sana ilmastonmuutos mainitaan yli 100 kertaa. Antti Rinne jatkoi Juha Sipilän hallituksen kaverikapitalismia tukevaa linjaa, jossa veronmaksaja laitetaan maksumieheksi ja jossa varmistetaan takuuvarmat voitot kavereille.

Sosialidemokraattien Tulevaisuuslinja – SDP:n Vaalitavoitteita ja muutoksensuunta 2030 asiakirjassa energiapolitiikka ei ole aivan vinksallaan, koska siinä tunnustetaan jopa vientiteollisuuden tarpeet noin periaatteessa ja puolue on edelleen ydinvoimamyönteinen, mutta se ei esitä valitettavasti ydinvoiman lisärakentamista (17).

SDP:n energiavisioiden mukaan Suomen tulee kuitenkin olla ensimmäinen kivihiilestä luopuva maa utooppisine tavoitteneen olla hiilineutraali maa tuotapikaa. IPCC:n Puolentoista-asteen raportista kopioitu lause ”Pohjan 2030-luvun huoltovarmuudelle luovat kestävyyskriteerit täyttävää biomassaa käyttävät yhteistuotantolaitokset” osoittaa, että entinen vakavasti otettava valtionhoitajapuolue on siirtynyt viihde- ja mielikuvabisnekseen myös energiapolitiikassa. SDP huoltovarmuusvisiossaan viittaa em. haitalliseen ja kuvitteelliseen BECCS-teknologiaan.

Suomen nykyisen huoltovarmuuden takaavat useiden kuukausien kulutukseen mitoitetut kivihiilikasat, jopa vuosien ajaksi varastoitu uraanipolttoaine ja maan alle sijoitetut kuukausien kulutukselle mitoitetut öljyn varmuusvarastot. Huoltovarmuus varmistetaan myös Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) puitteissa 1970-luvulla solmitulla monenkeskisellä sopimuksella, joilla turvataan öljyn toimitukset  sopimusosapuolille kriisitilanteissa. Edelleen suomalaiset toimijat ovat solmineet tukun kahdenvälisiä sopimuksia sähköntuonnin varmistamiseksi eri tilanteissa.

Bioenergian alkutuotanto on säiden vaihteluiden vuoksi haavoittuvaa, sen tuotanto- ja kuljetuslogistiikka kallista ja sen energiapotentiaali on pieni ja sen vaatimat maa-alat olisivat niin valtavat, että se haittaisi maamme ruoantuotantoa ja se lopettaisi metsäteollisuuden, jos siihen tukeuduttaisiin strategisesti huoltovarmuusnäkökulmasta. Edelleen risujen varastointi kuukausien tarpeisiin BECCS-lämpölaitoksilla on lähes mahdotonta tai ainakin hyvin kallista. Lopuksi tätä BECCS-teknologiaa ei ole edes olemassa eikä hiilidioksidin takaisinotto ole edes mahdollista. Näin SDP:n linjaus, jonka mukaan maamme energiahuoltovarmuudelle luodaan pohja BECCS-bioenergialaitoksilla 2030-luvulla on utopistinen.

Sana ”kestävyyskriteerit” viittaa tiedostettuihin bioenergian ekologisiin haasteisiin, mutta haasteiden laajuutta ja syvälle käyvyyttä SDP:n visiossa ei yksinkertaisesti ymmärretä.

SDP:n 2030 visiossa vedyllä on myös tärkeä sijansa. Ohjelmassa ei tiedosteta vetytalouteen liittyviä käytännön haasteita ja aivan sen hyödyntämisen hintalappua, eikä sähköllä tapahtuvan vedyn pelkistyksen vaatimaa sähkömäärää (18). SDP:n tärkein energiapoliittinen neuvonantaja ja nykyisen hallitusohjelman ilmastolinjausten keskeinen vaikuttaja ympäristötalouden professori Markku Ollikainen oli koronakevään päätteeksi 14.5. YLE:n aamu-TV:ssä muistuttamassa ilmastotaistelun tärkeydestä. Hän kertoi, että helppoja 0-hiiliratkaisuja on tulossa vientiteollisuudelle ja hän kertoi esimerkkinä Raahen terästehtaan tulevat sähköön pohjaavan vedyn pelkistyksen olevan mullistava ja helppo nakki. Hän ei ilmeisesti tiennyt tai sitten halunnut tietää tai tiesi, mutta ei kertonut sitä TV:n katsojille, että Raahen 0-päästöinen terästuotanto käyttäisi Fennovoiman 1200 MW tulevan ydinvoimalaitoksen sähkön vuosituotannosta noin puolet. Markku Ollikainen oli muistaakseni opiskelijapolitiikassa vassariaktiivi.

Yhdyvaltain edesmenneen presidentin Ronald Reaganin sanoin:

”Minä en jättänyt puoluetta, vaan puolue jätti minut.”

  1. https://www.thegwpf.org/dangers-of-nuclear-energy-much-less-than-previously-thought/
  2. https://youtu.be/nfEFDvBTGkA
  3. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29088449/ Musta Sade
  4. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/09553002.2019.1569778 Dose
  5. https://documents.worldbank.org/en/publication/documents-reports/documentdetail/512861468313533832/environmental-health-and-child-survival-epidemiology-economics-experiences
  6. https://www.acsh.org/news/2017/10/30/sustainability-threatens-public-health-developing-world-12055
  7. https://www.ipcc.ch/sr15/
  8. https://www.who.int/globalchange/181008_the_1_5_healthreport.pdf
  9. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/01/Paunio-2019.pdf
  10. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2019/06/GWPF-Paunio2019_jp.pdf
  11. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/01/Paunio-PublicHealth.pdf
  12. https://www.thegwpf.org/content/uploads/2018/05/Paunio-EnergyLadder.pdf
  13. https://www.defmin.fi/files/2256/pahasti_poikki_2012.pdf
  14. https://asset-ec.eu/wp-content/uploads/2018/12/EC_EUES_4NT_0631748_000_01_NTE.pdf
  15. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/aveollila1-2/euroopan-sahkoverkko-kavi-lahella-romahdusta-14-1-2021/
  16. https://www.entsoe.eu/outlooks/seasonal/
  17. https://sdp.fi/wp-content/uploads/2019/01/SDP_vaaliohjelma_web-versio2-sivuttain.pdf
  18. https://www.thegwpf.com/europes-green-hydrogen-hype-is-likely-to-flop/

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MikkoPaunio
Perussuomalaiset Helsinki

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle. Kirjoittaja toimi valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 2009-2018. Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin sekä luennoitsijana että ns. pääopettajana (STM). Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu