EU:n ”fit for 55” ilmastopaketti lisää energiaköyhyyttä, kiihdyttää tulonsiirtounionin syntymistä ja raunioittaa talouden

Torjuakseen ilmastopaketin vääjäämättä synnyttämää energiaköyhyyttä Euroopan unionin komissio on ehdottanut, että neuvosto ja parlamentti säätäisivät sellaisenaan jäsenmaita laillisesti sitovan asetuksen Sosiaalisesta ilmastorahastosta (engl. Social Climate Fund). 

Sosiaalinen Ilmastorahasto ei  kykene torjumaan ilmastopaketin synnyttämää energiaköyhyyttä ja paketti  kiihdyttää kehitystä kohti tulonjakounionia sekä aiheuttaa taloudellista sekasortoa. Ilmastopaketin asiakirjoista ilmenee, että jo seitsemän prosenttia vihreän EU:n kotitalouksista on energiaköyhyyden piirissä.

Ilmastorahaston pienuus ja sen epävarma  tulopohja jopa niissä maissa, jotka saavat päästökaupasta tulonsiirtoja mm. Suomen kaltaisilta ”rikkailta mailta”, eivät kykene torjumaan rahaston avulla nyt tietoisesti EU:n ympäristölainsäädännöllä synnytettävää energiaköyhyyttä EU:ssa.

 

Sosiaalisen ilmastorahaston perustavan asetuksen tarkoittama tuki – niin toivotaan – mahdollistaisi haavoittuvien kotitalouksien ilmastotoimet ilman, että ne johtaisivat välttämättömän elintason alenemiseen. Mutta mahdollistaako sosiaalirahasto tämän todella?

EU:n komissio ehdottaa, että valtioiden saamista päästökattodirektiivin (ETS) muuttamisen (laajenee kiinteistöjen lämmitykseen ja liikenteeseen) myötä saaduista huutokauppatuloista puolet tuloutetaan komissiolle ja 25% huutokauppatuloista jäisi käytettäväksi ei-pysyväksi kaavailtuun Sosiaaliseen ilmastorahastoon, jota siis jaetaan kansallisesti että komissiosta ohi valtion budjetin.

Sosiaalinen ilmastorahasto on osa nyt nopeasti kehittyvää tulonsiirtounionia, koska Suomen pro rata osuus väestöstä on 1,3%, mutta osuutemme rahastosta on vain 360 miljoonaa euroa eli 0,5% 2025-2032 ulottuvalle kaudelle.

Suurimmat sosiaalirahastosta hyötyvät maat ovat sellaisia maita, joiden energiatalous ei ole Suomen lailla kehittynyttä ja sellaisia maita, jotka tukeutuvat energiataloudessaan kivihiileen kuten Puola. Puola  saa karkeasti ottaen kaksi kertaa suuremman osuuden kuin mikä olisi heidän pro rata osuus rahaston tuotosta.

Tulonjakounionia edistetään ”Fit for 55” paketissa myös Modernisaatio rahastolla, johon ohjataan 2,5% unionin päästökauppatuloista vuosina 2021-2030. Se rahoittaa em. ajanjaksolla 14 miljardilla eurolla Bulgariaa, Kroatia, Tsekin tasavaltaa, Eestiä, Unkaria, Latviaa, Liettuaa, Puolaa, Romaniaa ja Slovakiaa modernisoimaan ja muuttamaan energiasektoriaan vähäpäästöiseksi. Suomi ei saa tästä rahastosta lainkaan rahaa.

 

Myös uudesta ”Fit for 55” taakanjakoesityksestä kohtuutonta Suomen syrjintää

Muistettava on, että energiasektoriaan hienosti päästövähennyksiä ennen vihreiden valtaantuloa toteuttanut Suomi joutuu pienentämään paljon enemmän päästöjään vuoteen 2030 mennessä päästökaupan ulkopuolisella sektorilla (esimerkiksi maatalous) kuin esimerkiksi Itä-Euroopan maat. Suomen nykyinen 39% päästövähennysvaatimus on nostettu 50%:iin uudessa ilmastopaketin taakanjakoasetusmuutosesityksessä, kun prosenttiosuudet ilmastopaketista ja siihen liittyvästä päästökaupasta lisärahoitusta saavan Itä-Euroopan maiden kohdalla nousevat vain noin 20%:iin (13-26 %).

 

”Fit for 55” paketin myötä suurenevan Innovaatiorahaston ohjausvaikutus teollisiin investointeihin on lopulta hyttysen ininää

EU:n Innovaatiorahastoa laajennetaan niin, että siitä voidaan  päästökaupalla rahoittaa 20 miljardilla eurolla erilaisia kehityshankkeita vuoteen 2030 mennessä. Tällaisia hankkeita liittyy esimerkiksi Vattenfallin, LKAB:n ja SSAB:n aikomukseen tuottaa terästä ilman hiilidioksidipäästöjä tukeutumalla sähköllä tuotettuun vetyyn. Tämän yhden ainoan teollisen eurooppalaisen 0-hiilihankkeen investointikustannukset ovat pelkästään vedyn pelkistämiseksi vaadittavan sähkön tuottamiseksi noin 35 miljardia euroa (=5 Hanhikiven 1200 MW ydinvoimalaa).

EU:n komission hallinnoiman Innovaatiorahaston ensimmäisen miljardin jaossa tuli yrityksiltä niin paljon hakemuksia, että vain joka 20. hanke kyettiin rahoittamaan. Jos kävisi sellainen ihme, että em. ydinvoimaa tarvitsema vetyteräshanke saisi muutamia miljoonia tutkimusrahaa pilottivaiheeseen Innovaatiorahastosta, vaikuttaisiko se lopullisiin investointipäätöksiin? Tuskin. En usko, että hiilivapaaseen teräksen tuotantoon koskaan investoidaan sekä Ruotsissa että Suomen Raahessa, eikä siihen usko näyttävästi viherpesua tekevä konsortion kotisivukaan, jossa lukee:

”This will require faster and more predictable permit processes to expand Sweden’s power network and electricity production.”

Ei ole mitään viitteitä, että Ruotsin punavihreä hallitus haluaisi, että maahan saataisiin nopeasti neljä Hanhikiven tapaista 1200 megawatin ydinvoimalaa lisää. Ei myöskään ole pienintäkään viitettä, että Ruotsin hallitus haluaisi toteuttaa em. SSAB:n toiveen saada Ruotsiin nopeammat ja ennustettavammat ydinvoimalaitoslupaprosessit. Suomessakin Hanhikiven 1200 megawatin ydinvoimalaitoksen rakentamista ei ole edes aloitettu, vaikka periaatepäätöksestä on jo 12 vuotta, eikä rakentamisluvastakaan ole tietoa. Vihreän valon saamisesta menee siis vuosikausia ennen kuin ydinvoimahankkeet etenevät rakennuslupavaiheeseen ja rakentamiseen on mennyt Olkiluodossa nyt 20 vuotta, eikä vieläkään sähköä ole reaktorista saatu.

Nähtäväksi jää, onko EU:n komission ilmastopaketin Innovaatiorahasto lopulta myös tulonjakorahasto ja jaetaanko siitäkin enemmän niille mailla rahaa, jotka nyt tukeutuvat laajassa mitassa kivihiileen, koska rahastosta jaetaan erityisesti tukia hiilivapaan tuotannon edistämiseen sekä mm. autoteollisuuden ”modernisointiin”. Saksa on tällainen maa. Vaikka Innovaatiorahasto on tarkoitettu vähähiilisten teknologioiden edistämiseen, se ei ilmeisesti rahoita lainkaan ydinvoimateknologiaan liittyviä projekteja.

 

Palataanpa Sosiaaliseen ilmastorahastoon ja sen täydelliseen riittämättömyyteen

Suomessa on noin 200 000 omakotitaloa, joissa on öljy- tai kaasulämmitys ja joissa asuu paljon pienituloisia eläkeläisiä. Jos tällaisen talon energiaremontin hinta on esimerkiksi 15 000 euroa, tarkoittaa se kolmen miljardin korjauskustannuksia. Suomen Sosiaalisen ilmastorahaston suuruus on em. 340 miljoonaa euroa. Siitä maksetaan tukea näihin investointeihin. Rahastosta pitää rahoittaa myös suoralla tulotuella niitä perheitä, joilla ei ole varaa maksaa sähköstä ja lämmityksestä, kun perheiden sähkö- ja lämmityslasku nousee päästökaupan katon alati kiristyessä kohti vuotta 2030. Edelleen rahastosta pitää maksaa energianeuvonta ja antaa tukea ohjelmille, jotka suojelevat köyhiä perheitä joutumasta energiaköyhyyteen. Lisäksi tukea voivat sosiaalirahastosta saada pienyritykset. Kaiken kukkuraksi tästä rahastosta pitää antaa bensarahaa ja rahaa autojen korjaamiseen erityisesti pienituloisille haja-asutusalueilla asuville  ihmisille, joille auto on välttämätön.

Sosiaalirahaston rahat tulevat olemaan aivan riittämättömät erityisesti päästökaupalla tulonsiirtoja Itä-Euroopalle jakavassa Suomessa, koska jaettavaa rahaa em. tarkoituksiin on vain 45 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä johtaa vääjäämättä siihen, että valtion budjetin kehyksiin täytyy lisätä tuntuvasti rahaa energiaköyhyyden torjumiseen. Tämä tapahtuu samalla, kun energiatehokkuusdirektiivin muutos (mm. sähkövero 0:aan) ja RED-III-direktiivi (verohuojennuksia nauttivien polttoaineiden lisääminen) yhdessä uusien kansallisten sähköautojen verohuojennuspäätösten kanssa romahduttavat valtion veronkantoa. Energiatehokkuusdirektiivi kaksinkertaistaa kuntien investoinnit, mikä romuttaa kuntien talouden.

Päästökauppadirektiivin muutosesityksessä ilmenee jo edellä kerrotusti, että seitsemän prosenttia Euroopan unionin perheistä elää köyhyydessä ja että komissio on myös perustanut Energiaköyhyys observatorion auttamaan jäsenmaita havaitsemaan ja torjumaan energiaköyhyyttä. Päästökauppadirektiivin muutosesityksessä on liitteenä vaikutusten arviointi, josta selviää, että komissio on täysin tietoinen esityksen pienituloisia syrjivästä luonteesta, mutta on vakuuttunut vaikutusten olevan lyhytaikaisia mm. seuraavin sanakääntein:

”Vaikka alkuvaikutukset voivat olla hienoisen regressiivisiä, verotulojen kierrätyksellä voidaan teoriassa ratkaista kaikki tulonjakokysymykset.”

 

”Fit for 55” tuhoaa talouden ja järkiperäisen ilmastopolitiikan

Hämmästyttävintä vihreän Eurostoliiton ”Fit for 55” ilmastopaketissa on, että siihen liittyvästä koronan vuoksi laaditusta Suomelle hyvin epäedullisesta elvytyspaketista ei voida rahoittaa lainkaan esimerkiksi hankkeita, joilla edistettäisiin ainoata realistista ja taloudellista tapaa vähentää hiilidioksidipäästöjä eli ydinvoimaa. Rahaa voi hakea elvytyspaketista rahoitusta kantaverkon epävakaisuutta lisäävälle epätaloudelliselle tuulivoimalle ja kalliille biokaasulle, joiden molempien potentiaali on rajallinen, mutta ei siis ydinvoimaan liittyviin kehityshankkeisiin. Ydinvoimainvestoinneilla voitaisiin myötävaikuttaa myönteiseen sosiaalistaloudelliseen kehitykseen, mutta ei. Äärivasemmistolaisen punavihreän identiteettipolitiikan hyöky siihen liittyvän ympäristönarratiivin kanssa on lopettanut kaiken järkevän keskustelun energiaan liittyvistä investoinneista.

Ihan oma lukunsa on, että EU:n ”Fit for 55” Ilmastopaketilla olisi hyväksytyksi tullessaan massiivisia kielteisiä vaikutuksia Suomen  talouteen mm. metsästrategian perusteella annettavien direktiivien lopettaessa kemiallisen puunjalostusteollisuuden ja kestävän metsätalouden ja hakkuut. Rohkenen myös epäillä koko päästökauppaa en ainostaan tulonjakounionin näkökulmasta, vaan epäilen myös sen reaalitalouden olemusta näin suuri suuntaisena rahoitusinstrumenttina, koska se vaikuttaa olevan jonkinlainen ikiliikkujan tapainen ihmesampo.

Eurostoliiton ”Fit for 55” ilmastopaketin yhtälö on yksinkertaisesti mahdoton ja sitä tulee Suomen kaikin keinoin vastustaa.

Olen aiemmin kirjoittanut ideologispoliittisluonteiset blogit ”Fit for 55” aloitteesta pakina-/parodiatyyliin:

Viitteet

https://ec.europa.eu/info/sites/default/files/social-climate-fund_with-annex_en.pdf

https://www.ssab.com/news/2021/06/hybrit-ssab-lkab-and-vattenfall-first-in-the-world-with-hydrogenreduced-sponge-iron

https://www.energypoverty.eu/

https://ec.europa.eu/clima/policies/innovation-fund_en

https://ec.europa.eu/clima/policies/budget/modernisation-fund_en

https://ec.europa.eu/info/sites/default/files/proposal-amendment-effort-sharing-regulation-with-annexes_en.pdf

https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/HTML/?uri=CELEX:52021DC0550&from=EN

+17
MikkoPaunio
Perussuomalaiset Helsinki

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle.
Kirjoittaja toimi valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 2009-2018. Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin sekä luennoitsijana että ns. pääopettajana (STM).

Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu