EU vastaan Suomi (ja Ruotsi) metsäsodan todennäköisesti viimeisessä taistelussa on kyse siitä, haluammeko olla teollisuusyhteiskunta ja hyvinvointivaltio, vai alistummeko ankeaan vihreään pakkovaltaan.

Kerrataan metsäsodan keskeiset taistelut: taistelu Lapin Kessin ”vanhoista” metsistä 1987 (sodan ”Mainilan” laukaukset), Talaskankaan 1988 taistelu  päätehakkuukypsän metsän suojelemiseksi, taistelu Kainuun päätehakkuukypsistä yhteismetsistä 1998/9 ja Lapin Inarin metsäsodat 2005.

Kaikki em. taistelut päättyivät lopulta vihreiden voittoon ja viranomaisten ja metsäsektorin valkoisen lipun heilutteluun.

Ensimmäisten taistelujen jälkeen per taistelu suojeltiin metsiä kymmeniä neliökilometreja.

Lapin Inarin 2005 metsäsodat ansaitsevat huomiota siksi, että sodassa oli aitona osapuolena viranomaisista ja metsäsektorista irrallaan olevat ylikansallista Greenpeace’a vastustavat luonnosta ja sen antimista elävät metsurit, koneurakoitsijat, puukauppiaat ym. paikalliset toimijat. He mm. perustivat leirin ymmärtämättömiä kansainvälisiä vihreitä elintasonuoria vastaan ja käyttivät mm. samaa taktiikkaa kuin perussuomalaisten Sebastian Tynkkynen hiljan käytti aamuyöstä Hourulanväen elokapinoitsijoita vastaan:

Leiriläiset pitivät mm. kovaäänisten avulla elintasonuoria hereillä pitkin öitä.

Vihreät hyödynsivät pitkin 1990- ja 2000-lukua eri koalitiohallituksissa em. taisteluja ja saavuttamaansa hegemoniaa julkisessa sanassa, arvelluttavia kansainvälisiä Viidennen Kolonnan yhteyksiään sekä muiden puolueiden alistumista heidän luonnonsuojeluagendaan. Näin tähän astinen lopputulema tässä pitkittyneessä Suomea vastaan käydyssä kiinalaisen sotateoreetikon Sun Zsu’n määrittelemässä näännytyssodassa (engl. War of Attrition) on se, että EU:n tiukasti suojellusta metsästä (n. 36 000 km2) yli puolet eli noin 19 000 km2 sijaitsee Suomessa.

Nyt EU:n komission Suomea vastaan käynnistämässä valtavassa kesäisessä metsäoffenssivissa on kyse siitä, että sitovalla EU-lainsäädännöllä otetaan kenties lähemmäs 200 000 km (?) metsää pois talouskäytöstä. Tämä tarkoittaisi Suomen metsäteollisuuden alasajoa ja Suomen merkittävää köyhtymistä.

Euroopan unionin komissio, kansainväliset ylikansalliset luonnonsuojelujärjestöt, Europarlamentin liepeillä pyörivät toimijat, sekä kotimainen että ulkomainen valtamedia ja punavihreät poliitikot ovat tehneet vuosikaudet perusteellista ympäristöpropagandistista tulivalmistelutyötä eri areenoilla. Myös hyökkäysmuodostelmat on keskitetty taidolla asemiin meitä vastaan.

Vihreillä propagandisteilla on kuitenkin perusongelmana se, että YK:n ympäristönarratiivi, johon he Suomen museoimisen perustavat ei ole tieteellisesti perusteltavissa.

Homma kait menee EU:n komissiossa suurinpiirtein seuraavalla ajatuksenjuoksulla (en käytä sanaa järjenjuoksulla):

EU:n todelliset hiilidioksidin vuotuiset satojen miljoonien päästövähennykset ovat käytännössä mahdoton saavuttaa vähentämällä fossiilisia polttoaineita, minkä vuoksi tarvitaan silmänkääntötemppu eli hiilinielut, joilla nämä tavoitteet voidaan saavuttaa. Näin metsätaloutta saa tulevaisuudessa harrastaa rajoitetusti vain siten, että ilman avohakkuita tuotetaan pysyviä tuotteita kuten taloja ja huonekaluja. En mene tähän nieluhössötykseen tässä sen enempää kuin toteamalla, että Suomen kestävään metsänhoitoon perustuvan metsäteollisuuden olemassa tai olematta olemisella ei ole mitään merkitystä biosfäärin hiilen kiertoon.

Ilmastonmuutoksen rinnalle YK:n ympäristösatumaailmaan ja agendaan on jo pitkään kuulunut toinen maailmanlopun uhkakuva eli luontokato. Vuonna 1992 Rion ympäristökokouksessa päätettiin monenkeskisestä biodiversiteettikonventiosta (Convention on Biological Diversity eli CBD). Sen ensimmäinen osapuolikokous eli ilmasto COP:ta (Conference of Parties) vastaava osapuolikokous pidettiin 1994. Seuraava CBD COP15 pidetään loppusyksystä Kiinassa.

Suomea vastaan käynnistetty propagandistinen tulivalmistelu ja voimaryhmäkeskitykset hyödyntävät nyt vihreän propagandan mukaista ajatusta, jossa kaksi kärpästä tapetaan samalla iskulla:

Kun Suomen metsät suojellaan, myös luontokadon kiihtyminen Suomessa ehkäistyy EU:n komission mukaan.

Uuden Suomen Puheenvuoroissa on nyt julkaistu monta hyvää puheenvuoroa, joissa osoitetaan vihreän metsä- ja biodiversiteettiajattelun onttous ja valheellisuus. Näitä on Kari Kotirannan ”Ikimetsä on fiktio” tai Arto Luukkasen ”Stalinin valloituspolitiikka 1939 ja EU:n metsästrategia 2021”. En mene syvällisemmin tähän YK:n luontokatosatuun kuin kertomalla erään tarinan. Sen kertoi minulle aikoinaan Suomen metsien edesmennyt ylitaksaattori professori Kullervo Kuusela.

Tarinan mukaan ympäristöministeriön ympäristöneuvos ja biodiversiteettiasiantuntija Pertti Rassi oli vieraillut jossain päin Vienan Karjalaa 1990-luvun alkupuolella. Hän vieraili alueella, missä sattumasta johtuen metsät eivät olleet salamaniskuista kulottuneet satoihin vuosiin, eikä ihminenkään ollut avohakkuita siellä tehnyt. Vastoin YK:n ympäristösatua alue ei ollutkaan biodiversiteettiä kuhiseva ikimetsä vaan pystyyn kuollut autiomaa vailla luonnon monimuotoisuutta. Ymmärtämättömyys metsän synnystä, pystyyn kuolemisesta ja/tai salaman iskun aiheuttaman kulotuksen jälkeen uudelleen synnystä ei ole kirkastunut ymmärtämättömien ekoaktivistien kalloihin.

Suomea vastaan nyt käynnistyvä valtava metsäsodan loppuoffensiivin Casus Bellin (Sodanjulistuksen syyt) siemenet ovat vihreät ymmärtämättömyyttään itse luoneet.

Vihreät ajoivat kuin käärmettä pysyyn bioenergiaa parikymmentä vuotta, kunnes nyt kiivas anti-Trump-aktivisti Michael Mooren TV-dokumentti ”Planet of the Humans” (Ihmisten Planeetta) ja ekoaktivisti Michael Shellenbergerin kirja ”Apocalypse Never – Why Environmental Alarmism Hurts Us All” (Maailmanloppu peruutettu – Miksi ekoalarmismi tekee pahaa meille kaikille) julkaistiin.

Sekä em. dokumentissa että jälkimmäisessä kirjassa osoitetaan vihreän energiapolitiikan aiheuttama valtava luonnon tuho. Olen nämä samat huomiot tehnyt kahdessa viimeisessä kirjassani. Esimerkiksi Indonesia on raivannut 200 000 km2 sademetsää, jotta EU:ssa voidaan punavihreiden vaatimuksesta tankata biodieseliä.

Michael Shellenberger tulee Suomeen ensi kuussa, kun hänen uusimman kirjan suomennos julkaistaan.

Miksi meidän pitäisi Suomessa lopettaa metsätalous muille maille esimerkiksi kelpaavan kestävän metsänhoidon traditioineen ja siitä seuraava hyvinvointi sen vuoksi, että vihreät ymmärtämättömyyttään ajoivat bioenergiaa sen kaikissa muodoissa ja aikaansaivat maailmanlaajuisesti valtavan biodiversiteetin vähenemän ja luonnon tuhon?