Helsingin Sanomien puffaama Taiwanin kierrätysauvo on satua

Lopetin Hesarin tilauksen yli 15 vuotta sitten kyllästyttyäni lehden loputtomiin vihreisiin valheisiin ja HS:n ala-arvoiseen ideologiseen ympäristöjournalismiin.

Viisi vuotta päätökseni jälkeen koko etusivu oli HS:ssa uhrattu uutiselle, jossa kerrottiin ranskalaisten akateemikkojen varoittavan kännykkäsäteilyn aiheuttavan syöpää. Sitten selvisi, että akateemikot olivat historijoitsijoita, lastenkirjailijoita, psykologeja ym. Havukka-ahon ajattelijoita. Yhtään sellaista tutkijaa näiden ”akateemikkojen” joukosta ei löytynyt, joka olisi urallaan tutkinut radiotaajuisen säteilyn terveysvaikutuksia!

Nyt Suomi valmistautuu muun Euroopan tavoin toimeenpanemaan entisen EU:n komission varapuheenjohtajan nykyisen Sitran yliasiamiehen Jyrki Kataisen ideoimaa/esittelemää ja yhä edelleen mm. hiljan YLE:n A-studiossa hehkuttamaa EU:n kiertotalouspakettia. Siirrymme Jyrki Kataisen mukaan nykyisestä lineaaritaloudesta, jossa ”raaka-ainetta häviää 91 %” kiertotalouteen. Tämä mullistaa hänen mukaansa talouden ja ilmastonsuojelun.

Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä, miksi Helsingin Sanomat julkaisee 15.1.2020 Kristiina Pajarin kirjoittaman jutun Taiwanin kierrätysauvosta ”Kierrätä tai häpeä”. Se on kertomus kierrätyksen helppoudesta, vaivattomuudesta, sen valtavista hyödyistä ja siitä, että se ei maksa mitään.

Tunnin googlailun myötä lähetin lukijapalautetta:

”Luin hämmästyneenä ja hämmentyneenä HS:n ”Kierrätä tai häpeä” 15.1.2020 julkaistun artikkelin Taiwanin jätepolitiikasta. Siinä annettiin epärealistinen kuva kierrätyksestä ja sen mahdollisuuksista. Olen parikymmentä vuotta alaa joutunut työkseni seuraamaan ja ihmettelen sitä kepeyttä, miten tätä yhteiskunnan perushuoltoon ja kokonaisturvallisuuteen liittyvää aihepiiriä käsitellään jatkuvasti julkisuudessa. Tekisi mieleni sanoa pintajulkisuudessa.

Googlasin hieman. Taiwanissa on pinta-alaa kohden maailman tihein jätteenpolttoverkosto (24 laitosta, jotka tuottavat sähköä 600 MW teholla), joka polttaa 6,5 miljoonaa tonnia jätettä vuodessa. Yhdyskuntajätettä siellä syntyy noin 8,5 miljoonaa tonnia 22 miljoonan väestöllä vuodessa. Meillä 5,5 miljoonan väestöllä sitä syntyy 2,4 miljoonaa tonnia vuodessa. 
Noin 30 % yhdyskuntajätteestä on biojätettä eli sitä syntyy noin 2,6 miljoonaa tonnia /v Taiwanissa. Tässä linkatun Taipei Timesin (Onko Taiwanin ykköslehti?) hiljan julkaistun pääkirjoituksen  mukaan biojätettä kierrätetään Taiwanissa 590 000 tonnia/v eli 26 %.

Luvun luulisi olevan oikean, koska sen kirjoittaa biojätteen kierrättämisen puhe-/edusmies Taiwanissa. 

Biojätteen ollessa märkää sillä on ratkaisevin vaikutus eri jätejakeista eri maiden kokonaiskierrätysprosenttiin. HS:n mainostama korkea kokonaiskierrätysasteen luku Taiwanissa verrattuna Suomeen on em. tosiasioiden vallassa todennäköisesti täyttä lööperiä. Tutustuin myös Kiinan päätöksen olla enää tuomasta muovi- ja muuta jätettä maahan ja sen vaikutuksiin Taiwanissa. Taiwan joutui vuonna 2018 muiden Aasian maiden tapaan kaoottisissa oloissa lopettamaan muovijätteen räjähdysmäisesti lisääntyneen tuonnin ja heidän muovin ”kierrätys”laitosten kanssa on ollut niin ja näin. Todennäköisesti muovi poltetaan siellä kuten tapahtuu suuressa osassa Aasiaa eurooppalaisten lähettäessä sinne muovijätteensä. Suuri osa on myös päätynyt maailman meriin. https://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/  
Mikä jää HS:n kierrätystä kritiikittömästi puffaamassa jutussa kertomatta suurelle yleisölle on se, että HS:n artikkelin mainitsema sikojen ruokinta on lopetettu Afrikkalaisen sikaruton pelossa joskus syksyllä 2019 eli ainakin yli puolitoista kuukautta ennen HS:n artikkelin kirjoittamista. Jo lähes kaksi vuotta Taiwanissa on suunniteltu rajoituksia sille, että sikoja ei enää saisi ruokkia ruokajätteellä. 
Nyt sikojen ruokinta ruokajätteellä on siis Taiwanissa kielletty ja ruokajätettä saa ainoastaan kompostoida. Ravintoloiden ruokajätettä saa sikaruttouhan takia viedä todennäköisesti vain polttolaitoksille. Pieni journalistinen laadunvarmistus googlauksella olisi ollut paikallaan.
Jo ennestään taloudellisesti kannattamattomat kompostorit joutuvat nyt sikaruttouhan vuoksi luopumaan HS:nkin mainitseman Taiwanin kierrätyspolitiikan pyhimmästä em. pääkirjoituksen mukaan eli siitä, että kierrätys on ilmaista kansalaisille. Tietenkään se ei ole jätemaksujen puuttuessakaan ilmaista!  Pääkirjoittaja kirjoittaa lopuksi ilmeisen hädissään, että rahaa on nyt saatava jätemaksuina biojätteen erilliskeruulle ja kompostointilaitoksille.
Aerobisesta kompostoinnista Suomessa on ollut äärimmäisen huonot kokemukset, eikä mädätyskään hääviä ole. Tässä mietteeni 20 vuoden kokemuksella kohdakkoin hallituksen antamasta esityksestä, jolla toimeenpannaan Jyrki Kataisen ideoima EU:n kiertotalouspaketti. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/mikkopaunio/kiitos-jyrki-katainen/
Ystävällisin terveisin Mikko Paunio”
Muutama lisähuomio kierrätyksen turvallisuuteen ja hintaan liittyen:
1) Etenkin kasvinsuojelullisista eli fytosanitaarisista syistä Suomessa ei ole voitu kompostoitua biojätettä levitellä pelloille. Tässä on ilmiönä kyseessä sama kuin aikoinaan oli AIDS-pandemian alkaessa se, mikä tappoi verenvuototautia sairastaneet ihmiset Ranskassa. Kun samaan sammioon tai kompostoriin laitettaessa joko tuhansilta ihmisiltä luovutettua plasmaa tai kotitalouksilta biojätettä kompostoreihin, vain yksi taudinkantaja verenluovuttajalta tai biojätepussin saastuminen kykenee saastuttamaan koko prosessin. Ankeroisella saastunut komposti taasen kykenisi sairastuttamaan viljelykasveja. Näin Suomessa ei ole erittäin kalliilla rahalla (=satoja euroja per tonni) kompostoitua biojätettä käytetty kuin lähinnä suljettavien kaatopaikkojen maisemointiin ja osaksi se on kelvannut viherrakentamiseen.
HS ei esitä mitään lukuja siitä, käytetäänkö Taiwanissa kompostia todella pelloilla eli, että se todella kiertäisi. Googlailun perusteella komposti häviää jonnekin Taiwanissa. Ainakaan sitä ei pelloille levitetä.
2) Olen ennustanut, että Eurooppa ajautuu muun maailman tapaan kohti jätekriisiä vihreän politiikan vuoksi. Se johtuu perimmältään em. Kiinan päätöksestä. Kiina oli vajaassa parissakymmenessä vuodessa tuonut vajaa 1000 miljoonaa tonnia ”kierrätys”jätettä rikkaista maista mukaanlukien 106 miljoonaa tonnia kierrätysmuovia, jotka ovat aiheuttaneet kauhistuttavia ympäristö- ja ympäristöterveyshaittoja. Se kielsi tämän tuonnin 1.1.2018. Aikaa on enää 11 ja 1/2 kuukautta, jolloin astuu voimaan Baselin sopimuksen uusi säännös, joka kieltää paalatun erilliskerätyn tai keskitetysti lajitellun muovin viennin köyhiin maihin. Oma em. raporttini edesauttoi em. säännöksen saamista 2019 toukokuussa Baselin sopimukseen. Tämä raporttini nousee nyt uudelleen esiin uudessa CITY Journalin talvinumerossa. Sen kirjoittaja on vuosikymmenet tiedejournalismia The New York Timesille kirjoittanut John Tierney niminen veteraanijournalisti.
Ensimmäiset merkit ennustamastani kaaoksen leviämisestä Eurooppaan saatiin, kun MTV:n uutiset kertoi pari päivää sitten jätekaaoksesta Portugalin Sobrados-nimisessä kaupungissa. Alhaisten porttimaksujen vuoksi yhdyskuntajätettä tuodaan Portugaliin kiihtyvää vauhtia kauhistuttavin ympäristöllisin seurauksin. https://uk.reuters.com/article/us-portugal-environment-waste/not-in-our-backyard-portuguese-villagers-raise-a-stink-over-trash-landfill-idUKKBN1ZE1G1
3) Jyrki Kataisen huikeista sirkulaaritalousvisioista huolimatta USA:ssa on nyt kaikessa hiljaisuudessa tehty tuhansia kunnallisia päätöksiä em. Kiinan tuontikieltopäätöksen vuoksi, joilla yhdyskuntajätteen ”kierrätys” (lainausmerkit, koska esim. muovi ei oikeasti kierrä) on lopetettu aivan liian kalliina. Tässä juuri julkaistua tuskaa Massachussetts’sta  https://www.bostonglobe.com/metro/2020/01/11/national-recycling-crisis-hits-hard-western-massachusetts/cn6o05CAvXmYzwyqWFCniJ/story.html?et_rid=1923999185&s_campaign=todaysheadlines:newsletter Yhdyskuntajäte kuskataan USA:ssa kaatopakoille, koska USA on niin paljon Eurooppaa jäljessä jätteenpolttolaitosten rakentamisessa.
Eurooppa EU:n komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen huikeiden visioiden myötä on Neuvostoliiton suunnitelmatalouden tapaan nyt velvoitettu jo 2025 tuottamaan ehkäpä 15 miljoonaa tonnia huonolaatuista muovia ilman, että on mitään takeita sen kelpaamisesta markkinoille sekä nostamaan kokonaiskierrätysasteen sellaiselle tasolle, että sitä ei saavuteta edes suurella rahalla.

4) Jätelakityöryhmälle tehdyt laskelmat osoittivat, että valtavin ponnistuksin ja rahallisin panostuksin saavutettava kierrätys vähentää parisataa tuhatta tonnia hiilidioksidiekvivalentteja Suomen kokonaispäästöjen ollessa noin 60 miljoonaa tonnia vuodessa.

Olisiko jo aika oikealle ympäristöjournalismille sen sijaan, että jatkuvasti levitellään pötypuheita autuaan tietämättömyyden antamalla ideologisella varmuudella.

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu