Ilkka Remeksen uusin trilleri Kotkanpesä on poliittinen vetypommi

WSOY:ltä on ollut melkoinen ja rohkea veto julkaista Ilkka Remeksen uusin trilleri Kotkanpesä. YLE:ssä ja HS:ssä todennäköisesti on nyt perustettu työryhmiä debunkkaamaan tämä kirja.

En voi välttyä ajatukselta, että kirjailija olisi käyttänyt kirjojani (erit. vaiettu kirjani Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset, Auditorium 2015) ja näitä Usarin blogejani taustamateriaalina, niin paljon yhtäläisyyksiä ja samoja yksityiskohtia vilisee kirjojen välillä.

Olen lähettänyt Ilkka Remekselle ja WSOY:lle kiitokset ja kysynyt luvan ja saanut sen, julkaista otteita kirjasta tässä blogissa, jonka jälkeen kommentoin lyhyesti kirjan poliittista merkitystä.

Ettei olennaisin kuitenkaan unohtuisi, kirja on taas taattua Remestä, jossa jännitystä ja ennakoimattomia käänteitä riittää. Hieno kirja. Ehdoton lukusuositus.

Saas nähdä vedetäänkö kirja pois kirjakaupoista ja poltetaanko se? Vähän vaikea tätä kirjaa on vaientaa kuten on käynyt kahdelle viimeiselle kirjalleni. Saas nähdä.

Konteksti

Saksa voittanut sodan ja Suomi on ”demokratia”, joka on solminut YYA-sopimuksen Natsi-Saksan kanssa. Natsi-Saksaa on johtanut vuodesta 2012 Ursula Sauer, joka on piinkova natsi, joka ei epäröi käyttää väkivaltaa kansalaisiaan vastaan. Ursula yrittää saada oikeistopopulistin Donald Harrisin valtaan ja toteuttaa Adolf Hitlerin vanhan unelman saada USA vaikutuspiirinsä.

Seuraavassa esiintyvä Tuomo Manner on päähenkilön Erika Mannerin veli, joka etsii totuutta isosisästään Paavosta, joka ei ole heidän todellinen verisukukulainen. Ursula Sauer on juuri pitänyt puolentoista tunnin maansa ja Euroopan Unionin linjapuheen, jolla yritetään aasialaisen pandemian jälkeen saattaa taloutta paremmalle tolalle tilanteessa, jossa Saksan nuoriso mellakoi ja CIA on tekemässä salahanketta Saueria vastaan kanslerinvirastossa toimivan myyrän avulla.

Sivu 115:

Ollaan siis Suomessa. Otteet Remeksen kirjasta ovat vahvennettu. Oma leipätekstini on vahventamatonta. Vahvennetussa tekstissä kirjoittajan eli minun lisäyksiä.

”Radiosta tuli pääministerin haastattelu, jossa tämä kommentoi kansleri Sauerin aiemmin päivällä pitämää puolitoistatuntista State-of-the-Union puhetta.

”Itse näkisin kanslerin viestin hyvin rohkaisevana”, pääministerin nuorekas, terävä ääni sanoi. ”Saksassa on viime vuosina entisestään kiihdytetty ilmastonmuutoksen vastaisi (typo kirj. huom.) toimia. On totta, että Euroopan taloustilanne, Saksan eritoten, hidastaa kestävän kehityksen hankkeita. Meillä Suomessakin on taloushaasteita, mutta haluamme edetä aiempien suunnitelmien mukaiset vaikka sitten velanottoa lisäämällä…”

Tuomo oli sammuttamassa radion, mutta halusi kuulla vaikenisiko pääministeri kokonaan Saksaa ravistelevasta todellisesta ongelmasta, jollainen talouden pahakaan yskiminen ei vielä ollut.

Nuorekas pääministeri jatkaa radiossa:

”Kaiken perusta niin Saksassa kuin meillä Suomessakin on se, että me valtiojohdossa haluamme muuttaa ihmisten käyttäytymistä. Uusia keinoja hallituksen energia- ja ilmastostrategian eteenpäin viemiseksi löytyy koko ajan. Olemme kärkimaita maailmassa esimerkiksi liikenteen muuttamisessa fossiilittomaksi.”

Tuomon ajatukset karkaisivat sitkeästi rouva Weckströmin ja tämän ”avustajiin”.

Nuorekas pääministeri jatkaa radiossa;

”Olemme sähköistäneet autokantaa, mutta vielä tärkeämpää on yksityisautoilun dramaattinen vähentäminen. Lihansyönnin vähentämisessä olemme maailman johtava maa. Tuulivoimaa tuemme tuntuvin verovaroin ja turpeen käytön kielsimme. Olemme kaiken kaikkiaan nostaneet Suomen jossain suhteessa jopa Saksan edelle ekofasismin kärkimaana maailmassa…”

Tuomo mietti miten hän voisi päästä Nikkilään puhumaan Anna Weckströmin kanssa ja jonkinlainen suunnitelma orasti jo hänen päässään.

Nuorekas pääministeri jatkaa radiossa:

”Kiitos siitä kuuluu tietenkin kuuliaiselle Suomen kansalle. Maailma muuttuu paremmaksi vain käyttäytymistämme muuttamalla. Mutta kuten kansleri Sauer aiemmin tänään puheessaan mainitsi, erilaiset fasismin vastaiset voimat ilmastonmuutoksen kieltäjineen ovat nostaneet viime aikoina päätään eri puolilla  Eurooppaa. Meidän on tarvittaessa lujinkin ottein lyötävä ne jo varhaisessa vaiheessa. Olemme muun muassa kriminalisoimassa ilmastonmuutoksen kieltämisen. Tätätkin sivuten hallitus on päättänyt teettää selvityksen Amnesty Internationalin toiminnasta Suomessa ja harkita sen jälkeen onko järjestöllä edellytyksiä jatkaa toimintaansa maassamme.”

Tuomo hymähti mielessään – hallitus ooli viime aikoina teettänyt ”selvityksiä” (TEAS-hankkeita eli Sixten Korkmanin lahja Valtioneuvostolle kirj. huom.), joiden tulos oli jo, etukäteen selvillä, mutta näin päätöksille annettiin edes jonkinlainen legitimiteetti.

Useimpia suomalaisia se ei näyttänyt haittaavan. Hallitukselle suotiin työrauha, jotta se voisi ylläpitää särötöntä yhteiseloa suurvaltanaapurin ja ylivoimaisesti suurimman kauppakumppanin kanssa.

Niitä, joiden mielestä Suomi olisi voinut suhtautua kriittisemmin Saksan ihmisoikeusloukkauksiin, pidettiin epäisänmaallisina veneenkeikuttajina.

Nuorekas pääministeri jatkaa radiossa:

”Valtakunnankanslerin puheessa oli monta tärkeää kohtaa, jotka koskevat myös meitä suomalaisia. Fasisminvastainen, yksilönvapautta sairaalla ja vaarallisella tavalla korostava valtionvastainen retoriikka on suitsittava ajoissa, ja siinä me Suomessa olemme onnistuneet. Puhe yksilön oikeuksista on hyökkäys tasa-arvoista yhteiskuntaa ja valtiota vastaan. Sellainen on vihapuhetta, joka vaarallisella tavalla nostaa yksilön itsekeskeiset hedonistiset  edut tärkeämmäksi kuin ryhmän ja yhteiskunnan hyvinvointi.”

Tuomo hymähti kyllästyneesti. Tosiasiassa vihapuhelainsäädäntöä käytettiin poliittisesti väärää mieltä olevien hiljentämiseen nykyisin jo eduskuntaa myöten. Suomessa oli pitkään ylpeilty sillä, kuinka oikeusvaltio toimi edelleen, vaikka Yhdysvaltoja myöten väitettiin Suomen alistuneen Berliinin liekanaruun. 

Todellisuudessa parlamentarismista ei ollut Suomessa jäljellä enää edes kunnon kulisseja. Kun Valtakunnansyyttäjänvirasto oli kumonnut perustuslain takaaman puhevapauden eduskunnassa, oli murtunut vuodesta 1906 saakka voimassa ollut demokratian peruskivi – vallan kolmijako lainsäädäntövaltaan, tuomiovaltaan ja toimeenpanovaltaan (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006564098.html kirj. lis.). Ne oli nimenomaan vallan väärinkäytön estämiseksi erotettu toisistaan.

Nuorekas pääministeri jatkaa radiossa:

”Näemme liiankin selvästi mitä esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuu, kun niin kutsuttu yksilönvapaus nostetaan kollektiivisen edun edelle. USA:n hiilivetykulttuuri olisi ajanut planeettamme tuhoon, ellei Saksa olisi toimintakykyisenä ympäristösuurvaltana ryhtynyt ajoissa toimenpiteisiin. Muu Eurooppa, Suomi ehkä ponnekkaimpana, on ollut Saksan tukena…”

Tuomo napsautti nopeasti radion kiinni. USA:n kaksipuoluejärjestelmässä ilmastonmuutoksen katsottiin kuuluvan konservatiivisten saksanmielisten republikaanien agendaan. Monet ilmastotietoiset saksamieliset amerikkalaiset flirttailivat Saksan fasismille omien tavoitteidensa ajamiseksi; he olivat sitä mieltä, että jos planeetan säilymisen edellytyksenä oli keskitetty komentotalous, se oli pienempi paha kuin toimeen tarttumaton kapitalistinen demokratia.”<

Kirjassa on paljon meheviä yksityiskohtia kuten sivulla 239 kuvaus liikenteen vihreästä arjesta. Ylinopeussakon voi maksaa pisteillä, joita voi ansaita mm. hiilijalanjäljen pienentämisellä tai vähentämällä korkeasti verotettua lihansyöntiä.

Sivulla 364 kerrotaan, kuinka vaikutusvaltainen SVL eli Heinrich Himmlerin – tuon suuren Suomen ystävän –  Suomeen perustama Suomen Valtakunnan Liitto ottaa suojiinsa ja sijoittaa Koijärven aktiiveja keskeisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin.

”Koijärvi tuli tunnetuksi koko valtakunnan mediassa. SVL:n nuorta polvea alettiin aktiivisesti, ääntä pitämättä soluttaa vihreisiin.

Se oli järkevää syvemmälläkin tasolla. Kansallissosialistien ja vihreiden ajattelutavassa oli paljon samaa: kun jokin on riittävän tärkeää, sen tavoittelu pyhittää keinot. Muut, vähemmän asioista ymmärtävät, oli tarvittaessa vaikka pakotettava elämään oikealla tavalla. Eri tavalla ajattelevat vaiennettiin. Erilaiset mielipiteen olivat vääriä, ja niistä rankaistiin.

Hitler oli ollut asian ytimessä jo 30-luvulla ilmaistaessaan tavoitteensa ytimekkäästi: ”Minua ei kiinnosta politiikka. Minua kiinostaa muuttaa ihmisten elämäntapa.”

Juuri siinä oli sekä vihreiden että SVL:n toiminnan ydin: ihmisten elämäntavan muuttamisessa sellaiseksi kuin he halusivat.

SVL:lle vihreät eivät olleet pelkkä Troijan hevonen, vaan eräällä tavalla strateginen kumppani. Sitä mukaa kun vihreiden kannatus nousi, SVL:n nuori polvi  pystyi hivuttautumaan sen sisällä yhtä korkeampiin yhteiskunnallisiin asemiin. Berliinin tukemana Vihreän puolueen kannatus nousi Maalaisliiton ja Kokoomuksen ohi.”

Vaikka Remeksen teksti on fiktiota, siinä kuvataan pelottavan likeisesti nykyistä yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa huumori on kuollut ja sananvapautta kavennetaan ja ihmisten poliittisten toimintamahdollisuuksia kavennetetaan siinä tapauksessa, että he eivät ole yhtä mieltä koululaitoksen ja valtamedian epistolan kanssa.

Olen edellä mainitussa 2015 julkaistussa kirjasani kertonut, että ympäristötuhon myötä maailman tuhoa ennustaneen Rooman Klubin perustajan upporikkaan industrialistin Aurelio Peccein tavoite oli sama kuin edellä kerrottu Hitlerinkin tavoite: ihmisen muuttaminen – vaikka väkisin – kuten nyt tapahtuu.

Ennustin tämän kaiken jo 1989 SDP:n aatteellispoliittisessa lehdessä eli Sosialistisessa Aikakauslehdessä artikkelissani

”Eikö historia opeta meille mitään – Johdatus vihreän ympäristökritiikin kritiikkiin”,

jossa osoitin edesmenneen Pentti Linkolan ajatusten kumpuavan kansallissosialismista. Varoitus meni silloin kuuroille korville. Nyt alamme olemaan viimeisellä rannalla. En lakkaa ihmettelemästä, miksi ”sivistyneistö” menee aina vipuun?

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu