Kiitos Jyrki Katainen

EU:n komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen valittiin SITRA:n yliasiamieheksi.

Laki Sitrasta (717/1990) ja sen 2 § määrittelee Sitran tehtävät:

”Rahaston tavoitteena on edistää Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä, talouden määrällistä ja laadullista kasvua sekä kansainvälistä kilpailukykyä ja yhteistyötä toimimalla erityisesti sellaisten hankkeiden toteuttamiseksi, jotka vaikuttavat kansantalouden voimavarojen käyttöä tehostavasti tai tutkimuksen ja koulutuksen tasoa kohottavasti taikka jotka selvittävät tulevaisuuden kehitysvaihtoehtoja.”

Jyrki Kataisen lempilapsi ja unelmien täyttymys oli esitellä EU:n kiertotalouspaketti EU:n komissiolle ja sen jälkeen EU:n ympäristöneuvostolle. Siinä hän myös onnistui. EU-parlamentaarikot sekä ympäristöneuvosto hyväksyivät direktiiveihin tehdyt muutokset keväällä 2018. Niiden toimeenpano alkaa 2020 kesällä eli Antti Rinteen hallituksen tulee saada hyväksytyksi muutokset jätelakiin ensi kesään mennessä. Sen jälkeen kiertotalouspaketti on notifioitava komissiolle.

Olen tähän alle kopioinut kymmensivuisen täydentävän lausumani, jonka jätin jätelakityöryhmän viime maanantaina antamaan mietintöön. Työryhmä pohti sitä, kuinka tämä EU:n kiertotalouspaketti tulee  panna toimeen Suomessa. Kiertotalouspaketti on jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä.

Täydentävä lausuma jätelakityöryhmän mietintöön

Tiivistelmä

EU:n kiertotalouspaketin toimeenpano erityisesti laajimmalla erilliskeräyksen laajentamisen vaihtoehdolla aiheuttaa suuria lisäkustannuksia vailla takeita saavutettavista hyödyistä. Kiertotalouspaketti – ennakkokuvitelmista huolimatta – ei ole resursseja säästävää vaan uhkana on, että sen toimeenpano on luonnonvaroja kuluttavaa ja tuhlaavaa ja siitä aiheutuu mahdollisesti mittavia ympäristöhaittoja koko Euroopassa johtuen globaalista jätehuollon / kiertotalouden kriisistä.

Työryhmän ehdottama ja pakkausjäte- ja jätedirektiivien muutosten vaatima erilliskeräyksen radikaali tehostaminen voi myös aiheuttaa sosiaalisia jännitteitä ja epäluottamusta EU:ta kohtaan. Mahdollisesti tehtävistä suurista rahallisista panostuksistakaan ja kotona ja yrityksissä tehtävästä mittavasta ilmaistyöstä huolimatta kierrätystavoitteet kokonaiskierrätysasteen ja muovin osalta ovat saavuttamattomat jopa todennäköisesti silloin, kun myöhemmin joudutaan turvautumaan keskitettyyn lajitteluun. Tästä vallitsi käytännössä konsensus työryhmässä.

Kiinan 1.1.2018 terveyden- ja ympäristönsuojeluun perustunut kierrätysjätetuontikielto paljasti globaalisti muovin kierrätyksen epäonnistuneen nykytekniikoilla ja että muovin kierrätys on osaltaan merkittävästi edistänyt valtamerten roskaantumista. Roskaantuminen jatkuu nyt kiihtyvään tahtiin, koska rikkaiden maiden – erityisesti EU:n – kierrätysmuovia viedään Kiinaakin alkeellisempiin oloihin eri puolille Aasiaa.  Suurin osa Kiinaan viedystä 106 miljoonasta muoviroskatonnista poltettiin avotulella tai dumpattiin ympäristöön ja lopulta suurten jokien kautta suuri osa päätyi valtameriin. Kiinan päätöksen jälkeen 111 miljoonaa tonnia muovijätettä mutta tätäkin suurempi määrä kuitujätettä (jätepaperi ja pakkauskartonki) hakee uutta kotia vuoteen 2030 mennessä. Suomi vei Kiinaan 2017 20 000 tonnia muovijätettä.

Nykyisillä trendeillä ongelmat kärjistyvät joko rikkaissa maissa tai vientikohdemaissa riippuen siitä kummassa päässä ”hana” laitetaan kiinni. Baselin sopimukseen tehdyt muutokset kieltävät huonolaatuisen paalatun muoviroskan viennin OECD-maiden ulkopuolelle 1.1.2021, mutta on todennäköistä, että monet Aasian maat joutuvat lähes paniikissa kieltämään kierrätysmuovin tuonnin rikkaista maista paljon ennen kuin OECD-maiden vientikielto astuu voimaan. EU:ssa jouduttaneen turvautumaan laajoihin poikkeustoimiin jätehuollossa ympäristön ja terveyden suojelemiseksi, koska mittavan kierrätysjätteen viennin tyrehtyessä tarvittavaa jätteen polttokapasiteettia ei voida riittävän nopeasti rakentaa. Suomessa on riittävästi polttokapasiteettia omiin tarpeisiin erityisesti, kun Varsinais-Suomeen valmistuu vielä yksi polttolaitos.

Työryhmälle konsultin tekemä elinkaarianalyysiin perustuva arvio kiertotalouden ympäristöhyödyistä osoitti, että ilmastohyödyt ovat marginaaliset huolimatta koko yhteiskunnan tekemistä suurista panostuksista ja ponnistuksista. Elinkaarianalyysissä ei tarkasteltu kiertotalouden mittavia ympäristö- ja työhygieenisiä ja ympäristönsuojelullisia haasteita. Elinkaaritarkastelussa selvitetty fosforin talteenotto ei ole maatalouden eli tärkeimmän kannalta lopulta relevantti, koska kuluttajat eivät halua biojätteestä keskitetysti kompostoitua tai mädätysrejektin orgaanista fosforia pelloille. Myös fytosanitaariset eli kasviensuojeluun liittyvät kysymykset estävät orgaanisen fosforin laajamittaisen hyödyntämisen maataloudessa. Lisäksi fosforin taloudellinen, energeettinen ja geopoliittinen saatavuus EU:n komission vuonna 2013 tehdyn selvityksen mukaan ei ole ongelma vielä satoihin vuosiin.

EU:n komission syvällinen strategia-analyysi UNFCCC:n Katowicen COP24 alla ehdottaa, että EU:n tulee ilmastonsuojelun nimissä kaksinkertaistaa jätteenpolton 2050 mennessä vuositasolle 100 miljoonaa tonnia.

Syntyvän yhdyskuntajätteen määrä on pieni, kun sitä verrataan yhteiskunnan muihin jäte- ja materiaalivirtoihin. Kiertotalouden taustalla olevia ideoita yhdyskuntajätteen kierrättämisen välttämättömyydestä olisi näin tarkasteltava uudesta näkökulmasta, koska nykyiset jätteiden kierrätysideat ovat johtaneet alati pahenevaan globaaliin jätekriisiin.

1. Johdanto

Tämä lausuma on jätelakityöryhmän mietintöä täydentävä erittely EU:n kiertotalouspaketin Suomen lakiin transponoinnin reunaehdoista ja haasteista, joihin työryhmä on törmännyt koettaessaan parhaansa mukaan laatia ehdotustaan kiertotalouspaketin toimeenpanemiseksi. Työryhmä on siis tehnyt parhaansa, mutta on ollut mahdottoman edessä ja tässä seuraavassa erittelen syitä, miksi tehtävä on ollut mahdoton jo lähtökohtaisesti mutta myös aikataulullisesti. Katson kuitenkin, että tässä lausumassa mainitut haasteet tulisi ottaa huomioon, kun kiertotalouspaketin toimeenpanoa jatketaan.

Seuraavassa erittelen tarkemmin niitä haasteita, joita kiertotalouspaketin – erityisesti EU:n jätehuollon etusijajärjestyksen aiempaa tiukempi säätäminen eli radikaalisti tiukkenevat sitovat kierrätysvaatimukset – toimeenpanon myötä on myös Suomella edessä. Haasteet ovat niin suuria, että Suomen tulisi hyvissä ajoin myös valmistautua vaikuttamaan EU:n jätelainsäädäntöön siten, että ongelmia voidaan hallita. Suurin osa näistä haasteista ja huomioista, joita seuraavassa esitän, on kirjattu tavalla tai toisella raportin tekstiin lukuun ottamatta biojätteen käsittelyn ongelmia, joista sosiaali- ja terveysministeriö on lausunut toistuvasti kriittisen kantansa vuodesta 1996 lähtien. Myös jätehuollon ja kiertotalouden kansainvälinen kriisiytyminen, joka koskettaa erityisesti EU:ta talousalueena, on jäänyt työryhmän raportissa vähälle huomiolle. Tämä on osin ymmärrettävää, koska Suomella on – toisin kuin monella muulla EU:n jäsemaalla – riittävästi polttokapasiteettia.

Jätehuoltoa koskeva toimivalta on 100 %:sti Euroopan Unionilla. Kaksoispäätösmenettelyllä Euroopan Unionissa toukokuussa 2018 tehdyt muutokset jäte-, pakkausjäte-, kaatopaikka-, romuajoneuvo, sähkölaiteromu-, paristo-, ja akkudirektiiviin merkitsevät valtavaa haastetta jätehuollolle. Lainsäätäjät ovat visioineet paketilla edistettävän koko Euroopassa kiertotaloutta ja sillä on oletettu edistettävän Euroopan Unionin talouden viherryttämistä ja sen tukevan talouskasvua, työpaikkojen luomista ja hyvinvointia. Em. direktiivien muutoksia kutsutaan EU:n kiertotalouspaketiksi. Kiertotalouspaketilla on EU:n jäsenmaat velvoitettu lisäämään yhdyskuntajätteen kierrätystä valtavin harppauksin. Esimerkiksi pakkausmuovi kiertäisi 55 %:sti viimeistään vuonna 2030, kun nykyisellään vain hyvin pieni osa erilliskerätystä kotitalousjätteen muovista kiertää. Myös muiden jätejakeiden kierrätystä ja kokonaiskierrätysastetta pitää lisätä aivan uudelle tasolle. Jo vuoteen 2025 mennessä Suomen pitäisi kaksinkertaistaa kierrätyksen.

Voidaan kuitenkin lähtökohtaisesti kysyä, onko viisasta jopa kymmenkertaistaa (muovi) vaikeasti kierrätettävien jätejakeiden (muovi-, puu- ja biojäte) kierrätystä, etenkin kun tiedämme, että yhdyskuntajätteen vuosikertymä on vain 2,4 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä on hyvin pieni materiamäärä, kun sitä verrataan alkutuotannon, kaivostoiminnan, teollisuuden ja tukkukaupan piirissä vuosittain syntyviin jäte- ja sivuvirtoihin, joiden yhteenlaskettu tonnimäärä on yli 100 miljoonaa tonnia vuodessa.

2. Yhdyskuntajätteen ja pakkausjätteen erilliskeräyksestä (Luku 8)

Työryhmän työn aikana konsultilla teetetyt keräyskustannuslaskelmat osoittavat, että kiertotalouspaketin myötä pelkät yhdyskuntajätteen lajittelu- ja keräilykustannukset nousevat rajusti erityisesti, jos erilliskeräystä laajennetaan taajamissa kaikkiin kotitalouksiin. Työryhmä on konsultin avulla tarkastellut kahta erilliskeräyksen vaihtoehtoa, joissa biojätteen, kartongin, lasin, pienmetallin ja muovin erilliskeräystä pyrittäisiin tehostamaan selvästi nykyisestä taajama-alueilla, jotka kattavat lähes 90 % Suomen väestöstä. Edes kustannuksia nopeasti – erityisesti ”Ruuhka-Suomen” ulkopuolisissa taajamissa – nostavassa kaikkiin kotitalouksiin ulottuvalla erilliskeräyksen tehostamisella ei kyetä saavuttamaan sitovia kierrätystavoitteita sen enempää kokonaiskierrätysasteen kuin muovinkaan kohdalla.

Ratkaisemattomia kysymyksiä ja ennalta-arvaamattomia ongelmia on edessä tukuittain:

Ovatko nykyiset asunnot ja niiden roskakatokset mahdollista muuttaa tai sopeuttaa erilliskeräyksen uusiin vaatimiin olosuhteisiin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kokonaisiin uusiin korteleihin (mm. Helsingin Kalasatama, Länsi-Satama, Länsi-Pasila, Kruunuvuori, Espoon Suurpelto, Vantaan Kivikko) on rakennettu investointi- ja käyttökustannuksiltaan erittäin kalliitaputkikeräysjärjestelmiä, jotka perustuvat neljään jätejakeeseen. Mikä on näiden kohtalo? Mitä tehdään kaupan elintarvikkeille, joiden myyntiaika on umpeutunut? Revitäänkö ne auki kaupan takahuoneissa. Sosiaali- ja terveysministeriö on aikoinaan torjunut tämän ajatuksen terveydensuojelullisista syistä. Pelkästään keräily- ja käsittelykustannusten raju nousu voi aiheuttaa sosiaalisia jännitteitä, mutta myös erilliskeräyksen näin voimakas lisääminen lopulta pakolla kunnallisilla jätehuoltomääräyksillä voivat aiheuttaa jopa suuttumusta väestön keskuudessa ja epäluuloa EU:ta kohtaan.

Pakon valvonta ja rikkomusten sanktiointi on käytännössä mahdotonta ja näin on viime kädessä hyväksyttävä, että suuri osa ihmisistä ei tule lajittelemaan jätteitään eri syistä. Tästä vallitsi työryhmässä konsensus.

Kuten edellä on jo todettu kiertotalouspaketti edellyttää EU:n jäsenmaiden saavuttavan erittäin korkeita kierrätysprosentteja. Työryhmän työn aikana tekemäni ja työryhmälle jakamani harjoituslaskelmat sekä konsultin laskelmat osoittavat, että niiden saavuttamiseksi on vääjäämättä turvauduttava syntypaikkalajittelun lisäksi lopulta keskitettyyn lajitteluun eli Suomeen pitää rakentaa myös mekaanisbiologisia jätelaitoksia, joissa erotellaan kierrätettävät jakeet (lähinnä biojäte, muovi, metallit, puhtaimmat kuidut ja lasi) ja vaikeasti kierrätettävät jätteet valmistellaan polttoon tai biologiseen käsittelyyn. Tämä johtaa lopulta jopa moninkertaiseen päällekkäisyyteen jätehuollossa. Työryhmässä vallitsi konsensus, että lopulta myös MB-laitokset tarvitaan kiertotalouspaketin sitovien kierrätysprosenttien saavuttamiseksi, mutta on korostanut, että niihin turvaudutaan asteittain. Tosin näyttää siltä, että edes MB-laitosten rakentaminenkaan ei todennäköisesti mahdollista EU:n vaatimia korkeita kierrätysasteita.

Työryhmä ei kyennyt ottamaan työssään huomioon aikapulasta johtuen perusteellisia mittavia kustannuksia, jotka syntyvät, kun kierrätettäväksi aiotut jätevirrat prosessoidaan uusiotuotteiksi. Näiden kustannusten kattamiseksi pitää löytyä uusiotuotteille markkinat, jotta kiertotalous ei nojaisi pelkästään yhteiskunnan tukeen.

2.1. Biojätteen kierrätysasteen nosto ainoa merkittävä yksittäinen keino nostaa kokonaiskierrätysastetta

Biojätteen kierrätyksellä on ollut keskeinen sija Suomen pyrkiessä kokonaiskierrätysasteen nostoon sen sisältämän veden vuoksi eli sen kierrättäminen tuottaa tonneja helpommin kuin moni muu jätejae. Keskitetysti tuotettua kompostia tai mädätysrejektiä ei käytännössä voida alkuperäisen ajatuksen mukaisesti maataloudessa juuri käyttää johtuen kuluttajien epäluuloista ja mm. niiden aiheuttaman kasvitautiriskin vuoksi. Ne kelpaavat lähinnä viherrakentamiseen ja osin maan parannukseen. Pääasiassa keskitetysti tuotettu aerobisesti tuotettu komposti on käytetty kaatopaikkojen maisemointiin.

Toistaiseksi biologista käsittelyä varten tehtyjä investointeja kunnissa ei ole voitu tehdä ilman merkittäviä investointitukia ja verohelpotuksia. Vuodesta 1999 rakennetut aerobiset keskitetyt kompostointilaitokset ovat aiheuttaneet ympäristön asukkaille laajalti hajuhaittoja, joita Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos tutki kymmenisen vuotta sitten laajassa tutkimusohjelmassaan. Yleisesti tunnustettiin, että jopa satoihin miljooniin euroihin nousseet investoinnit aerobiseen kompostointiin olivat virhe. Em. virheen tunnustamisen myötä investointitukia ja verohelpotuksia suunnattiin mädätyslaitoksille. Ne ovat aiheuttaneet vähemmän hajuhaittoja ympäristön asukkaille, mutta taloudellinen kannattavuus on jälleen ollut heikko ja tekniset ongelmat ovat jatkuneet runsaista tukimuodoista ja verohelpotuksista huolimatta.

Ympäristöministeriön biojätestrategiaryhmässä vuonna 2003 lähdettiin SYKE:n tekemissä laskelmissa siitä olettamasta, että keskitetysti kompostoidusta mullasta kunnalliset jätehuoltoyhtiöt saisivat 50 euroa tonnilta. Tuolloin ei vielä tiedetty tuotantokustannuksia tarkasti. Sittemmin on paljastunut, että per tonni tuotantokustannukset nousevat noin 200-300 euroon. Helsingin Seudun Ympäristöpalvelut saa yhden euron tonnilta, kun se myy eteenpäin kompostia edelleen jalostettavaksi. Ostajan pitää vielä puhdistaa HSY:n kompostoima multa roskista (erityisesti muoviroskat) ennen kuin sitä voidaan käyttää maan parannukseen tai puutarhamullaksi. Kuten edellä on jo todettu, erittäin korkeiden kierrätysprosenttien saavuttamiseksi tarvitaan siis vääjäämättä merkittäviä investointeja mekaanisbiologiseen (MB) keskitettyyn yhdyskuntajätteen käsittelyyn ja lajitteluun, koska suuri osa biojätteestä päätyy joka tapauksessa sekajätteen sekaan. Työryhmän työn edetessä tuli kuitenkin esille, että uusien EU:n kierrätyslaskentasääntöjen mukaan MB-laitoksissa eroteltua ja käsiteltyä biojätettä ei voida sisällyttää kierrätyksen piiriin.

Sosiaali- ja terveysministeriö vastusti ankarasti vuonna 2003 biojätestrategiatyöryhmän mietinnön valitsemaa MB-strategiaa sekä ympäristöterveydellisistä, työhygieenisistä että ympäristönsuojelullisista syistä. Laitokset tuottavat runsaasti rejektiä ja ne kuluttavat suuria määriä vettä, mistä aiheutuu vesiensuojelullisia haasteita. Niitä tullaan vääjäämättä kuitenkin tarvitsemaan EU:n sitovien kierrätystavoitteiden täyttämiseksi, mikä merkitsee jälleen ympäristöterveydellisiä ja erityisesti työhygieenisiä ja ympäristönsuojelullisia haasteita. Biojätestrategiatyöryhmän suositukset hylättiin ja Suomeen rakennettiin mm. sosiaali- ja terveysministeriön tahdon mukaan polttolaitosverkosto, joka nyt vielä täydentyy Saloon Varsinais-Suomen tarpeisiin rakennettavalla polttolaitoksella. Nyt Varsinais-Suomen yhdyskuntajätettä on viety Ruotsiin ja Viroon poltettavaksi.

2.2. Muovin laajamittainen kierrätys

Muovilajeja on jopa yli 1000 ja siksi että muovijäte on likaista. Heterogeenistä yhdyskuntajätteen likaista muovia on PET-pulloja lukuun ottamatta mahdotonta kierrättää nykykeinoin ja paljon  eskustelua herättänyt kemiallinen kierrätyskin näyttää vähintäänkin haasteelliselta tulevaisuudessa. Yhteiskunta – lähinnä kansalaiset mutta myös yritykset ja julkiset instituutiot  jätemaksuissaan – tukevat uusiomuovin tuotantoa välttämättä ainakin siihen saakka, kunnes jätevirroista joko syntypaikalla tai keskitetysti erotettu muovi on saapunut uusiomuovin tuotantolaitokselle. Tämän jälkeenkin yhteiskunnan tuki lienee välttämätön.

Hollanti on maailman johtava maa muovin erilliskeräyksessä ja maassa kerätään noin 60 % muovijätteestä. 2017 syksyllä Hollannin taloudellisen tutkimuslaitoksen raportissa todettiin, että muovin kierrätys ei toimi ja toimiakseen edes joltisenkin, järjestelmä tarvitsee paljon lisää rahaa.

Toisaalta laajalti Suomessa esillä ollut pyrkimys hyödyntää muovijätettä jalostamalla sitä dieseliksi ei ole taloudellisesti kannattava ja hanke vaatisi merkittävät investointituet ja verohelpotukset dieselpumpulla, mikä lisää valtion menoja ja vaikeuttaisi valtion veronkantoa. Kaiken lisäksi muovidieselin valmistukseen syötettyä jätemuovia ei voida laskea osaksi kierrätystavoitteen  toteutumista, koska se on tavallisen jätteenpolton tapaan hyödyntämistä (esim. Vantaan Energian polttolaitos), tosin huonommalla hyötysuhteella ja monimutkaisella energiaa (mm. tarvittavat pyrolyysilaitokset) ja runsaasti rahaa vaativalla logistiikalla.

Syntyvän muovijätteen määrä SYKE:n vuonna 2015 julkaistun raportin mukaan on vuonna 2030 315 000 tonnia, mutta lukua on kritisoitu liian suureksi jätteen sisältämän vesimäärän vuoksi. Yhtä kaikki EU:n kierrätyslaskentasäännöt (rejektiä eli suoraan polttoon menevää kierrätyskelvotonta muovia ei saa sisällyttää osoittajaan) ja muovin likaisuus ja sen heterogeenisuudesta johtuvat haasteet ovat niin suuria, että nykyisen mekaanisen rakeistamisen kyky nostaa kierrätysaste EU:n vaatimalle tasolle on mahdotonta. Suomessa ei ole nyt kunnollista tietoa esimerkiksi kuinka suuri osa kotitalouksissa erilliskerätystä muovista todella rakeistetaan uusiomuovin raaka-aineeksi. Keskustelussa esille nostettu muovin kemiallinen kierrätys on samojen haasteiden edessä kuin mekaaninen rakeistus. Tuotantoprosessit kuluttavat molemmissa tapauksissa merkittäviä määriä vettä ja energiaa ja rejektimäärät voivat olla todella suuria ja ne aiheuttavat ympäristöhaittoja lähes jokaisessa logistiikkaketjun osassa.

Voidaan karkeasti arvioida, että EU:n kiertotalouspaketti edellyttää Euroopassa tuotettavan yli 10 miljoonaa tonnia uusiomuovia vuonna 2030. Uusiomuoville on sen likaisuuden vuoksi vaikea löytää käyttökohteita. On epävarmaa, onko Euroopassa kysyntää tälle määrälle uusiomuovia, kun sitä ei voi käyttää tärkeimpään eli elintarvikkeiden pakkaamiseen. Entä jos Keski-Euroopassa suuruuden ekonomialla tuotettu todennäköisesti halvempi uusiomuovi vyöryy Suomeen jo ennestään epävarmoille markkinoille?

USA:ssa liuskekaasuvallankumouksen aiheuttaman tuotantokustannusten alenemisen myötä neitseellisen muovin tuotantoon on tehty hyvin suuria investointeja. USA:ssa muovilaadut polymeroidaan pääasiassa maakaasusta. Tämä on vaikeuttanut merkittävästi uusiomuovin menekkiä markkinoilla globaalisti eli sillä on vaikutuksensa myös Euroopan sisämarkkinoille.

3. Muut haasteet yhdyskuntajätteen kierrätyksen radikaalissa lisäämisessä EU:ssa

Muovin ”kierrätys” on nyt maailmanlaajuisesti ajautunut syvään kriisiin Kiinan lopetettua ympäristöterveydellisistä ja ympäristönsuojelullisista syistä erilliskerätyn tai keskitetyillä lajittelulaitoksilla erotetun muovijätteen tuonnin rikkaista maista. Kierrätys sanan lainausmerkit johtuvat siitä, että vain pieni osa Kiinaan viedystä muovijätteestä käytettiin uusiomuovin valmistukseen eli mekaaniseen rakeistukseen. Suurin osa Kiinaan viedystä muoviroskasta on palanut avotulella tai jokien kautta valunut valtameriin.

Viimeiset vuosikymmenet ovat rikkaiden maiden ihmiset hyvässä uskossa ja uskollisesti vieneet kierrätykseen erilliskeräämänsä muovijätteen. Aiemmin vienti suuntautui Kiinaan ja 1.1.2018 enenevästi vielä alkeellisempiin olosuhteisiin. Valtamedia on kaikissa isoissa vientiä harrastaneissa OECD-maissa paljastanut suurelle yleisölle muovinkierrätyksen olleen lähinnä harhaan johtamista. Vielä pahempaa, usein rikollisliigat ovat mm. naamioineet vaarallisten jätteiden vientiä köyhiin maihin muovin kierrätykseksi. Isossa Britanniassa on meneillään poliisitutkinta tällaisista väärinkäytöksistä. USA:ssa on jätteiden lajittelu ja erilliskerääminen viimeisten kuukausien aikana lopetettu lähes kokonaan kunnallisilla päätöksillä.

Kiina ehti tuoda viimeisten yli 20 vuoden aikana 106 miljoonaa tonnia muovijätettä rikkaista maista. Nyt kehittyneiden OECD-maiden paalatun huonolaatuisen muovijätteen vienti on jatkunut hieman hidastuen mutta vielä kaoottisemmin Kiinaakin alkeellisempiin olosuhteisiin. Tämä on seuraavien kuukausien aikana aiheuttamassa todennäköisesti globaalin muovijätteen kaupan ja viennin OECD-maista köyhiin maihin täydellisen romahtamisen viimeistään Baselin sopimuksen 1.1.2021 voimaan astuvan vientikiellon vuoksi. Kehitysmaat (Filippiinit ja Malesia erityisesti) ovat voimakkaasti protestoineet, että heistä on tullut kehittyneiden maiden kaatopaikkoja muovin kierrätyksen nimissä.

Muistettava on myös, että Kiina lopetti 1.1.2018 myös monen muun kierrätysjätteen tuonnin. Kiina oli tuonut myös vuosittain lähes 100 miljoonaa tonnia erilaisia kierrätysjätteitä mm.  keräyspaperia. Huonolaatuisen muovijätteen kehitysmaaviennin vähenemiseen ja uudelleen kohdentumiseen johtaneet syyt juontuvat siitä, että, muovijätteen vienti vaikeuttaa maailman valtamerten roskaantumisongelmaa erityisesti viennin uudelleen kohdentumisen myötä. Tätä ongelma pyritään nyt hallitsemaan ensi sijaisesti kansallisin toimin kehitysmaissa. Joukko Aasian maita on valmistelemassa lainsäädäntöä, joka estää paalatun huonolaatuisen muovijätteen tuonnin näihin maihin.

EU:ssa ympäristösuojelun mandaatti on 100%:sti yhteisön käsissä. EU on toimijana eräs vastuuttomimmista paalatun huonolaatuisen muovijätteen viejistä maailmassa reilusti yli kolmen miljoonan tonnin vuotuisella viennillään.

Näin sekä kansallinen että monenkeskiseen sopimiseen perustuva säätely tulee siis voimakkaasti vähentämään huonolaatuisen muovijätteen vientiä kehitysmaihin. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa kaatopaikkadirektiivi on vähentänyt kaatopaikkojen määrää Euroopassa radikaalisti ja tulee kokonaan estämään muovin läjittämisen 2030 mennessä kaatopaikkadirektiiviin kiertotalouspaketin yhteydessä tehtyjen muutosten vuoksi. Toisaalta jätteenpolttokapasiteettia puuttuu Euroopan Unionissa kohdakkoin yhä nopeammin kasvaville muovivuorille. Eräs tällainen Englannissa sijaitseva muovijätevuori näkyy hyvin satelliittikuvissa.

Huonolaatuisen paalatun muoviroskan vientikiellon astuessa voimaan jo 16 kuukauden kuluttua, ei Euroopalla ole käytännössä mahdollisuuksia rakentaa tässä ajassa riittävästi uutta polttolaitoskapasiteettia. Euroopassa jouduttaneen poikkeustoimilla suojelemaan terveyttä ja ympäristöä laajassa mitassa Baselin sopimuksen viimeistään vientikiellon astuessa voimaan? Suomessa jätteenpolttokapasiteetti on täydessä käytössä, mutta suuriin ongelmiin Suomessa ei jouduta, kun Saloon rakennetaan vielä yksi uusi polttolaitos. Ruotsin ja Tanskan tapaisissa maissa, joissa on riittävästi polttokapasiteettia, ongelmia ei ole näköpiirissä.

4. Kiertotalouden ympäristöhyödyt

LCA-Consulting laski työryhmälle ympäristöhyödyt, jotka perustuivat kiertotaloudella saavutettavan hiilijalanjäljen pienentämiseen ja fosforin ja typen talteen ottoon orgaanisesta jätteestä. LCA-Consultingin edustaja korosti erityisesti laskettaessa hiilijalanjäljen pienentämistä, arviot ovat kohtuullisen tarkkoja toisin kuin arvioitaessa kiertotalouden työllisyysvaikutuksia, joihin sisältyy merkittävää epävarmuutta.

Kiertotalouden edistämisellä saadaan jälkimmäisellä aggressiivisella erilliskeräyksen laajentamisella vähennettyä kymmeniä tuhansia tonneja hiilidioksiditonniekvivalentteja  kokonaispäästöjemme ollessa 56 miljoonaa tonnia eli valtavan yhteisen ponnistuksen ympäristöhyödyt ovat siten marginaaliset.

Fosforin talteenottoa biojätteestä on perusteltua pelolla sen loppumisesta. EU:n komission vuonna 2013 valmistuneesta asiakirjasta kuitenkin selviää, että nykyisten todennettuja geopoliittisesti, taloudellisesti ja energeettisesti hyödynnettäviä fosforivaroja maapallolla on 2×10(9) tonnia vuotuisen kulutuksen ollessa 3×10(6) tonnia eli fosforia riittää pelkästään näin tarkasteltuna 666 vuotta eteenpäin. Maapallon fosforivarat – kuten po. komission asiakirjasta selviää – ovat kuitenkin tätäkin jo hyödynnettävissä olevaa määrää moninkertaisesti korkeammat.

5. Lopuksi

EU:n päättäjien visioima ja kiertotalouslainsäädännöllä nyt vahvasti ohjattava 550 miljoonan talousalue alkaa saamaan suunnitelmatalouden piirteitä, edellyttäähän EU:n kiertotalouspaketti mm. sitä, että Eurooppa tuottaa enenevästi 2020 luvulla ja vuodesta 2030 eteenpäin kierrätysmuovia yli 10 miljoonaa tonnia vuodessa riippumatta siitä, onko nykytekniikoilla esimerkiksi Riihimäellä tuotettaville huonolaatuiselle kierrätysmuoville kysyntää tai ei. Tosin tonnimäärä lienee liian korkea, koska suuri osa kierrätysmuovista menee rejektinä joka tapauksessa polttoon.

Talouden näkökulmasta työryhmässä vallitsi konsensus, että verkkokaupan kautta tapahtuva tuonti erityisesti EU:n ulkopuolelta asettaa EU:ssa toimivat yritykset epätasa-arvoiseen asemaan verrattuna esimerkiksi kiinalaisiin yrityksiin. Työryhmässä vallitsi myös konsensus, että ongelma on ratkaisematon ja todennäköisesti lähes mahdoton ratkaista, mutta nyt tuottajavastuun radikaali laajentaminen vähentää eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä muihin talousalueisiin nähden. Suomessa nyt myös pienimmät yritykset saatetaan työryhmän esityksen mukaan tuottajavastuun piiriin.

Työryhmässä on myös vallinnut huoli ensimmäisestä kokouksesta lähtien, että hallinnon taakka tulee lisääntymään selvästi sekä keskushallinnosta (Pirkanmaa ELY-keskus), aluehallinnossa sekä erityisesti kunnallisella tasolla. Työryhmällä ei ollut aikaa selvittää hallinnollisen taakan kasvua ja sen lisäkustannuksia.

Mikäli piirustuspöydällä jo vuosikymmeniä olleet eri muovin kemialliset kierrätystekniikat (ainakin neljä eri lähestymistapaa) kyetään ottamaan laajassa mitassa käyttöön joskus tulevaisuudessa, niillä saatettaisiin kyetä tuottamaan haluttuja korkealuokkaisia eri käyttötarkoituksiin sopivia muovilaatuja. Viime kädessä joudutaan lopulta kuitenkin kysymään, ovatko nämä uusiotuotantolaitokset ja monimutkaiset niiden vaatimat tuotantologistiikat taloudellisesti järkeviä ja ympäristönsuojelullisesti hyväksyttäviä.

Kaikki kiertotalouteen kytkeytyvät politiikat, logistiikat tai jätteenkäsittelymuodot saastuttavat luontoa eri tavoin myös muovilla. EU:n tuottajavastuuseen perustuva epähygieeninen aluekeräys lisää ympäristön muoviroskakuormitusta muovin kevyen olomuodon vuoksi. Biologisen kiertotalouden loppukäsittelyn tekniikat eli aerobinen kompostointi ja mädätys lisäävät sekä maaperään että vesistöihin sekä muoviroskaa että mikromuovia. Paperin ja muovin – mukaan lukien siis jo vuosikymmeniä koeasteella oleva ja ollut muovin kemiallinen kierrätys – kierrätyksen runsaasti vettä ja energiaa kuluttava siistaus aiheuttaa suuret mikromuovipäästöt jätevesiin.

Työryhmän työn aikana myös pohdittiin niitä mittavia erityisesti ympäristölainsäädännöstä tulevia esteitä kiertotalouden edistämisessä. Nämä liittyvät mm. POP-direktiivin ja muuhun kemikaalilainsäädäntöön erityisesti REACH-säädöksiin. Työryhmä päätyi pragmaattisesti siihen, että ns. ”End of Waste” säätely pysyy ympäristöluvituksen piirissä, mikä takaa sen, että suuria
ympäristönsuojelullisia tai ympäristöterveydellisiä ongelmia ei todennäköisesti synny, kun jätteitä käytetään uuden tuotannon syötteinä.

Aivan erityinen ongelma kiertotalouden edistämisessä on siis ollut piakkoin Baselin sopimuksen kieltämä huonolaatuisen paalatun muovijätteen vienti erityisesti niihin Aasian maihin, joiden  jätehuolto on kehittymätöntä. Tämän vientikaupan arvo on vuosittain ollut noin 10 miljardia dollaria. Kierrätyksen nimissä tapahtuva vienti lisää valtamerten muovikuormaa merkittävästi. Muovia myös poltetaan avotulilla laajalti, mistä aiheutuu merkittäviä terveydensuojelullisia ongelmia Aasiassa. Tutkimusryhmä, joka nosti maailman merien muoviroskaongelman maailman tietoisuuteen ei alkuperäisessä Science lehdessä 2015 julkaistussa tutkimuksessaan huomioinut erilliskerätyn tai keskitetyssä lajittelussa kerätyn ja lähes yksinomaan rikkaista maista kierrätyksen nimissä Kiinaan viedyn muovijätteen ympäristövaikutuksia. Euroopan Unionin muovistrategia huomioi po. tutkimuksen keskeiseksi tietolähteekseen.

Osana kiertotalouspakettia, EU:n lainsäätäjä on halunnut portaittain toteuttaa orgaanisen jätteen hautaamiskiellon koko Eurooppaan. Vuosittain syntyvän kodittoman eurooppalaisen muovin, jätepaperin ja pakkauspahvin määrä voisi olla noin 10 miljoonaa tonnia, jonka huolehtimiseksi tarvitaan Euroopassa runsaasti lisää polttokapasiteettiä.

Toistaiseksi Euroopassa ei ole lainsäädännöllisesti tartuttu toimeen merien suojelemiseksi muoviroskalta kuin tarkastelemalla Euroopan Unionin uimarannoilta löytyviä roskia, joiden perusteella on päädytty kieltämään tietyt kertakäyttömuovit. Euroopan Unionin muovistrategiassa luotetaan pakkausten standardoinnin kehittämiseen, panostamalla pakkausteknologian sekä muovin  kemiallisen kierrättämisen tutkimukseen, mikä on voi korkeintaan pitkällä tähtäimellä tuoda toimivia ratkaisuja ongelmiin, jos silloinkaan.

EU:n kiertotalouden ideat ja toteutus tulevat vääjäämättä epäonnistumaan, koska edes suurella rahalla ei todennäköisesti voida saavuttaa esimerkiksi muovin kierrätystavoitteita. Kysymys on nyt siitä, paljonko näillä visioilla hukataan Euroopassa rahaa ja mitkä ovat visioiden inhimillinen hinta tai vaikutukset ympäristöön. Pelkästään työryhmän ehdottamat uudet vaatimukset kotitalouksille erilliskeräyksen dramaattiseksi lisäämiseksi tullevat aiheuttamaan epäluottamusta EU:ta kohtaan.

Ympäristönsuojelu on siis 100 % Brysselin toimivallassa. Suomen tulee osana EU:ta toimia nyt vastuullisesti, että ongelmiin tartutaan ennen kuin se on liian myöhäistä. Niin kuin em. yhdysvaltalaiset tutkijat toteavat toimiin on tartuttava välittömästi ongelmien kasvaessa nopeasti.

EU:ssa ei oikea käsi tiedä, mitä vasen käsi tekee. EU:n pitäisi osana 2050 hiilineutraalia strategiaa lähes kaksinkertaistaa jätteenpolttokapasiteetti strategian taustalla olevan 400 sivuisen (s. 183) syväanalyysin mukaan 100 miljoonaan tonniin vuodessa. Euroopan Unionin komissio julkaisi tämän analyysin YK:n ilmastoneuvottelumekanismin (UNFCCC) Katowiceen ilmastokokouksen (COP24) aattona joulukuun alussa 2018.

Sosiaali- ja terveysministeriö on viimeisen 20 vuoden aikana edistänyt jätteenpolttokapasiteetin rakentamista ympäristönsuojelullisista, ympäristöterveydellisistä ja työhygieenisistä ja kokonaisturvallisuuteen liittyvistä syistä. Osin sosiaali- ja terveysministeriön ansiosta Suomi on saanut maahan polttolaitosverkoston, joka tosin ei palvelutarjonnaltaan ole vieläkään riittävä, koska Itä-Suomeen valittiin leijupetitekniikka, johon ei voida syöttää Vantaan polttolaitoksen (arinapoltto) tapaa syöttää terveydenhuollolle ominaisia jätteitä. Varkauden Riikinevan polttolaitos palvelee noin miljoonan ihmisen tarpeita Kainuusta Keski- ja Itä-Suomen kautta ulottuvalla alueella aina Etelä-Savoon asti.

Lääkintöneuvos Mikko Paunio