Komisario Lewis ja Suuri Herääminen Kulttuurimarxistisesta painajaisesta

Merkittävän näyttelijädynastian vesa Laurence Fox, joka tunnetaan Suomessa erityisesti kakkospääosasta suositussa TV:n dekkarisarjassa Komisario Lewis, on lyhyessä ajassa noussut sananvapauden ykköspuolustajaksi ehkäpä koko anglosaksisessa maailmassa.

Hänen heräämisensä ajoittuu suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin omani eli USA:n kongressin Brett Kavanaugh’n  Korkeimman Oikeuden nimistysprosessin kuulemistilaisuuksiin, jossa psykologian professori Christine Blasey Ford syytti vailla näyttöä Kavanaughia kauan aikaa sitten opiskeluaikoina tapahtuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Muistan elävästi, kuinka mieleni musteni kesämökilläni kaksi kesää sitten, kun lopulta tajusin, että kulttuurimarxismi oli saanut tukevan kuristusotteen länsimaisista yhteiskunnista ja sen instituutioista.

Englanninkieltä taitavat voivat tutustua Laurence Foxin hiljan The Sun lehdelle antamaan 50 minuutin mittaiseen huolella valmisteltuun haastatteluun. https://www.youtube.com/watch?v=1ODl1V_HZik On merkille pantavaa, että Ison Britannian keltainen lehdistö tekee tätä nykyä parempaa journalismia kuin entinen laatulehdistö.

Laurence Fox joutui puoli vuotta sitten Ison Britannian silakkaparven piirittämäksi suositun QT-ohjelman jälkeen, kun hän arvosteli Suussexin herttuattaren Meghanin wokeintoilua https://www.youtube.com/watch?v=_jhQsp4Ow0A. Yleisössä ollut uusmarxilainen naistutkija syytti Foxia valkoisesta etuoikeudesta ja väitti Foxin olevan rasisti. Fox totesi takaisin, että sinähän se tässä rasisti olet, kun noin minua nimittelet.

Suomalaiset eivät tiedä, koska V-media ei sitä ole suomalaisille kertonut, että Meghan ja Prinssi Harry joutuivat käytännössä lähtemään maanpakoon Meghanin wokeintoilun myötä. Britit olivat lopen kyllästyneitä Suussexin Herttuattaren jatkuviin rasismisyytöksiin.

Vaikka Laurence Foxin haastattelu on leppoisa, vie se meidät synkkään nykymaailmaan, jossa sananvapautta ja ylipäätään demokratiaa ja demokraattisia oikeuksia kavennetaan identiteetti-ideologian varjojlla ja keskustelu tukahdutetaan. Hän toivoo, että hänen lapsensa voisivat tulevaisuudessa elää vapaammassa yhteiskunnassa kuin mitä tämä nykyinen on. Hän kertoo kannattavansa kansallisvaltiota ja länsimaista demokratiaa.

Haastattelussa käydään läpi mediainstituutioiden, showmaailman kuin koululaitoksenkin vääristynyttä kehitystä.

Vielä viisi vuotta sitten täysin normaalit ajatukset tai väittämät ovat nyt ”äärioikeistolaisia”. Laurence Fox toteaa, että kaikki maolaisuudesta oikealla olevat ajatukset ja näkemykset ovat tätä nykyä äärioikeistolaisia. Kaikki nähdään Foxin mukaan hyperrodullisen prisman kautta, mikä luo hirmuista vastakkain asettelua yhteiskuntaan ja tappaa dialogin.

Koululaitoksesta he kävivät reippaan keskustelun The Sun lehden muotoileman kysymyksen pohjalta, jossa viitattiin Labour puolueen poliitikon ja opettajan huoleen, että koronan aihettama kotikoulutus altistaa lapsia heidän vanhempiensa oikeistolaisille mielipiteille. Fox kertoo esimerkkinä, kuinka lapsia wokeindoktrinoidaan koulussa ja heille opetetaan sanoja, joita he eivät kypsyysasteen vuoksi kykene omaksumaan. Hänen oma kuusivuotias poikansa ounasteli olevansa rasisti, koska pitää enemmän äitinsä kuin isänsä laittamasta ruoasta.

BBC saa haastattelussa kyytiä oikein olan takaa. Laurence Fox kieltäytyy jo miljoonien brittien muiden tavoin maksamasta BBC-veroa, jota tätä nykyä BBC yrittää periä ihmisiltä hallinto-oikeuksien kautta. Hän pitää BBC:n toimittajia ”holtittomina hulluina” (engl. ”out of control lunetics”) ja antaa esimerkkejä BBC:n valeuutisoinnista ja niiden pohjalta toimittajien henkilöön menevistä twitter-ilkkumisista. Miksi hän maksaisi veroa ylipätään, kun ei edes katso enää BBC:n ohjelmia?

Kokonaista yksi hänen kollegoistaan on toistaiseksi julkisesti tukenut Laurence Foxia ja koko joukko näyttelijäkollegoita on yksityisesti tukenut Foxin näkemyksiä. On aivan varmaa, että Laurence Foxin merkitys tulee kasvamaan, koska showmaailmaan pesiytynyt ällöttävä moraaliposeeraus ja wokeintoilu herättää tavallisessa väessä jo nyt puistatusta.

En voinut kuin myötähäpeällä katsoa Renny Harlinin YLE:n aamu-TV:ssä kesän alussa antamaa teennäistä haastattelua, jossa hän nuoleskeli yhteistyökumppaniaan Mari Perankoskea ja feministejä.  Mies, jonka ensimmäinen elokuva oli neuvostovastainen ”Jäätävä Polte” on nyt ”äijäfeministi” ja tekee työtä Kiinassa.

Kirjoitin uusimman kirjani ”Hourulan väen ilmastovallankumous” alkusanoissa tästä länsimaiset yhteiskunnat hitaasti myrkyttäneestä institutionalisoidusta ideologiasta. Käytin sammakkovertausta. Sammakko ei nouse hitaasti kuumenevasta vedestä pois vaan kuolee kuumuuteen, mutta tulikuumaan veteen laitettaessa sammakko hyppää heti pois vedestä.

Meille on käynyt kuin hitaasti kuumenevalle sammakolle. Kirjoittelin vielä 1990-luvulla yksinpuheluita Kanava-lehteen, joissa vitsailin valkoisista heteroseksuaalisista miehistä yhteiskuntien ykkösvihollisena. Enää tämä ei ole vitsikästä eikä hauskaa vaan totisinta totta ja yhteiskunnan epädemokratisoitumisen tahti on vain kiihtynyt viimeisen vuoden aikana.

Laitoin hiljan facebookiin ”mitä ajattelet tänään” kysymyksen alle mietelmäni, josta tuli hyvin suosittu:

”Sitä vaan ihmettelen, että kun tämä punavihreän ideologian tai kyldyyrimarxismin absurdius ja naurettavuus on tullut vihdoin läpinäkyväksi kaikille vähänkään omilla aivoilla ajatteleville, että miten toimittajat kuvittelevat ihmisten ottavan tosissaan ideologian absurdiudet kuten 100 sukupuolta, intersektionaalisuus tai mikroagressiot.”

Asia, minkä tämän luonnottoman uuden epänormaalin luonut pieni äänekäs äärivasemmistolainen klikki toimittajakaaderistoineen on unohtanut:

Meitä on Suomessa melkein puolet kansasta ja meillä on tyttäremme, veljien, siskojen ja serkkujemme tyttäret, vaimomme, isoäitimme, anoppimme, tätimme, naispuoliset ystävämme ja naispuoliset hyvät työtoverimme.