Somalit vuosisatojen ajan orjakauppiaina ja -isäntinä

Eräs eriskummallisimmista poliittisista kannanotoista, joka kautta aikain on kuultu ja nähty Suomessa, tehtiin Senaatintorin Helsinki Black Lives Matter mielenosoituksessa. Se on kaikille nähtävissä ja kuultavissa mielenosoituksen järjestäjien YouTubessa julkaisemassa videossa (ks. alla).

Siinä kahden minuutin ja 50 sekunnin kohdalla nuori Suomen somalialainen nainen kertoo kokemastaan pöyristyttävästä rasismista. Tehostaakseen viestiään ja suuttumustaan hän kertoo Senaatintorin ympärillä olevien rakennusten olevan mustien ihmisten ilmaiseksi rakentamia ja tästä syystä mustilla ihmisillä on oikeus hajottaa nämä rakennukset.

Tämä nuoren somalinaisen absurdi kannanotto on levinnyt sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin. Samalla se on syvästi loukannut kantaväestöä.

Sisäministeri Maria Ohisalo on nyt kertonut Suomen hallituksen sitoutuneen intersektionaaliseen feminismiin, jotta Suomesta saataisiin tasa-arvon mallimaa.

Aikajanalleni tänään facebook’ssa eräs filosofiaa minua paremmin tunteva postasi:

”Intersektionaalisuus nojautuu marxilaiseen Standpoint-teoriaan, jonka mukaan sorretumman luokan näkökulma on puolueettomampi ja todenmukaisempi. Silti pitää arvioida tapauskohtaisesti, mikä feministinen väite on puolueettomin. Feministiteoreetikko Sandra Harding myöntää, että kyse on näkökulmasidonnaisuudesta eikä puolueettomuudesta, mutta ”puolueeton”-sana (objective) on hänestä arvovaltaisempi, joten hän käyttää sitä. 1980-luvulla tätä marxilaista totuusteoriaa alettiin kyseenalaistaa, mutta riita jatkuu yhä.

Filosofian professori ”Ilkka Niiniluodon mukaan … Hardingin kanta on ”varsin epäuskottava”. Niiniluoto suosittelee naistutkimuksen teoriaksi kriittistä tieteellistä realismia.”

Tarkastellaanpa nyt somalien kokeman rasismin ja kuvitellun uhriaseman näkökulmasidonnaisuutta tai todenmukaisuutta Ilkka Niiniluodon kriittisen tieteellisen realismin vinkkelistä. Tämä kuviteltu uhriasema ja heidän kokema ”rakenteellinen rasismi” oikeuttaa tämän nuoren naisen mukaan somaleja nousemaan meitä valkoisia heteromiehiä sekä valtiovallan (valtioneuvoston rakennus), sivistyksen (Helsingin yliopiston päärakennus) ja uskonnon (Helsingin tuomiokirkko) keskeisimpiä monumentteja vastaan  vandalismiin turvautumalla.

Viime vuonna Quillette-lehdessä julkaistiin Geoffrey Garfieldin nimisen kulttuuriantropolin artikkeli ”Understanding Modern African Horrors by Way of the Indian Ocean Slave Trade”, joka vapaasti suomennettuna kuuluu ”Intian Valtameren orjakaupan merkitys tämän päivän afrikkalaisten kauhujen taustalla”. Artikkeli päättyy sanoihin:

”Minkä tahansa kehityspolun Kenia, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Afrikan Unioni tai niiden liittolaiset ottavatkaan, on tärkeää ymmärtää, että Al Shabab on enemmän kuin terroristiryhmä. Se on patologinen ilmiasu siitä ikiaikaisesta  vihasta, joka vallitsee heimojen ja uskontojen välillä ja joka on jatkunut vuosisatoja ja jonka juuret ovat kaupassa, jonka pahuus on tuttu kaikkialla Afrikassa.”

Garfield viittaa kauppa sanalla artikkelissaan laajalti käsittelemäänsä orjakauppaan ja somalien osuuteen siinä.

Olen itse käynyt ”kyynelten torilla” Bagamoyossa, joka sijaitsee Intian Valtameren rannalla Dar Es Salaamista pohjoiseen. Sieltä muslimikauppiaat – mukaan lukien somalikauppiaat – veivät orjia vuosisatojen ajan arabimaihin, Afrikan Sarveen ja Intiaan. Tämä orjakauppa on ollut ilmeisesti määrältään suurempaa ja kestoltaan paljon pidempiaikaisempaa kuin valkoisen miehen harrastama Länsi-Afrikasta Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan suuntautunut orjakauppa. Identiteetti-ideologian julkisen keskustelun intersektionaalisuus- ja keskustelusäännöistä johtuen tästä kaupasta ei ole saanut julkisesti puhua. Valkoisen heteromiehen syyllisyyden relativisointia ei voida missään nimessä sallia.

Saksan hallituksen virallinen globaali englanninkielinen viestintävirasto Deutsche Welle, joka sijaitsee Bonnissa YK-viraston vieressä Rein-joen rannalla, on kuitenkin viime vuosina siitä julkaissut paljonkin tietoa Intian valtameren orjakaupasta. Tänä vuonna julkaistu DW:n julkistaman TV-sarjan ensimmäinen osa alkoi sanoilla:

”476 AD – 1375 AD: Aavikon tuolla puolen – orjuuden historia ei alkanut puuvillapelloilta. Se on ollut läsnä ihmiskunnan alkuajoista lähtien.”

Nämä DW:n dokumentit, joissa myös kuvataan tarkemmin 1800-luvun Intian Valtameren orjakauppaa löytyvät helposti googlaamalla.

Intersektionaalisuuteen ja äärivasemmistolaiseen identieteetti-ideologiaan pohjaavassa uhripisteytysjärjestelmässä muslimit ovat ilmeisen korkealla. Tämä on pakottanut myös aktiiviseen julkiseen valehteluun pohjaavaan viestintään. Muutama vuosi sitten YLE:llä näytettiin brittiläinen dokumentti David Livingstonesta, jossa väitettiin oikein maailman karttaan piirrettyjen laivareittien avulla orjia viedyn 1800-luvulla Bagamoyosta Amerikkaan. Väite on absurdi, koska sen aikaisilla orjalaivoilla kuukausien matka Itä-Afrikasta Uudelle Mantereelle Hyvän Toivon niemen kautta olisi merkinnyt nälkiintyneille ja tuskin elossa oleville laivatuille orjille varmaa kuolemaa, eikä orjakauppiaille olisi jäänyt lantin lanttia voittoa.

Orjat vietiin Bagamoyosta islamin umman piirissä oleville asiakkaille. Miespuoliset orjat usein kastroitiin, mikä saattaa selittää kohtuullisen vähäisen mustan verenperimän muslimimaissa?

Kirjoitin Usarin blogin tästä pakonomaisesta valheellisesta valkoista miestä syyllistävästä David Livingstone-dokumentin viestinnästä (ks alla).

Britit ja italiaiset siirtomaaherrat lopettivat Intian Valtameren orjakaupan ja kielsivät orjien pidon Somaliassa viime vuosisadan alussa, mutta kantaväestön halveksimien bantujen orjuuttaminen jatkui Somaliassa aina 1930-luvulle saakka. Bantujen marginalisoiminen, halveksunta ja heihin kohdistettu väkivalta jatkuu wikipedian ja em. Geoffrey Garfiedlin artikkelin mukaan edelleen Somaliassa. Somalit toivat wikipedian mukaan bantuja ja olivat heidän orjaisäntiään vuosisatojen ajan, koska eivät itse halunneet tehdä raskaita peltotöitä (menial work). Asiaan kuului wikipedian mukaan, että näiden halveksuttujen bantujen kanssa ei somaleilla saanut olla seksuaalisuhteita. Bantujen osuus väestöstä Somaliassa tänä päivänä on tuntematon.

Entäpä mitä kertoo Niiniluodon feministitutkijoille suosittelema kriittinen tieteellinen realismi suomalaisten osuudesta orjakauppaan tai suomalaisista mustien orjien isäntinä. Pikkupoikana vitsailtiin, että maailman lyhyimmät kirjat olivat ”Hitlerin hyvät teot” tai ”biafralainen keittokirja”. ”Suomalaisen valkoisen miehen historiallinen taakka mustan väestön orjuuttamisessa” olisi myös tällainen ehdokas maailman lyhyimmäksi kirjaksi.

Puoli vuosikymmentä sitten valmistui tutkimus suomalaisista orjista, jossa kerrottiin novgorodilaisten saaneen muhkeita tienistejä keskiajalla heidän myytyään Suomesta ryöstämiään erityisen haluttuja valkotukkaisia ja sinisilmäisiä lapsia ja naisia islamilaisen umman piiriin (seksi)orjiksi. Teemu Keskisarja on viitannut Ison Vihaan ja todennut Suomesta viedyn pahimpina vuosina enemmän orjia suhteutettuna väestömäärään kuin yhdestäkään Afrikan maasta.

Entä mitäpä meidän tulee ajatella nuoren somalinaisen historian tietämyksestä, kun hän kuvittelee, että mustaihoiset ihmiset rakensivat Senaatintorin ympärillä olevat rakennukset. Ainakin meidän tulee olla huolissamme tulevasta PISA-menestyksestämme ja kummastella, mitä ihmettä tämä nuori nainen teki peruskoulun historian tunneilla.

Meidän tulee myös saada tarkoin selville, kuka tällaisia vaarallisia ajatuksia ja absurdeja vääriä tietoja istuttaa nuorten ihmisten tajuntaan. Ovatko tällaiset ajatukset perua valtamedian identiteetti-ideologiaan sitoutuneilta toimittajilta vai jostain muualta?

Valtamedian toimittajat ovat vuosikausia pelanneet vaarallisesti identiteetti-ideologian intersektionaalisuussääntöjen mukaan, mikä nyt on viime kuukausien aikana näkemättömällä tavalla lisännyt polarisaatiota yhteiskunnassa ja vierauden tunnetta kantaväestön piirissä. Tämä ei ole kenenkään etu – etenkään maahanmuuttajien.

Entä mitäpä meidän tulee ajatella, että nuoren somalinaisen kuvittelema Helsingissä mustien aikoinaan tekemä ilmainen rakennustyö oikeuttaa nyt mustia ihmisiä hajottamaan Suomen uskonnollisten, sivistyksellisten ja valtiollisten instituutioiden keskeisimmät rakennukset? Tämän selittämiseen ei riitä enää minun mielikuvitukseni ja oikeustajuni. Koettakaa te hyvät lukijat.

 

 

 

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on dosentuuri Helsingin yliopistossa epidemiologiassa. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40. Kirjoittajan uusin julkaisu on Auditoriumin 2015 julkaisema "Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset. Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu