Tiedolliseen relativismiin perustuva identiteetti-ideologia uhkaa länsimaita

Johdanto – Tiedollisen relativismin aatto

Kirjoitin Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) aatteellispoliittiseen julkaisuun Sosialistisen Aikakauslehti vuonna 1989 artikkelin otsikolla: ”Eikö historia opeta meille mitään – Johdatus vihreän ympäristökritiikin kritiikkiin”. 

Artikkelin perusajatus oli, että vihreä ympäristökritiikki ammentaa perimmältään tieteen ja valistusaatteen vastaisista virtauksista kuten saksalaisesta romantiikasta ja kansallissosialismista. Samana vuonna Oxfordin yliopiston ammattihistorijoitsija Anna Bramwell kirjassa ”Ecolocy in the 20th Century – A history” kertoo saman tarinan.

Erkki Tuomioja punavihreänä toimijana arvioi 12.10.1989 Bramwellin kirjan lähes koko sivuisella artikkelilla Helsingin Sanomissa ja leimaa Bramwellin väitteet ja analyysin virheelliseksi. Kirjassani ”Vihreä Valhe – Valheen sysimustat juuret, sen salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset” (Auditorium 2015) ruodin Erkki Tuomiojan läpeensä poliittista tarkoituksenhakuista epätieteellistä kirja-arvostelua kovin sanoin.

Oma esseeni Sosialistisessa Aikakauslehdessä syntyi siitä, kun olin pääministeri Kalevi Sorsan asettaman Energiakomitean terveyssihteerinä joutunut tieteelliseen kirjallisuuteen nojaten tekemään arviota eri energiamuotojen terveysvaikutuksista läpi koko tuotantoketjun ja elinkaaren. Olin tuolloin tyrmistynyt vihreiden aktivistien minulle lähettämistä epätieteellisistä ydinvoiman vastaisista pamfleteista, joissa väitettiin kaikkien maailman murheiden johtuvan ionisoivasta säteilystä ja ydinvoimasta. Jopa metsienkin väitettiin vihreässä viestinnässä kuolevan 100 km säteellä ydinvoimaloista.

Jopa Tshernobylin onnettomuus huomioiden ydinvoiman globaalit terveysvaikutukset olivat jo silloin tieteellisissä riskinarvioissa hyvin pienet hajautettuun polttoon perustuvan energiantuotantoon ja -kulutukseen verrattuna.

Olin myös kauhuissani siitä, kuinka vihreät suhtautuvat yhteiskunnan perustan eli energia- ja sähköhuollon merkitykseen asenteella, että sähköä saa töpselistä ja että sitä voidaan tuottaa säästämällä sitä.

Olin päätynyt tuolloin vuonna 1989 siihen, että ainoan relevantin ja teknologisesti vaativan hiilidioksidittoman energiamuodon vastustaminen epätieteellisillä argumenteilla on selvä osoitus vihreän ajattelun tieteen ja valistusaatteen vastaisuudesta. Jo tuolloin oli virinnyt keskustelu energiatuotannon hiilidioksipäästöjen ilmastoa mahdollisesti muuttavasta vaikutuksesta. Omat käsitykseni muuttuivat poispäin ilmastoalarmismista vajaa kymmenen myöhemmin, kun sain enemmän tietoa asiaan liittyen ja kun ymmärsin myös tieteellisen ilmastokeskustelun olevan ääripolitisoitunutta.

Olen tänä vuonna palannut asiaan ja kirjoittanut yhteisjulkaisun ”A-Bombs, bears and corrupted science – Reassessing radiation safety” tunnetun yhdysvaltalaisen ympäristölääketieteilijän ja toksikologin Edward Calabresen kanssa. Se julkaistiin Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin  perustaman ilmastoalarmismiin  kriittisesti suhtautuvan The Global Warming Policy Foundationin sivustolla. Suomalaiset tuntevat julkkiskokki Nigella Lawsonin hänen Nigel isää paremmin. Esipuheen julkaisuumme kirjoitti ylähuoneen jäsen Lordi Lilley, joka on moninkertainen Ison Britannian hallituksen ministeri ja konservatiivipuolueen entinen varapuheenjohtaja.

Calabrese osoittaa omassa osiossa ne historialliset ja tiede- ja yleispoliittiset syyt, mitkä johtivat kynnysarvottomaan (Linear No Threshold) eli LNT tulkintaan arvioitaessa pienten säteilyannosten syöpävaarallisuutta sekä ionisoivan säteilyn kykyä aiheuttaa geneettisiä vaurioita ihmisillä. Itse kirjoitin yhteisjulkaisuumme Hiroshiman ja Nagasakin eloon jääneiden uhrien kohorttitutkimuksen ongelmista. Ongelmat tässä maailman säteilysuojelun kulmakivitutkimuksessa juontuvat siitä, että tämän kohorttitutkimuksen (LSS) eri säteilyaltistuskategorioihin ihmiset sijoittava Nevadan autiomaassa puolen kilometrin korkeudessa tehty ydinräjähdyskoe ei ota huomioon Hiroshimassa ja Nagasakissa tuntikausia jatkuneen Mustan Sateen ja ydinpommien neutronivuon aktivoimien lyhytikäisten radioisotooppien aiheuttamia säteilyannoksia. Lyhyesti: Hiroshimassa ja Nagasakissa eloonjääneet saivat paljon luultua suuremmat sädeannokset ja näin per absorboitunut sädeannos syöpäriski on paljon luultua pienempi ja ICRP:n (International Commission on Radiological Protection) liioittelee säteilyn riskejä matalilla annoksilla. ICRP:n säteilysuojeluun liittyvät linjaukset ovat ympäri maailmaa lähes sellaisenaan lainvoimaisia.

Näin jälkikäteen arvioiden Energiakomitean (1988) vaatimattomat arviot ydinvoiman kansanterveyshaitoista ovat vielä tätäkin huomattavasti pienemmät 2017 englanniksi käännetyn ja julkaistun (J Radiat Res. 2017; 58(5): 745–754) unohdetun japanilaisen Mustan Sateen ja sekundaarisen säteilyn terveysvaikutuksia käsittelevän Hiroshimassa tehdyn epidemiologisen tutkimuksen mukaan.

Myös ydinpommien aiheuttaman massiivisen tappavuuden mekanismit eivät ole sopusoinnussa rauhanliikkeen ja sen käenpojan eli vihreän liikkeen narratiivin kanssa: vain pieni osa (ehkä 5%) Hiroshiman ja Nagasakin 15-20 kt ydinräjähdyksien aiheuttamista välittömistä kuolemista johtui ionisoivasta säteilystä. Suurin osa kuolemista johtui näkyvän ja näkymättömän valon massiivisista eri spektrien eri tavoin kudoksiin penetroivien säteiden lämpövaikutuksista ja tavallisista palovammoista sekä myös vähäisemmässä määrin paineaallon aiheuttamista suurenergisistä vammoista; yli 40 kt ydinräjähdyksissä valon lämpövaikutukset ovat niin massiiviset, että ne peittävät alleen tyystin ionisoivan säteilyn akuutit terveysvaikutukset. Käytännössä kaikki ydinasevaltioiden ydinlataukset ovat tänä päivänä yli 40 kt.

Varoitin tiedollisen relativismin vaaroista jo vuonna 1991

Pitkän alkutapailun jälkeen alan vihdoin päästä itse asiaan. Pari vuotta myöhemmin Sosialistisen Aikakauslehden esseen julkaisemisen jälkeen Weilin et Göös 1991 julkaisee ensimmäisen ”Vihreä Valhe” kirjani. Siitä tehtiin yli 100 kirja-arvostelua; suurin osa arvostelijoista oli sitä mieltä, että ympäristönsuojelijoita ja heidän motiivejaan ei saanut arvostella. Tässä kirjassani aloin tapailla kritiikkiä nyttemmin institutionalisoitunutta postmodernia tiedollista relativismia vastaan. Tätä ajattelua ilmensi 1990-luvun alun filosofian tohtorin ja myöhemmin Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajan Pekka Saurin (Vihr) maksiimi: ”Meillä kaikilla on omat totuutemme”. Vihreä Valhe kirjassani kävin läpi tätä ajattelua, joka mahdollisti kaikki älyttömät väitteet modernin elämänmenon ja teollistumisen ympäristö- ja terveysvaikutuksista. Saksalainen postmoderni professori ja sosiologi Ulrich Beck rakensi kaaoottisen Riskiyhteiskunta käsitteen tiedolliseen relativismiin ja kaoottiseen V-median pelottelevaan ympäristöuutisvirtaan nojaten.

Sittemmin nämä kaikki postmoderniin ympäristöajatteluun ja tiedolliseen relativismiin nojaavat kaoottiset teesit kirjoitettiin millenniaarien peruskoulukirjoihin ja niitä opetettiin erityisesti sosiaalitieteissä ja journalistikoulutuksessa yliopistoissa myös Suomessa sillä seurauksella, että nyt suuri joukko nuoria ihmisiä on saatu toivottomuuden tilaan mm. ”Ilmastokriisin” vuoksi, jota on nyt sitten vielä täydennetty V-mediassa koronapandemian vaaroja liioittelemalla.

Saamme 24/7 365 päivää vuodessa reippaat annokset kaaosta sekä TV:stä että muista V-median viestimistä.

Monet toimijat molemmin puolin Atlanttia heränneet identiteetti-ideologian vaaroihin

Ennen kuin menen eteenpäin muutama sana parin viime vuoden aikana virinneestä anglosaksisesta keskustelusta, jossa on herätty laajalti tämän institutionalisoituneen postmodernistisen ajattelun tai identiteetti-ideologian lopullisen ilmentymän eli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikehdinnän (engl. Social Justice Movement) aiheuttamaan uhkaan demokratialle ja koko länsimaiselle juutalais-kristillis-hellenistiselle arvoyhteisölle.

Suomessakin tavalliset ihmiset alkavat olla ihmeissään sanoista mikroaggressio, intersektionalismi ja väitteistä, että sukupuolia on 100 kappaletta ja yhä voimistuvista vaatimuksista rajata valikoidusti niiden sananvapautta, jotka yrittävät puolustaa kantaväestön etuja ja oikeuksia demokratian keinoin.

Sisäministeri Maria Ohisalon kommentit siitä, että Suomen hallituksen uusi tasa-arvo-ohjelma nojaa intersektionaalisuuteen ilmentää tätä postmodernistisen ajattelun lopullisen ilmentymän eli sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikehdinnän läpimurtoa poliittisen kentän vasemmalla laidalla. Mielenkiintoista oli, että tasa-arvoasioista vastaava ministeri Thomas Blomqvist yritti hädissään TV-haastattelussa sysätä hallituksen intersektionaalisuuslinjausta Maria Ohisalon piikkiin sillä perusteella, että sanaa intersektionalismi ei mainita uuden tasa-arvo-ohjelman teksteissä.

Frankfurtin koulukunnan kulttuurispoliittinen vaikutus valtava länsimaissa

Frankfurtin koulukunnan (perustettiin 1920-luvun alussa) alunperin konstruoima äärivasemmistolainen identiteetti-ideologia on nyt kaiken taustalla. Sen alkusysäyksenä oli pettymys siihen, että työläiset eivät liittyneetkään Karl Marxin ennustusten mukaan yhteen vaan liittyivät kansallisarmeijoihin Ensimmäisessä Maailmansodassa. Ideologia muovautui vuosikymmenien aikana ensin ensimmäisen polven neomarxistien paettua natseja Yhdysvaltoihin, jossa he saivat seuraajia. Heidän osin palattuaan takaisin Saksaan he saivat vuorostaan seuraajiaan Euroopassa. Herbert Marcuse oli tuonnempana mainitsemieni ”kuuskasien” lähes rokkistaran tapaisella maineella ratsastanut neomarxistinen ajattelija. Lopullinen identiteetti-ideologian keitos on kummallinen hybridi, joka on saanut vaikutteita mm. psykoanalyysistä.

Nykyinen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden woke-liikehdintä (mm. Black Lives Matter, jota Antifa ja islamistit tukevat) perustaa ajatuksensa Frankfurtin koulukunnan ajan myötä synnytettyihin teeseihin. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liike perustaa ympäristöliikkeen yhteistyökumppanina tai pikemminkin osana tätä nyt lopullisen hahmonsa saanutta äärivasemmistolaista rintamaa em. koulukunnan molemmin puolin Atlanttia yliopistoissa sosiaalitieteen laitoksissa vuosikymmeniä hiottuihin poliittisiin teeseihin siitä, miten edistää parempaa ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.

Frankfurtin koulukunnan ajattelun keskiössä on Karl Marxin dialektiikkaa ohjaavan ja määräävän luokkataistelun sijaan valkoisen rodun (erityisesti valkoiset heteroseksuaaliset miehet) etuoikeuden (engl. White Privilige) ja valkoisen miehen ylivallan (engl. White Supremacy) korostaminen. Keskiössä on myös  valkoisen rodun harjoittama intersektionaaliseen vähemmistöuhrisäännöstöön perustuva sorto (engl oppression), jonka kohteena ovat naiset, seksuaaliset vähemmistöt, muslimit ja värilliset ihmiset. Käytännössä intersektionaalisuussäännöstö legitimoi avoimen rasismin valkoisia ihmisiä kohtaan.

Itse olen vakuuttunut, että myös floora, fauna ja ilmasto ovat tällaisiä valkoisen rodun sortamia identiteettikategorioita. Hiljan New York Citystä kotoisin oleva korkean profiilin äärivasemmistoa ja tätä yhteisrintamaa edustava kansanedustaja Alexandria Ocasio Cortez kertoi kongressissa ilmastonmuutoksen olevan valkoisen rodun syytä. Hän vetosi tässä väittämässään tieteeseen. Jo ensimmäisissä YK:n kestävän kehityksen huippukokouksissa alkuperäiskansat oli nostettu jalustalle ympäristöystävinä tai -pyhimyksinä, vaikka tällä linjauksella ei juuri ole mitään tekemistä tieteen kanssa.

Tällä nyt lopullisen hahmonsa saaneella äärivasemmistolaisella identiteetti-ideologiaan ja sen intersektionalismisääntöihin tukeutuvalla yhteisrintamalla, jota valtamediassa mainostetaan suvaitsevaiseksi ja liberaaliksi, ei ole kuitenkaan mitään tekemistä sen enempää arvo- kuin talousliberalismin kanssa. Sillä on myös kovin vähän tekemistä perinteisten vasemmistolaisten arvojen ja lähtökohtien kanssa. Selostan myöhemmin, kuinka ideologia, jonka tämän päivän vasemmisto – mukaanlukien KEPU ja Kokoomus puolue – on muitta mutkitta omaksunut, määrittelee uudelleen tasa-arvon, rodun ja on kääntynyt Karl Marxin ja Friedrich Engelsin antimalthusilaisuudesta historiallisesti äärioikeistoon liitettyyn teollisuuden ja hyvinvoinnin vastaiseen uusmalthusilaisuuteen. Tämä on nyt tähän päivään tultaessa yhdessä globalisaation ja vihreän ympäristö- ja maahanmuuttoglobaaliagendan kanssa muuttanut vanhan puoluekartan perusteellisesti länsimaissa.

Molemmin puolin Atlanttia köyhyysrajalla olevat valkoiset työtätekevät ihmiset ovat olleet viimeisen kymmenen vuoden aikana ihmeissään omasta ”valkoisesta etuoikeudestaan”, joka ei näy vaurautena vaan köyhyytenä samalla, kun vasemmistopoliitikot lupaavat siirtää heidän työpaikat köyhiin maihin samalla, kun työtä halpuutetaan köyhistä maista tulevien ihmisten avulla. Nämä valkoiset ihmiset eivät enää äänestä maltillisia vasemmistopuolueita, jotka ovat hylänneet edistysaatteen ja omaksuneet luokkajaon sijaan identiteettikategoriat intersektionaalisuusääntöineen yhteiskunnallisten ohjelmiensa perustaksi.

Epäinhimillinen maalittamiskulttuuri (engl. Cancel Culture) herättänyt laajalti ajattelijat niin oikealla kuin vasemmallakin

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikehdintä tukeutuu nyt voimallisesti taktiikassaan aggressiiviseen maalittamiskulttuurin (engl. Cancel Culture), jolla pyritään tuhoamaan erimielisiä ihmisiä, poliitikkoja tai yhteistyöhön haluttomia yrityksiä. Maalittamiskulttuuria harrasti erityisesti Neuvostoliitto ja sen vasallit. Vuonna 1943 Neuvostoliitossa päätettiin, että kaikki sellaiset tahot, jotka sanovat poikkipuolisen sanan Neuvostoliitosta saavat henkilökohtaisen käsittelyn. Näin mm. George Orwellin Stalinia arvostelevan”Eläinten Vallankumous” kirjan julkaiseminen Toisen Maailmansodan jälkeen kohtasi monia esteitä.

Aggressiivinen epäinhimillinen maalittamiskulttuuri on nyt herättänyt laajasti molemmin puolin Atlanttia niin mustia kuin valkoisia ajattelijoita, poliittisia toimijoita ja journalisteja niin oikealla (mm. Ben Shapiro, Candace Owens, Douglas Murray, Ayaan Hirsi Ali, Dinesh D’Souza, Bari Weiss) kuin vasemmalla (mm. Bret Weinstein, Dave Rubin, Claire Fox, Karlyn Borysenko)  huomaamaan identiteetti-ideologian perusteiden täydellisen älyttömyyden ja vaarallisuuden, vaikka sitä sen aiempien äärivasemmistolaisten virtausten tavoin mainostetaan perustuvan tieteeseen myös Suomessa ja sitä myös opetetaan sosiaalitieteissä tieteellisenä konstruktiona.

Koomikot nousseet vastarintaan

Kirjassani ”Hourulan väen ilmastovallankumous” (2019) kirjan johdannossa kirjoitin ilmeisen osuvasti vihreiden olevan ”huumorintajuttomia elämämme ankeuttajia”. Nimittäin, tärkeä – ehkä tärkein – osa anglosaksista nyt syntynyttä vastaliikettä identiteetti-ideologiaa vastaan, on syntynyt humoristien ja koomikkojen vastarinnasta; huumorin on koettu olevan loukkaavaa.  Kuuluisin esimerkki tällaisesta maalittamiskulttuurin sensuurista on yhdysvaltalaisen koomikon Roseannen modernin ”Perhe on pahin” (Barr’s show) ABC-televisiokanavan sarjan kohtalo. Se kiellettiin tekaistuihin Roseanneen kohdistettuihin rasismisyytöksiin vedoten. Vallassa olevat poliittiset toimijat pelkäsivät ohjelman valtavirtaistavan trumpismia.

Rowan Atkinson – Mr Bean hahmon esittäjä on esittänyt voimakkaita puheenvuoroja sananvapauden puolesta maanmiehensä ja suomalaisillekin tutun näyttelijän Lawrence Foxin tapaan. Koomikot Joe Rogan (Kalifornia), Francis Foster ja Konstantin Kisin (Iso Britannia Triggernometry-podcastistit) haastattelevat mielenkiintoisia identiteetti-ideologian ja intersektionalismin kriitikoita. Kaikista podcast-haastatteluista huokuu huoli huomisesta ja päivittely valtamedian aivokoomaa muistuttavasta alennustilasta.

Andrew Doyle (Titania McGrathin luoja ja Suomen Keijon esikuva) tekee hulvatonta satiiria V-median identiteettipolitiikan järjettömyyksistä. Oma suosikkini on Titania McGrathin ”kirjoittamassa” blogissa viimeinen sorrettu seksuaalinen kategoria, jonka voimaannuttaminen ja yhdenvertaistaminen on jäänyt yhteiskunnassa vähälle huomiolle: Kaktusfiilit, jotka harrastavat seksiä kaktusten kanssa.

Evergreen State Collegen tapahtumat herättäneet USA:n 

Vasemmistolainen entinen Evergreen State Collegen (Washington State) evoluutiobiologian professori Bret Weinstein tuli tutuksi amerikkalaisille muutama vuosi sitten hänen saatuaan potkut Kiinan kulttuurivallankumouksen tapaisessa ilmapiirissä nuorten millenniaariopiskelijoiden vallattua väkivalloin yliopiston kampuksen. Opiskelijat olivat ottaneet Weinsteinin silmätikukseen. Bret Weinstein oli hieman potkujensa jälkeen todistanut kongressissa ja varoittanut, että se, mikä tapahtui Evergreen State Collegessa tapahtuu ennen pitkää kaikkialla Yhdysvalloissa. Hänelle naurettiin tuolloin ja hänen varoitustaan pidettiin liioitteluna. BLM-liikehdinnän ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden institutionalisoiduttua nyt kaikkialle USA:ssa ovat hymyt hyytyneet, koska USA on ajautunut syvään poliittiseen kriisiin BLM-mellakoinnin myötä.

Bret Weinstein näkee tulevaisuuden hyvin synkkänä, vaikka hän pitää identiteetti-ideologian intellektuaalista haastetta lähinnä lapsellisena ja pitää identiteetti-ideologiaa perimmältään valistusaatteen vastaisena tuhoisana voimana. Se mistä hän on huolissaan, on intersektionalistien käyttämä erittäin menestyksekäs taktiikka, jossa vastapuoli leimataan rasisteiksi ja fasisteiksi, jos he kehtaavat arvostella rasismin vastustajia ja intersektionaalisuuteen pohjaavaa uhrisäännöstöä. Tässä kohdin täytyy suomalaisena ja kommunismin läheltä kokeneena todeta, että taktiikkaa käyttivät jo bolshevikit ja mahdollisesti jo Ranskan vallankumouksen aktivistit.

Kansanvihollinen (ven. vrag naroda) käsitettä käytettiin poliittisessa pakottamisessa koersiossa ja siksi leimatuksi tullut oikeutti nuorta neuvostovaltaa pidättämään tämän henkilön. Bret Weinstein on oikeassa, että taktiikka on tehokas ja että se luo pelkoa, mutta hän unohtaa, että sitä on myös käytetty viimeiset 40 vuotta niitä ihmisiä kohtaan, jotka haluavat käydä asiallista keskustelua ympäristöasioista. Vastustajien leimaaminen ympäristön viholliseksi on tehokkaasti marginalisoinut tutkijoita ja pelottanut luonnontieteilijöitä osallistumasta yhteiskunnalliseen keskusteluun myös Suomessa.

Bret Weinstein on Evergreen State Collegessa elänyt kuplassa, eikä ole käsittänyt ympäristöaatteen tai environmentalismin olevan olennainen  identiteetti-ideologian pilari. Näin hänen toteamuksensa siitä, että sosiaalisen oikeudenmukaisuuden liikehdinnän aiheuttamat tuhot tulevat olemaan massiiviset, ei ota huomioon sitä, että esimerkiksi Euroopassa energiainfrastruktuurille tämän ideologian aiheuttamat tuhot ovat jo nyt valtavat ja että maailman rikkaimman maanosan jätehuolto on ajautumassa kriisiin ympäristöhaittoineen toimimattomien ja EU-laiksi kirjoitettujen ideologisesti motivoitujen kiertotalousajatusten vuoksi.

Tie kohti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rintaamaa ollut pitkä ja mutkikas

Tie kohti nykyistä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhteisrintamaa on ollut mutkikas ja sillä on monimutkainen historiansa. Sen nykyiset ohjelmalliset tavoitteet ovat jonkilainen kimeeri kansallissosialismista (ympäristöagenda) ja äärivasemmistolaisesta ajattelusta (intersektionalismiin pohjaaviin uhrisääntöihin pohjaavat politiikat).

Luin kesällä nyt suomennetun kirjan ”Vihreä Tyrannia – Ilmastopolitiikan totalitaariset taustat” (2017), joka julkistetaan 14.8. Helsingissä kirjailijan Rupert Darwallin saapuessa Suomeen. Kirjassa Darwall osoittaa Euroopan Unionin vihertymisen taustalla olleen pienen äärivasemmistolaisen porukan eli ”kuuskasien” tekemä vallankaappaus Saksassa noin 2002-2003 tienovilla.

Vasemmistoradikaalit eli ”kuuskasit” (Joschka Fischer kumppaneineen) epäonnistuivat vallankumousyrityksessään 1960-luvun lopulla ja heidän maineensa ryvettyi, kun he antoivat poliittisen tukensa kauhistuttavalle vasemmistoterrorille. He vetäytyivät nuolemaan haavojaan ja palasivat näyttämölle 1979, kun he perustivat vanhojen erityisesti esoteriaan viehättyneiden natsien kanssa Saksan Vihreät.

Nouseva ympäristötietoisuus ja tieteellisten instituutioiden poliittinen korruptio, jonka Rupert Darwall hyvin kirjassaan kuvaa, auttoi vihreitä esiintymään seuraavat vuosikymmenet valtamedian myötävaikutuksella apoliittisena toimijana, jonka toiminnan ja ohjelmien välttämättämyyttä ja yhteiskunnallista jalkauttamista ohjaa vallitsevien mediassa synnytettyjen mielikuvien mukaan tiede tieteellisen sosialismin eli marxismileninismin tapaan.

”Hourulan väen ilmastovallankumous” kirjassani osoitan, kuinka äärivasemmistolainen narratiivi lopulta paljastui laajemmille väestökerroksille Extinction Rebellionin eli Elokapinan kapitalismikritiikin myötä. Ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg on julkisesti esiintynyt Antifa-paita päällä ja liikkeen keskeisiin teoksiin kuuluu äärivasemmistolaisen aktivistin Naomi Kleinin ”Tämä muuttaa kaiken – Kapitalismi vastaan ilmasto”, jossa kerrotaan kapitalismin ja taloustieteen isän Adam Smithin ja höyrykoneen kehittäjän James Watt’n olevan alkusyyllisiä ”ilmastokriisiin”.

Oligarkit liittouneet intersektionalistien kanssa

Pöyristyttävyyden huippuna nykyiset valtavia omaisuuksia omistavat oligarkit ohjaavat keskustelua ja tukevat identiteettipolitiikkoja omistamalla viestimiä ja kansalaisliikkeitä. Hyvesignaloinnilla ja perustamalla yleishyödyllisiä säätiöitä he välttävät verotuksen ja pystyvät kasvattamaan valtavia omaisuuksiaan.

Jeff Bezos Amazonin ja Washington Postin omistaja antaa tukensa BLM-liikehdinnälle ja Warren Buffett aikoinaan osti ympäristöjärjestöltä kampanjan Kanadasta Texasiin rakennettavaa Keystone-X-öljyputkea vastaan samalla, kun hän ostaa rautatieosakkeita. Rautatiet ovat vaihtoehto öljyputkelle. Oligarkki George Soros rahjoittaa runsaasti rahaa Avoimen yhteiskunnan projekteihin ja rettelöinnille jne.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rintama profiloituu lopullisesti äärivasemmistolaiseksi, jolla on islamistit yhteistyökumppaneina

Nyt koronapandemian aikana tapahtunut Black Lives Matter liikehdintä on täydentänyt yhteisrintaman aatteellisen alkuperän paljastumista, mutta mikä tärkeintä maalittamiskulttuuri ja aatteen älyttömyydet ja sen kansainvälisten ulottuvuuksien vaarat ovat myös väkisin paljastumassa jopa yhteisrintaman hallitseman V-median viestinnästä.

Äärivasemmiston ja natsien yhteistyöllä ja flirttailulla islamistien kanssa on pitkät perinteet. Ranskalainen vasemmistointellektuelli Pascal Bruckner esseessään ”There is no such thing as islmamophobia” (CITY Journal) kertoo bolshevikkien harjoittaneen taktista yhteistyötä islamistien kanssa jo ennen Venäjän vallankumousta. Paremmin on tunnettu natsien, arabinationalistien ja islamistien yhteisrintama juutalaisia vastaan, jonka eri aktiot jatkuivat pitkään 1960-luvulle saakka. Muistettakoon, että ”kuuskasit” ennen kuin he aloittivat terrorijakson 1970-luvun loppupuolella Saksassa, he kävivät hakemassa terroriopit palestiinalaisten koulutusleireiltä DDR:n johtajien antaessa täyden logistisen tuen toimille. Näin tie Antifan, islamistien ja Black Lives Matter’n yhteistyölle oli jo aikaa sitten tasoitettu.

Brittiläinen identiteetti-ideologiaan perusteellisesti perehtynyt Douglas Murray pitää erittäin ongelmallisena vasemmiston suhdetta islamiin ja islamisteihin. Hän on em. amerikkalaisen entisen demokraatin Ben Rubinin tapaan avoimesti kertonut olevansa homoseksuaali, mikä todennäköisesti on taustalla hänen islam-kritiikissään. Monissa muslimimaissa homoseksualismi on kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla ja Suomessakin Mellunmäen shiamoskeijan imaami Abbas Bahmanpour kertoi hölmistyneille vasemmistopoliitikoille YLE:n suorassa TV-ohjelmassa vuosia sitten homojen ansaitsevan kuolemantuomion. Olen sijoittanut Douglas Murrayn yllä konservatiivisiin ajattelijoihin, vaikka hän monissa haastatteluissa on kannattanut perinteisiä vasemmistolaisia yhteiskunnallisia ajatuksia.

Loppupohdintaa

Kuten jo edellä lupasin, monet sanat ja käsitteet on identiteetti-ideologiassa uudelleen määritelty.

Tasa-arvo ei enää merkitse perinteistä kaikkien yhtäläisiä mahdollisuuksia toteuttaa itseään, vaan lähtökohtana on intersektionaalisuussääntöihin perustuen varmistaa poliittisilla päätöksillä ja laeilla, että yhdenvertaisuus toteutuu. Tässä kohdin he hylkäävät kansalaisoikeustaisteluikonin Martin Luther Kingin maksiimin, jonka mukaan ihmisiä ei tule arvioida rodun, vaan heidän karaktäärinsä perusteella. Tämä syrjäyttää yhteiskunnasta meritokratian ja ihmisiä hyväksytään opiskelemaan tai nimitetään työpaikkoihin, joissa heidän kyvyt sekä tietotaidot eivät riitä pärjäämiseen. Tämä kehitys on pitkällä Suomessakin mm. yliopistolaitoksessa ja muussa julkishallinnon rekrytoinnissa.

Käytännössä intersektionalismiin pohjautuvan yhdenvertaisuuden ottaminen ohjenuoraksi aiemman ”kaikille samat mahdollisuudet” sijaan, tekee maailmasta, jossa on rajalliset resurssit, vahvoista tasa-arvoisempia kuin heikoista. Olen toistuvasti kirjoittanut näissä blogeissani, että täällä oleskelevien kielteisen että myönteisen turvapaikan saaneiden henkilöiden eläminen maksaa Suomelle paljon rahaa ja että se on joiltain pois. Vammaisen lapsen vanhempana olen pistänyt merkille, että Helsingissä harkinnanvaraiset vammaispalvelulain mukaisia avustuksia on leikattu yli 60 %.

Yhdysvalloissa BLM-liikehdinnän myötä valkoisen kalifornialaisen San Fransiscossa asuvan naissosiologin Robin DiAngelon kirjaWhite Fragility” on noussut best selleriksi. Kirja sisältää valkoisille tarkoitetun ohjeiston, jonka perusteella he voivat yhdessä AA-kerhon tunnustussessioiden tapaan harrastaa katumusta valkoisuudesta. Tässä pähkähullussa kirjassa määritellään rasismi uudelleen. Se ei enää ole biologisreduktionistista rotuideologiaan perustuvaa vihaa toisen väristä ihmisryhmää kohtaan, vaan se perustuu siihen, että mikäli hiljaisesti hyväksyt valkoisen heteroseksuaalisen miehen ylivallan (=institutionaalinen rasismi) etkä toimi aktiivisesti valkoista miestä vastaan, olet rasisti. Tämä selittää, miksi niin helposti myös Suomessa ihmisiä leimataan rasisteiksi. Vain kun kiellämme julkisesti valkoisuutemme esimerkiksi osallistumalla viikottain maolaistyyppiseen valkoisuutemme kieltävään uudelleen koulutukseen ja sen sensitiivisyysharjoituksiin ja antamalla varauksettoman tukemme sosiaalisen oikeudenmukaisuuden rintamalle, me tavalliset ihmiset voimme lakata olemasta rasisteja.

Tiedollisella relativismilla on myös eettiset ulottuvuutensa, koska jos kaikilla on omat todellisuutensa, myös ymmärrys hyvästä ja pahasta sumenee. Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää, että Pentti Linkolan epäinhimilliset ajatukset ovat olleet ns. älymystön suosiossa. Olen ollut erityisen ihmeissäni Suomen evankelisen kirkon (arkki)piispojen täydellisestä antautumisesta identiteetti-ideologian edessä. He vaikuttavat olevan Vladimir Illich Leninin sanoja lainatakseni aiempien bolshevikkien ajatuksia tukevien akateemisten ajattelijoiden tapaan ”hyväuskoisia idiootteja”. ”Hourulan väen ilmastovallankumous” kirjassani kerroin Paavin ryhtyneen kyynisesti identiteettipoliitikoksi vihreällä Laudato Si (2015) ensyklikallaan saadakseen mielenkiinnon pois Katolista kirkkoa ravistelleesta pedofiiliskandaalista. Tällaista motiivia ei Suomen Ev lut kirkon toimijoilla ole.

Eetikkojen tulisi myös kiinnittää huomiota translasten hoitolinjojen oikeutusta pohdittaessa Douglas Murrayn identiteetti-ideologian sisäisiin ristiriitoihin ja erityisesti siihen, että toisaalta identiteetti-ideologit kertovat sukupuolen olevan sosiaalinen konstruktio ja kieltävät sukupuolisuuden biologisen perustan, mutta samaan hengenvetoon kertovat, että transihmiset syntyvät väärään ruumiseen.

V-median ylläpitämässä identiteetti-ideologian vyöryttämisessä Suomessa ei olla vältytty koomisiltakaan puheenvuoroilta. Helsingin Sanomat ja Yleisradio on julkaissut älyttömiä akateemisten ihmisten kannanottoja siitä, kuinka suomalaisten tulee kantaa valkoisen miehen syyllisyyttä ja kuinka ne istuttavat väkisin ideaa, että Suomi ja suomalaiset olisivat osallistuneet kolonialismiin. Huvittavimmillaan perusteluina on esitetty, että Suomi vei Isoon Britanniaan tervaa, jota käytettiin englantilaisissa sota- ja kauppalaivoissa.

Tämän kaiken voisi ohittaa olan kohautuksella identiteetti-ideologian infantiiliuden vuoksi. Ideologiassa piilee kuitenkin vaaransa, koska se on institutionalisoitu molemmin puolin Atlanttia ja se heimoistaa ja taannuttaa yhteiskuntaa kohti esifeodaalista klaanikulttuuria ja siitä irti pyristely vaatii yhteiskunnalta laajaa heräämistä. Mm. Amerikan somalialainen Ayaan Hirsi Ali on varoittanut tästä. Monet kommentaattorit ja ajattelijat varoittavat nyt esimerkiksi USA:ssa edessä olevasta sisällissodasta. Enemmistönä olevat valkoiset ajetaan lopulta selkä seinää vasten, jolloin he ryhtyvät vastarintaan. USA:n maaseutu ja pikkukaupungit ovat täynnä aseita. Suomi ei tässä suhteessa ole omassa kuplassaan elävä maa. Se, että maahanmuuttajien tekemiä intersektionaalisuussääntöjen suojassa tehtyjä brutaaleja veritekoja ei julkisesti tuomita ja se, että intersektionaalisuussääntöjen suojissa vihapuhe on sallittua ja vain intersektionaalisuusuhripistesäännöstön pohjalla olevien vihapuheet johtavat syytteisiin ja tuomioihin, lisää väkivallan riskiä myös Suomessa.

 

 

MikkoPaunio

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu