Turvekoneiden romutus Kihniössä ja Luoteis-Englannin Lancashiren fräkkäyskaivojen sementointi – Mikä niitä yhdistää?

Päivitys: Pääministeri Boris Johnson kumonnut OGA:n päätöksen, että Quadrillan pitää täyttää fräkkäyskaivot sementillä. Toivotaan, että Lintilä kumoaa turvekoneiden tapporahapäätöksen.

Parkanon, Karvian ja Kihniön paikallislehti Yläsatakunta uutisoi 28.2.:

”Riikonen Group aloittaa turvekoneiden romutuksen Kihniössä koeluontoisena toimintana.”

Kihniön tekninen lautakunta hyväksyi yhtiön jättämän ilmoituksen toiminnasta, joka voi alkaa 12. maaliskuuta.

Suomessa – kiitos vihreän energiapolitiikan – valtio maksaa turvekoneista ”tapporahaa”, sitä enemmän, mitä uudempi kone poistetaan käytöstä. Traktoreita romutustuki ei koske.

The Times lehti 7.3. uutisoi:

”Cuadrillan on 15.3. mennessä täytettävä sen fräkkäyskaivot sementillä.”

Cuadrilla on englantilainen energiayhtiö, joka oli pilottihankkeellaan porannut kaksi kaivoa, joilla oli tarkoitus särötykseen ja horisontaaliseen poraukseen perustuvalla tekniikalla tuottaa maakaasua alueen runsaista liuskemuodostelmista. Kutsun tekniikkaa fräkkäykseksi (engl. fracking eli suom. särötys). Fräkkäys joutui vastatuuleen ympäristöihmisten vastustuksen ja alueella tapahtuneen hyvin pienen maanjäristyksen vuoksi.

Mikä em. järjettömiä yleisen oikeustajun vastaisia tapahtumaketjuja ja niitä edeltäneitä poliittisia päätöksiä yhdistää? Vastaus on yksinkertainen. Molemmissa tapauksissa vihreällä valheella ja loputtomalla kampanjoinnilla on saatu näyttämään vähäiset ympäristöriskit valtavilta suuren huonosti informoidun yleisön silmissä. Poliitikkojen on menestyäkseen ollut välttämätöntä osallistua vihreään hyvesignalointiin välittämättä seurauksista, koska lähes poikkeuksetta valtalehdistö on asettunut aina tosiasioista riippumatta vihreän näkökulman puolelle. Aina ollaan menty tunne edellä välittämättä tosiasioista. Ukrainan sota on nyt päättämässä tämän ajanjakson.

Luoteis-Englannin Lancashiressä on lupaviranomainen OGA (Oil and Gas Authority) kieltänyt fräkkäyksen asettamalla 0,5 Richterin asteikon mukaisen ylärajan porauksen aiheuttamalla tärinälle, joka on OGA:n mukaan aiheuttanut lähitaloihin lieviä ei rakenteellisia vaurioita. Raja on neljä kertaa pienempi kuin, mitä viranomainen asettaa fräkkäykselle USA:ssa.

Suomessa turpeen hyödyntäminen on poliittisella päätöksellä kielletty, vaikka turvemaista on vain 0,8 % turpeen noston piirissä. En ole biologi, mutta minulle on turha tulla selittämään, että tuolla 0,8 %:lla aiheutettaisiin nyt muodikkaaksi hokemaksi muuttunutta luontokatoa. Sen sijaan – kuten olen lukuisissa kirjoituksissani vuosien varrella todennut – vihreiden 2000-luvun alkupuolella vaatima laaja tukeutuminen bioenergiaan (erityisesti liikenteen biopolttoaineet) on aiheuttanut valtavassa mitassa globaalia luontokatoa ja heikentänyt maapallon ruokahuoltoa.

Vihreän energiapolitiikan aiheuttama luontokato on lukuisissa maailmalla julkaistuissa kirjoissa dokumentoitu ja aiheesta on mm. Michael Moore tuottanut dramaattisen dokumentin nimeltään The Planet of the Humans. Dokumentin loppukohtaus nostattaa jopa raavaalle miehelle tipan linssiin: Biopolttoainepelloksi raivatun sademetsän aukkohakkuun ojasta nostetaan kuollut oranki, jonka hätääntynyt kaveri on kiivennyt ainoaan pystyssä olevaan karahkaan turvaan. Muistettakoon, että Moore on ollut Donald Trumpin ykköskriitikko USA:ssa.

Biopolttoaineiden kielteisten ympäristövaikutusten vuoksi RED-II-direktiiviin on ehdotettu kiristyksiä biomassojen kestävyyskriteereihin, mikä vähentää oleellisesti biopolttoaineiden saatavuutta ja jo ennestään pientä potentiaalia ja korottaisi jo alunperin niiden järjettömän korkeaa hintaa. Silti nykyhallitus haluaa vastoin valtionvarainministeriön jyrkkää lausuntoa toimeenpanna EU:n taakanjakoasetusta korottamalla bensiinin biopolttoaineen sekoitevelvoitetta, joka tuntuvasti korottaisi bensiinin hintaa.

Erityisesti USA:ssa venäläisellä rahalla maksettiin 2010 luvulla ympäristöjärjestöjen fräkkäyksen vastaiset kampanjat, koska venäläiset aivan oikein arvioivat fräkkäyksen alentavan öljyn maailmanmarkkinahintaa. Donald Trumpin aikana USA saavutti öljyn suhteen omavaraisuuden kiitos fräkkäyksen ja fräkkääjät kykenivät tekemään tyhjiksi sekä Saudi-Arabian että Venäjän yritykset ajaa heidät ulos markkinoilta Venäjän ja Saudi-Arabian ylituotannolla. Presidentti Joe Bidenin hallinto romutti politiikallaan USA:n omavaraisuuden ja nyt Bidenin hallituksen virkamiehet ovat Ukrainassa syttyneen sodan jälkeen kääntyneet jopa Iranin ja Venezuelan puoleen, jotta nämä USA:lle vihamieliset maat nostaisivat öljyn tuotantoaan.

Suomessa venäläiset eivät tietenkään ole sotkeutuneet asioihimme, jotta he voisivat vaikuttaa Suomen turvepolitiikkaan. On kuitenkin yleisen oikeustajun vastaista, että tuomme tässä tilanteessa turvetta Venäjältä. Moni kunnallinen lämpölaitos tarvitsee nyt turvetta, jotta ihmiset saisivat lämpöä koteihin ja jostain näihin kunnallisiin laitoksiin pitää nyt polttoainetta saada. Lisääntyykö Venäjän tuonti?

Olen seurannut vihreän utopian/dystopian rakentamista aitopaikalta yli 20 vuoden ajan. Täytyy sanoa, että hieman hymyilyttää se, että vihreät dystoopikot eivät ole ajatelleet vihreän ideologian mukaisten merkittäviä hajuhaittoja aiheuttavien turhien, kalliiden ja sähkösyöppöjen teollisen luokan aerobisten biojätteillä ja lietteellä syötettävien kompostorien tarvitsevan turvetta tukiaineeksi mm. hajuhaittojen rajoittamiseksi.

Vihreän ajattelun motoksi muodostuikin jo varhain:

”Täydellisen tietämättömyyden antama

ideologinen varmuus.”

Vihreä epätodellisuus ei ole vielä riittävästi hellittänyt, koska Saksan liittokansleri Olaf Scholz ilmoitti energiariippuvuuden pienentämiseksi Venäjästä on panostettava tuuli- ja aurinkoenergiaan, vaikka Euroopan ja hänen oman maansa Energiakäänne on tullut jo maksamaan satoja miljardeja euroja eurooppalaisille veronmaksajille. Energiakäänteen myötä Eurooppa tuottaa kokonaista neljä prosenttia tarvitsemastaan energiasta tuulella ja auringolla. Tämä epätodellisuuden synnyttämä tilanne tuo Venäjän sotakassaan Euroopasta miljardi euroa per päivä. Kaksi kolmasosaa Saksan maakaasusta tulee Venäjältä.