Uusi Luokkataistelu – Punavihreät Oligarkit vs. Kansa

MAAILMAN RIKKAIN MIES JEFF BEZOS LAHJOITTI MELKEIN 10 MILJARDIA DOLLARIA DEMOKRATIAN VASTAISILLE VOIMILLE

Michael Lind niminen texasilainen professori on juuri kirjoittanut kirjan ”The New Class War; Saving Democracy from the Managerial Elite” eli ”Uusi Luokkasota: Demokratian Pelastaminen Huippueliitiltä”. Lind laajentaa siinä aiemmin paljon keskusteluttanutta ns. identiteetti-ideologiasta kumpuavaa Woke Kapitalismi näkökulmaa kansalliseen ja kansainväliseen kontekstiin ja kuvaa tämän bisneshuippueliitin kolmen eliitin eli talous, kulttuuri ja poliittisen eliitin fuusiona, jota ohjaa ja johtaa globaalisti 2153 biljonääriä ja näiden perhettä. Tämä huippueliitti omistaa enemmän kuin 4,6 miljardia kanssaihmistä. https://time.com/5768346/billionaires-wealth/

Tämä huippueliitti on ollut äärimmäisen yhtenäinen ja tehokas etujensa puolustaja. He ovat tuulensa haistaneet ja näin heidän uutena strategiana on esiintyä regressiivisten punavihreiden kulttuuristen arvojen puolestapuhujana ja postmodernististen ääriliikkeiden rahallinen tukeminen mm. ihmisoikeuksien ja ympäristön nimissä on ollut olennainen osa ohjausta. Vanha stereotypia lihavasta sikaria polttavasta porhosta on vaihtunut hiphoppariziljarööreihin, jotka Ted-Ex-luennoilla rennosti teepaidoissaan ottavat yleisönsä. Eräs tähän liittyvistä päättömyyksistä on se, että hiphopintoisten ziljardöörien lapset ”sosialistisessa” innossaan ostavat 700 dollaria maksavia huppareita, joissa on äärivasemmistolaisen Antifa’n tunnukset.

Yhtä kaikki agenda on sama kuin aiemmin eli omaisuuksien suojaaminen. Se tapahtuu nyt ”melkein miljönäärien” eli hang around porukan tehdessä likaisen työn. Hang around jengiin kuuluu toimittajat, punavihreää narratiivia suoltavat professorit, propagandistit, yksityisten suuryritysten ylin johto, lakimiehet, jotka kertovat olevansa ”julkisen edun puolella” ja byrokraatit. 

Hipster eksekutiivit eivät tietenkään halua olla vastuullisia ja edistää kestäviä arvoja vaan ovat ahneuksissaan omaksuneet nyt päättömät WOKE-ajatukset. He ovat rikkaita ja makean oloisia ilman mitään vastuuta yhteiskunnasta. Ainoa, mikä heitä viehättää on rahan ansainta ja siinä sivussa kertoa satuja sosiaalisesta ja ympäristöllisestä vastuusta ja vastuullisesta sijoittamisesta. Lindin mukaan vallan ja vastuun erottamisella on ollut dramaattinen ja kielteinen vaikutus yritysten ja yhteiskunnan moraaliin.

Eräs valaiseva esimerkki on paljolti suomalaisille tuntematon, mutta se liittyy Trumpia arvostelleisiin amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisiin. Lind kuvaa Colin Kaepernick-nimistä vasemmistolaista ammattilaispelaajaa huippueliitin kanssa yhteen pelaavaksi dream-teameriksi (unelmapelaaja) ja esimerkiksi siitä, kuinka suuret korporaatiot ovat ottaneet näitä punavihreitä kulttuurihahmoja viestintänsä keihäänkärjiksi. Tämä on Lindin mukaan eräänlaista ”asymmetristä multikulturalismia”, jossa värillisten ihmisten traditiot nostetaan autenttisiksi ja hienoiksi samalla, kun valkoiset traditiot unohdetaan tai julistetaan ahdasmielisiksi ja rasistisiksi.

Ja Lind jatkaa ja toteaa, että punavihreily kulttuurin saralla ei tarkoita sitä, että Davosin huippueliitillä olisi halua jakaa omaisuuksiaan tasaisemmin. On vain valju teennäinen symbolinen halu kertoa satuja sosiaalisesta ja ympäristöllisestä vastuusta. Samalla he pyrkivät hyödyntämään identiteettipolitiikan avulla ihmisiä olemaan ymmärtämättä luokka-asemaansa yhteiskunnassa. Ja se on Lindin mukaan toiminut hyvin rikkaiden kannalta, kun samalla valkoisesta keskiluokasta on tullut sylkykuppi ja kohde rasistisille ja seksistisille syytöksille.

Lind syventää tätä näkökulmaa kertomalla, että huippueliitin symbolinen hyvesignalointi on oiva keino peittää sitä 1800-luvun tapaista ryöstökapitalismia, joka on nyt käynnissä. Uberin tapaiset vihreässä jakamistaloudessa ja mediasuosiossa ratsastavat yritykset eivät kunnioita mitään työlainsäädäntöä ja Uberin työntekijät eivät ole edes palkkalistoilla vaan ovat itsenäisiä yrittäjiä vailla mitään suojaa. Edelleen, mikäli työsuhteessa vielä olevat eivät tykkää heidän pomoistaan, huippueliitti voi esim ympäristösyihin vedoten viedä työpaikat halvempiin maihin tai ottaa tilalle halpoja työntekijöitä köyhistä maista.

Lindin mukaan WOKE-kapitalismi on toiminut täysin ennustetulla tavalla eli rikkaat ovat ennen näkemättömästi rikastuneet ja keskiluokka elää stagnaatiossa ja suuret yhtiöt saavat suuria voittoja siirrettyään pääkonttorinsa jonnekin Irlantiin posti restanteen välttääkseen veronsa. Rikkaat eivät ole olleet näin rikkaita sitten 1920-luvun väittää Lind.

Kaiken kukkuraksi tämä ääretön rikkaus on muuttunut kansalaisjärjestöihin suuntautuvan jatkuvan ohjauksen myötä ennen näkemättömäksi kulttuuriseksi voimaksi. Heillä on nyt kyky ohjailla massoja.

Sitaatti Lindiltä:

”Suurissa kaupungeissa sijaitsevista linnoituksistaan nämä oligarkit säännöllisesti kertovat työläisille minkälaiset arvot heidän tulee omaksua ja mitä mieltä heidän on oltava sukupuolisuudesta, maahanmuutosta ja muista aiheista. Heidän on omaksuttava nämä arvot mukisematta ilman keskustelua ja erimieliset merkitään yksityisten yritysten mustalle listalle tai heitä vastaan nostetaan syytteitä tai heidät sensuroidaan tai tyystin unohdetaan valtamediasta.”

Tuntuuko tutulta?

Lind summaa huippueliitin ideologian seuraavasti. Se on hiljaisesti taloudellisissa kysymyksissä oikeistolaista, mutta kulttuurisissa kysymyksissä mennään jopa äärivasemmalle. Lind kutsuu tätä sekoitusta liberaltarianismiksi, koska se on hybridi libertarianismia (oikeisto) ja liberaaliutta (vasemmisto)

Suomessa Perussuomalaisten nousu on luonnollinen seuraus tästä kehityksestä. Lind kehottaa tavallisia ihmisiä puolustamaan itseään. Tästä näkökulmasta pidän täysin luonnollisena, että Perussuomalaisten nousu tulee edelleen jatkumaan ja voimistumaan.