Vihreiden 40 vuotta sitten virittämä energiamiina laukesi viime kesän lopussa ja mahdollisti lopulta Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan

Eurooppa astui vihreiden 40 vuotta sitten virittämään energiamiinaan, kun Euroopan energiakriisi alkoi viime syyskuussa. Maakaasun hinta lähti tuolloin jyrkkään nousuun. Maakaasusta oli tullut niukkuushyödyke Euroopassa, kun  kivihiililaitoksia oli EU:n Vihreän siirtymän nimissä suljettu ja kivihiiltä oli korvattu maakaasulla sähköntuotannossa sen kivihiiltä pienempien hiilidioksidipäästöjen vuoksi. Vuoden 2021 aikana Euroopan komissio kehotti myös Vihreään siirtymään vedoten EU:n jäsenmaita lopettamaan pitkäkestoiset kaasun toimitussopimukset. Se altisti monet maat jyrkästi nouseville maakaasun spot-hinnoille, koska maakaasun hintajousto on pieni. Venäläiset olivat tarjonneet lisäkaasua pitkäaikaisilla sopimuksilla.

Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta lähti nousemaan myös syksyllä maailman talouden elpyessä koronapandemiasta.

Kymmenien vuosien ajan harjoitetun vihreän energiapolitiikan myötä Keski-Eurooppa löysi itsensä viime vuoden vaihteessa tilanteesta, jossa se oli määrätietoisesti – Saksa etunenässä –  valtavasti nostanut venäläisen maakaasun osuutta lämmön ja sähkön tuotannossa. Puolet saksalaisten kodeista lämpiää nyt venäläisellä maakaasulla ja 10 % saksalaisten tarvitsemasta sähköstä tuotetaan venäläisellä maakaasulla. Riippuvuus Saksassa maakaasusta sähköntuotannossa on muodostunut kriittiseksi tilanteessa, jossa vakaan ydinvoiman osuus sähköntuotannossa on pudonnut 43 %:sta 10 %:iin viimeisen kymmenen vuoden aikana suuren tuulisähkön määrän epävakauttaessa Saksan sähköverkkoa. Ydinvoiman osuus putoaa 0 %:iin vuoden päästä.

Erityisesti Saksaan, Italiaan ja Hollantiin vuosikymmenten myötä syntynyt riippuvuus venäläisestä maakaasusta johti lopulta siihen, että Euroopan unionin komissio joutui pakon edessä esittämään, että taksonomia-asetuksen nojalla annettavassa ns. delegoidussa asetuksessa maakaasu määriteltäisiin Vihreän siirtymän mukaiseksi energiamuodoksi, vaikka se on fossiilinen polttoaine. Tästä tihkui tietoa julkisuuteen jo joulukuussa 2021.

Helenin hallituksen puheenjohtaja Osmo Soininvaara ja Helsingin uusi pormestari Juhana Vartiainen tervehtivät ilolla joulun alla Helenin päätöksiä kopioida laajalti asiantuntijoiden piirissä tyrmätyt Saksan vihreät energialinjaukset lämmön ja sähkön tuotannossa maakaasun hinnan hipoessa jo pilviä.

Riippuvuus venäläisestä maakaasusta Keski-Euroopassa juontaa juurensa Saksan vihreiden 1980-luvun alussa aloittamaan kiihkeään ja lopulta hyvin menestykselliseen ”Atomkraft – Nein Danke” (Atomivoimaa – Ei Kiitos) kampanjaan aurinkokehrineen. Muistettakoon, että eräs toinen historiallinen nykyään kielletty symboli perustuu aurinkokehrään.

Kampanjassa oli vain mielikuvitus rajana. Vihreät kehittelivät jos jonkinlaisia valheellisia tarinoita ionisoivan säteilyn katastrofaalisista vaikutuksista ihmisille, eläimille ja luonnolle. Ydinvoimaloista tihkuva ionisoiva säteily uhkasi vihreiden mukaan aiheuttaa väestössä syöpäepidemian, koska matalat ionisoivan säteilyn annokset aiheuttavat valtavat määrät syöpiä – toisin kuin tiedemiehet väittävät. Puhuttiin hienosti ”vaikutusten supralineaarisuudesta”. Monipäisten vasikoiden ja vesipäisten lasten valokuvat olivat Tshernobylin onnettomuuden jälkeen vihreää vakioviestintää, joka sai runsaasti palstatilaa valtamediassa. Ehkä erikoisimpana on mainittava Heidi Hautalan ja Pekka Haaviston Suomi-lehdessä julkaistu saksasta suomeen käännetetty artikkeli, jossa väitettiin, että ”Euroopan metsät kuolevat 100 km säteellä ydinvoimalaitoksista tihkuvan säteilyn vuoksi”.

Atomkraft – Nein Danke” kampanja tuli päätökseen tsunamin aiheuttaman Fukushiman vuoden 2011 ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen. Onnettomuus ei aiheuttanut yhtään kuolemaa, eikä siitä aiheutuneen väestön säteilyaltistuksen vaikutuksia voida koskaan osoittaa tieteellisesti niiden rajallisuuden vuoksi. Onnettomuuden ja siihen liittyvän pelottavan katastrofiuutisoinnin jälkeen liittokansleri Angela Merkel ajoi läpi päätöksen, jossa Saksa lupasi luopua ydinvoimasta kokonaan.

Menestyksekkään ”Atomkraft – Nein Danke” kampanjan jälkeen vihreän globaalin energiapolitiikan kärjeksi tuli ilmastokriisi ja siihen liittyvä viestintä täytti TV-ruudut ja muut viestimet totaalisesti, mikä vain syvensi entisestään lännen riippuvuutta fossiilisesta tuontienergiasta.

Vihreä energiapolitiikka on nyt syössyt länsimaat geopoliittisesti heikkouden tilaan, eikä koomiikkaakaan ole puuttunut. Kun Yhdysvaltain presidentti yrittää soittaa Persianlahden maille rukoillakseen niitä nostamaan raakaöljyn tuotantoa, hänelle ei vastata puhelimeen.

Vihreän energiapolitiikan myötä Länsi-Eurooppa maksaa nyt Venäjän Ukrainan sotaretken, mistä on keskusteltu EU:n huippukokousta myöten. Vähemmälle on jäänyt se huomio, että kiertämällä Nordestream-1 kaasuhanan kiinni, Venäjä kykenee kylmentämään Keski-Euroopan kodit, pimentämään lamput ja halvaannuttamaan elinkeinoelämän. En usko, että Venäjä olisi aloittanut sotaretkeään Ukrainaan ilman tällaista pokeripelin salettia eli varmaa voittokättä.

Hokemat EU:n Vihreän siirtymän auvoisuudesta ja siitä, kuinka se vähentää riippuvuuttamme Venäjän energiasta, osoittavat kyllä politiikan olevan mahdollisuuksien taidetta, mutta kylläkin se on sitä vain kyynisesti maailmaan suhtautuville ja omaa etuaan ajaville korruptoituneille valtapoliitikoille.

+31
MikkoPaunio
Perussuomalaiset Helsinki

Kirjoittaja on (s. 1961) Helsingin yliopistosta valmistunut terveydenhuollon erikoislääkäri, joka on työskennellyt seuraavien instituutioiden palveluksessa: Helsingin yliopisto, Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health, sosiaali- ja terveysministeriö, Euroopan Unionin komissio ja Maailmanpankki. Kirjoittalla on Helsingin yliopiston yleisen epidemiologian dosentuuri. Hän on saanut jatkokoulutusta Maailman terveysjärjestön ns. pitkällä kurssilla Brysselin vapaassa yliopistossa ja hänellä on ylempi korkeakoulututkinto (epidemiologia) Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health instituutiosta. Kirjoittajalla on julkaisuja merkittävimmissä kansainvälisissä lääketieteellisissä julkaisusarjoissa ja yhteensä vertaisarvioituja julkaistuja artikkeleita hänellä on 40 (https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/?term=paunio+m). Kirjoittajan tärkein tieteellinen havainto johti lopulta Maailman Terveysjärjestön maailmanlaajuiseen tuhkarokkorokotusstrategian muutokseen. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/3/duo13540 Pelkästään 2000-luvulla on tuhkarokkorokotus pelastanut noin 20 miljoonaa lasta elämälle.
Kirjoittaja toimi valtioneuvoston asettaman Säteilyturvaneuvottelukunnan puheenjohtajana vuosina 2009-2018. Kirjoittaja on toiminut vuodesta 2016 lähtien Valtakunnallisen Maanpuolustuskurssin sekä luennoitsijana että ns. pääopettajana (STM) syksyyn 2021 asti.

Hän on kirjoittanut kolme kirjaa: Vihreä Valhe (Weilin & Göös 1991), Vihreä Valhe - Valheen sysimustat juuret, salakavalat lonkerot ja murheelliset seuraukset (Auditorium 2015) ja Hourulan väen ilmastovallankumous (Omakustanne 2019). Kirjoittaja valittiin 20.3.2018 tieteelliseksi ja policy neuvonantajaksi American Council on Science and Health järjestöön. Järjestön on aikoinaan perustanut Norman Borlaug ja Elizabeth Wheelan. Se on teollisuutta ja hyvinvointia puolustava tieteellinen järjestö. Kirjoittajalta julkaistu useita raportteja Ison Britannian pitkäaikaisimman valtionvarainministerin Nigel Lawsonin perustamalla The Global Warming Policy Foundation sivustolla (https://www.thegwpf.org/?s=paunio). Kirjoittajalta on julkaistu merkittävillä brittiläisillä ja pohjoisamerkikkalaisilla keskusteluareenoilla useita puheenvuoroja (https://muckrack.com/mikko-paunio/articles) pääasiassa ympäristö- ja kehityspolitiikkaan liittyen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu