Mitä tekisit, jos tämä tapahtuisi omalla kohdallasi?

Kesken kauppareissun sain puhelinsoiton. Soittaja kertoi, että erään järven laiturilta oli löytynyt miehen vaatteita ja kengät. Järvi on naarattu ja vainajaa ei ole löytynyt. Soittaja sanoi käyneensä poliisilaitoksella tunnistamassa vaatteet, ne olivat poikani. Reppua, lompakkoa tai puhelinta ei löytynyt. Poika on toki voinut vain vaihtaa vaatteet ja jatkaa matkaansa toisilla vaatteilla.

Tästä soitosta tulee ensi viikolla kuluneeksi kymmenen vuotta. Muistan edelleen tuon kaupan ja kohdan, jossa olin puhelun aikana. Onneksi myöhemmin selvisi, ettei kyseessä ollutkaan poikani vaatteet. Tämä kaikki liittyi aikaan, kun poikani oli sijoitettuna ja karkaili vähän väliä. Tämän hatkareissun jälkeen vaihtui sijoituspaikka, neljäs eri laitos vuoden sisällä.

En ole ainoa, joka on parhaansa yrittänyt, jotta lastensuojelusta tulisi oikeasti lasten suojelua. Lakeja välillä muutellaan, mutta asioita ei saada kuitenkaan korjattua. Asiantuntijoita, professoreita ja lastensuojelun työntekijöitä kuullaan, mutta tärkeimmät unohtuvat: ne lapset ja vanhemmat, jotka ovat lastensuojelun asiakkaina olleet sekä ne lukuisat asianajajat, jotka ovat lastensuojelun vääryyksiä hallinto-oikeudessa yrittäneet saada korjattua.

Kuinka kauan annetaan lastensuojelulaitosten henkilökunnan ja sosiaalityöntekijöiden valehdella ilman sanktioita? Näistä valheista löytyy itseltänikin kirjallisia todisteita, mm. erään sijoituspaikan johtajan kertomukset sosiaalityöntekijälle. Entä onko oikein, että pidetään ihan normaalina, jos lapsi ottaa takapakkia ensimmäisen puolen vuoden ajan sijoitettuna ollessaan? Tuon takapakin korjaamiseen saattaa mennä vuosikausia aikaa, joskus jopa loppuelämä. Jos kotona asuessa lapsella alkaisi samanlainen alamäki, tehtäisiin todella pikaisesti kiireellinen sijoituspäätös. Mutta laitoksessa ollessa on ihan normaalia, että lapsi alkaa käyttämään päihteitä ja tekemään rikoksia. Hatkareissut tulevat hyvinkin tutuiksi. Enkä ole ainut vanhempi, johon laitoksesta on otettu yhteyttä hatkareissun jälkeen ja kysytty, saisiko lapsi tulla vähäksi aikaa kotiin rauhoittumaan.

Omien lasteni kohdalla lastensuojelun asiakkuus on taakse jäänyttä elämää, onneksi. Lastensuojelu menee laidasta laitaan: viedään lapset pois perheistä, joissa sijoitukset olisi pystytty estämään kotiin annettavalla avulla tai sitten ei puututa lainkaan, vaikka lapset olisivat täysin heitteillä. Oma lukunsa ovat ne perheet, joissa vanhemmat ovat yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa. Vaikka he pyytäisivät apua, heille vain sanotaan, että kyllä te pärjäätte ja osaatte hoitaa itse asiat kuntoon.

Ei lastensuojelu korjaannu yksistään työntekijöitä lisäämällä. Heille pitäisi opettaa yksi tärkeä asia: mieti jokaista tapausta siltä kannalta, miten tekisit, jos kyseessä olisi omat lapsesi.

+10
MinnaKuusjrvi
Kristillisdemokraatit Äänekoski

Ammatti: kirjanpitäjä, Vankien Vanhemmat ry:n sihteeri
Elämässä voi tulla vastaan asioita, joihin ei ikinä olisi kuvitellut törmäävänsä. Tilanteita, joissa matto vedetään jalkojen alta pois. Kerta toisensa jälkeen on pitänyt kompuroida ylös. Ja kaikesta tästä oppinut, ettei niin isoa kuormaa harteille laiteta, etteikö sitä jaksaisi kantaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu